Perusasento

Perusasento on osa seuraamista. Se aloittaa ja päättää kaikki tottelevaisuuskokeessa tehtävät liikkeet. Sen merkitystä ei voi vähätellä, päinvastoin. Perusasento kannattaa opettaa alusta asti suoraksi ja huomoida, että koira on varmasti oikealla paikalla.

Ihanteellisessa perusasennossa koira istuu ohjaajan vasemman jalan vieressä suorassa, rintamasuunta samaan suuntaan kuin ohjaajalla. Koira ei saa koskea ohjaajaan, mutta asennon on oltava tiivis. Sopiva etäisyys on muutama sentti. Koiran lavan tulee olla ohjaajan säären kanssa samassa linjassa. Isojen ja keskikokoisten koirien varpaat ovat samalla viivalla ohjaajan varpaiden kanssa; pienten koirien tassut jäävät vähän taaemmaksi.

Kontakti on olennainen osa perusasentoa. Koiran tehtävä on pitää kontaktia ohjaajaan, ei päinvastoin. Kontaktin tulee olla jatkuva ja katkeamaton.

Kontaktilla luodaan pohja
Sivulletulon harjoittelu kannattaa alustaa tekemällä koiran kanssa pieniä harjoituksia sen ollessa ohjaajan vasemmalla puolella. Aluksi koiran voi pyytää istumaan mihin tahansa, jonka jälkeen ohjaaja käy sen viereen seisomaan aivan kuten perusasennossa. Koiraa palkitaan heti, kun se katsoo ohjaajaa. On tärkeää huomoida, että palkkion antaminen ja kehuminen eivät tarkoita samaa kuin ”vapaa” –sana. Opeta koiralle, että liike jatkuu, kunnes se erikseen vapautetaan siitä. Palkkioita voi antaa useita peräkkäin ja vapauttaa koira vasta sitten. Vaihtele palkkioiden määrää, jotteivät harjoitukset muutu ennalta-arvattaviksi.

Kun spontaania kontaktia on harjoiteltu jonkin aikaa ja se sujuu, voi harjoitukseen ottaa vihjesanan mukaan. Voit käyttää samaa sanaa, jota olet ajatellut käyttää seuraamisen käskynä. Koiran katsoessa ohjaajaan sano ”seuraa” ja palkitse. Älä kuitenkaan liiku vielä mihinkään. Kun koira oppii sanan merkityksen, voit pyytää siltä kontaktia sanomalla vihjesanan. Palkitse kuitenkin edelleen myös koiran oma-aloitteisesta kontaktista.

Sivulletulo
Koira voi tulla ohjaajan sivulle joko takaa kiertäen tai etukautta suoraan vasemmalle puolelle ns. kiepsahtaen. Nykyään käytetään yleisemmin jälkimmäistä tapaa. Siinä koira on jatkuvasti näkösällä ja haahuilun riski on pienempi.

Sivulletulo opetetaan useimmiten houkuttelemalla koira oikeaan asentoon makupalan tai lelun avulla. Liike on myös helppo opettaa kosketuskeppiä apuna käyttäen.

Koira seisoo ohjaajan edessä suoraan häntä kohti. Ohjaajalla on vasemmassa kädessään jotain, jolla houkutella koiraa. Hän astuu vasemmalla jalalla vähän taaksepäin ja kääntää samalla vartaloaan vasemmalle. Koiraa houkutellaan etenemään ohjaajan vasemman jalan ohi ja kääntymään ympäri. Ohjaaja siirtää vasemman jalkansa takaisin oikean viereen ja houkuttelee koiran vielä vähän lähemmäksi vasemmalle puolelleen. Koiraa ei pyydetä vielä tässä vaiheessa istumaan, vaan palkitaan oikeassa paikassa seisomisesta.

Joitain koiria täytyy palkita alkuvaiheessa useammin. Sivulletuloharjoituksen voi pilkkoa pienempiin osiin: opeta koira aluksi vain liikkumaan suoraan eteenpäin vasemman kylkesi ohi ja palkkaa se ennen kääntymistä ympäri. Koiran täytyy liikkua riittävän kauaksi ohjaajan taakse, jotta se ehtii suoristua käännöksen jälkeen. Muuten koira ei tule suoraan ohjaajan takaa, vaan vinosti, jolloin se ei pääse haluttuun asentoon ohjaajan sivulle. Ajattele koiran tekemä liike J-kirjaimena, jossa lenkki on oikealle. Palkitse etenkin aluksi koira aina vasemmalla kädellä, jotta se pysyy mahdollisimman suorana.

Vähennä vähitellen käyttämiäsi vartaloapuja: lyhennä vasemman jalan askelta ja jätä se lopulta kokonaan pois. Lyhennä samalla vasemman käden liikettä yhä huomaamattomammaksi ja äläkä enää käännä vartaloasi vasemmalle. Jos koira lakkaa toimimasta oikein, olet vähentänyt apuja liian nopeasti. Palaa tällöin hieman takaisinpäin ja helpota harjoitusta.

Lisää mukaan myös istuminen. Palkitse aluksi kaksivaiheisesti eli ensin palkka sivulletulemisesta ja sitten vielä toinen istumisesta. Tarkkaile, että istumisasento on varmasti suora ja koiran etujalat ovat melko lähellä omia varpaitasi. Jos asento on vino, ohjaa koiraa namin avulla oikeaan asentoon. Älä asettele koiraa käsin! Koira ei opi mitään siitä, että vääntelet ja työnnät sitä väkisin eri suuntiin. Pudota vähitellen ensimmäinen palkkio pois ja anna nami vasta, kun koira istahtaa. Pyri siihen, että se istuisi automaattisesti ilman vihjesanaa – tätä voit edesauttaa ohjaamalla koira istumaan namin avulla. Muista kuitenkin vähentää apuja koiran edistyessä.

Nyt voit myös lisätä mukaan vihjesanan. Se voi olla esimerkiksi sivu, sivulle, viereen tms. Sano ensin sana ja anna sitten vasta apuja vartalolla.

Jatkoharjoituksia
Harjoittele edelleen kontaktia perusasennossa. Hyviä harjoitustilanteita ovat ruokintahetket. Pyydä koira sivullesi ja laske sen kuppi maahan. Vasta kun koira on ottanut sinuun kontaktin, se saa luvan syödä. Vähitellen voit pidentää kontaktin kestoa. Muista tässäkin tehdä vaihtelevia harjoituksia: välillä koiran ei tarvi katsoa kuin kaksi sekuntia, joskus taas 20 sekuntia.

Kun kontakti sujuu kotona ja normaaleilla harjoituspaikoilla, voit lisätä vaatimustasoa erilaisten häiriöiden avulla. Häiriöitä voivat olla muut treenaavat koirat, haukkuvat, juoksevat ja leikkivät koirat, ohi lentävät tai kävelevät linnut, lähellä potkittava palloÂ…

Voit myös alkaa harjoitella liikkumista perusasennosta eteenpäin tai sivuille. Aloita ihan lyhyillä, pienillä, yksittäisillä askelilla. Palkitse koira sen hakeutumisesta uudelleen sivullesi. Muista käyttää vihjesanaa (”seuraa” tms). Sano sana aina ennen kuin lähdet liikkeelle, jotta koiralle jää aikaa tajuta mitä on tulossa. Muuten se jää automaattisesti jälkeen, kun ohjaaja syöksähtää eteenpäin varoittamatta.