Hurja
Vinha
Capella
Donna
Liisa
Artikkelit
Kuulumiset
Ruoka
Linkit


Kuulumisia, tempauksia ja tapahtumia

15.5.2010

Tyylikkäät yhdeksän kuukautta odotusta ja tadaa, mitään sen kummempia uutisia ei ole esittää. Ei jälkikasvua eikä juuri muutakaan kasvua.

Omat kuulumiset: Aloitin elokuun lopulla koirahierojaopinnot Tampereella. Tein loppuvuoden nelipäiväistä työviikkoa päivätöissä. Opiskelu oli melko rankkaa, kun piti hoitaa päivätyön lisäksi firmaa. Joulukuun tentti oli aikamoinen rykäisy. Onneksi koulumatkat ovat menneet mukavasti, kiitos Harrietin, joka hakee minut ihan kotiovelta asti.

Tammikuussa pudottauduin tekemään 15-tuntista päivätyöviikkoa ja lopun aikaa tein koirahommia: hieroin projektikoiria, tein Canista ja tietysti pyöritin koirakoulurutiineja. Huhtikuussa sitten koitti viimeinen muutos ja heittäydyin täysiaikaiseksi yrittäjäksi. Vapaa-aika alkaa hitusen jo vähitellen lisääntyä, mutta ei totaalisia vapaapäiviä ole tälle vuodelle vielä mahtunut kuin kaksi.

Koirahierojan paperit häämöttävät jo nurkan takana. Viimeinen lähiopetuspäivä on kesäkuun alussa, jonka yhteydessä myös teen viimeisen tenttini. Todistukset jaetaan sitten heinäkuun alussa.

Koirille kuuluu ihan hyvää. Hurjan kanssa agilitattiin koko vuosi ahkerasti 1-2 kertaa viikossa. Vinhan agilityt loppuivat siihen viime kesän jumitukseen. Ei tosin vältytty Hurjankaan kanssa ongelmitta, kun juuri kauden loppuessa huhtikuun viimepäivillä siltä diagnosoitiin hauislihaksen jänteen tulehdus. Hyvä niin, sillä itse ehdin pelätä jo nivelrikkoa. Pari agilitykertaa viikossa ja suht säännöllinen uiminen panivat koiraparan hauiksen liian koville. Hurja oli pari viikkoa levossa ja nyt saa jo taas liikkua normaalisti. Agista pidämme taukoa ainakin toukokuun ellemme sitten aina pitkälle kesäkuuhun lomien yli. Uimaan menemme kuitenkin jo ensi viikolla: samalla voidaan vähän katsoa mitä se jalka kestää.

Vinhan kremppailut saatiin jotakuinkin aisoihin. Osteopaatti Leena Piira hoiti sitä vielä useamman akupunktiokerran jälkeen syyskuussa. Joulu- ja maaliskuussa kävimme osteopaatti Tiina Katajalla Orimattilassa. Lisäksi olen itse pyrkinyt hieromaan Vinhaa noin kahden viikon välein. Uskon, että uiminen tekee myös sille hyvää, sillä mielestäni oikean takajalan vähän pyörivä virheliike on nyt uinnin myötä suoristunut. Uinnin lisäksi tyttöjä hoidetaan antamalla Arthrobalans plussaa ja Nutrolinin Senior-öljyä.

Vinha jatkaa edelleen Rally-Toko -harrastustaan. Olimme loppusyksystä Heiluva Hännän Rallyn jatkokurssilla ja nyt keväällä Anu Ekegrenin opetuksessa. Ehkäpä vielä joskus pääsemme kisaamaankin, saas nähdä? Hurjan kanssa on nyt taas muisteltu koiratanssijuttuja ja ehkäpä sielläkin päästään vielä jonain vuonna debytoimaan.

Jos ei Vinhan terveys ole parhaimmasta päästä, ei sitä ole sen mielenterveyskään. Uusivuosi oli yllättävän vaikea, vaikka Vinha on nuorena kuvattu paukkuvarmaksi. Vappuna se säikähti ulkoa kuulunutta nallipyssyn ääntä. Tämän jälkeen aloitettiin liki päivittäinen Hui kauhistus -levyn avulla tehtävä siedätysharjoittelu. Uuden haasteen toi myös alkanut kesäinen sää: Vinhalla on viime kesästä ikävästi mielessään jo pari vuotta sitten alkanut kärpäs- ym. pörriäiskammo, joka näyttää vaivaavan tänäkin vuonna. Laitoin sille kaulaan d.a.p-pannan, jos siitä vaikka olisi jotain apua. Muuten kesäsää on otettu melko tyytyväisinä vastaan, kiitos Saran torstaina Vinhalle ajaman kesätukan. Koira on iloinen nudisti, jolla on mustat stay up -sukat...

 

17.8.2009

Lupasivat Aistista korvata 121e päivystyslaskusta, mukavaa!

Vinhan tassu on parantunut ihan kivasti ja olen -vastoin hoito-ohjeita- ulkoiluttanut sitä jo paljaalla jalalla ja on saanut vähän juosta irtikin. Tassu on vaikuttaa olevan vähän kipeä - tai onko kyse varpaiden välejä ärsyttävistä tikinpäistä, tiedä häntä. Muutenkin Vinha on selkeästi tosi jumissa eikä liiku kovin mielellään. Onneksi pääsemme Niilolle ylihuomenna!

12.8.2009

Vinhan poteminen jatkuu. Kävimme Helin kehoituksesta tosiaan ortopedilla. Aistin Morelius ei löytänyt koirasta vikaa. Itse olin kyllä näkevinäni Vinhan vähän aristavan lapaansa taivuttelujen aikana, mutta en sitten tiedä. Naksumiseen lääkäri ei osannut ottaa kantaa. Hän oli sitä mieltä, että kuvaaminen on turhaa, kun ei ole kunnollista epäilystä viasta. Koska lääkäri oli tunnin myöhässä ja olin täydellisen kypsä hillumaan hiki valuen saunamaisissa toimenpide- ja vastaanottotiloissa, totesin että antaa olla ja tyydyin vastaukseen. Ärsytti suunnattomasti, että olin lähtenyt töistä kesken kaiken ehtiäkseni lekurille ja sitten eivät edes olleet viitsineet ilmoittaa, että ovat aikatauluista todella pahasti myöhässä. Eräs toinen kanssa-asiakas luuli ensin, että hänet oli kokonaan jo unohdettu...

Seuraavana torstaina kävimme taas agilitaamassa ja otin Vinhankin mukaan. Se teki ehkä 10+10 minuuttia matalilla hypyillä. Ja kuinkas ollakaan - seuraavana päivänä liikkui taas epäpuhtaasti! Perässä laahaamista tuntui kestävän koko viikonloppu. Huokaus.

Kävimme jälleen Helin pakeilla ja hän juoksutti minua ja koiraa YES:n pihalla eestaas, eestaas. Hän kokeili sekä kumpparia että teippiä parantamaan vasemman etujalan hyvin pahasti ulkokierteistä liikerataa. Lopuksi koira sai taas laserhoitoa ja kotiinviemisiksi ohjeet teipata jalka lavasta selän yli niin, ettei se kierry niin pahasti liikkeessä. Jalka oli tutkiessa kipeä. Aika Niilolle on varattu ensi viikoksi.

Perjantaina 7.8 Vinha aloitti Rally-Tokon. Tungimme sen kanssa heelereiden kurssille ;) Vinha tykkäsi touhusta ja ylitti itsensä jaksamalla treenata niin paljon, että multa jopa loppuivat namit! Koira oli myös seuraavalla viikolla selkeästi vetreämpi ja kääntyi helpommin koiratanssi- ja tottistreeneissä joita tein Höyläämötiellä. Treeni-intoa Vinhalla on valtaisasti: se ei suostu Höyliksellä oman vuoronsa jälkeen tulemaan pois salin keskilattialta, vaan se on melkeinpä pakolla työnnettävä ja vedettävä sivuun... Eilisissä harkoissa se myös heilutti häntäänsä koko seuraamistreenin ajan - onkohan mikään muu vinttikoira ikinä tehnyt niin?

Jalan hienot teippaukset vaihtuivat nopeasti toisenlaisiin, kun sunnuntaina aamulenkillä Vinha alkoi juoksupyrähdyksen jälkeen kävellä hitaasti perässäni. Ensin luulin että siitä vain loppui yksinkertaisesti veto, mutta hetken päästä huomasin sen vähän keventävän toista takajalkaa. Niinpä niin, vertahan sieltä löytyi. Koira onneksi käveli ihan siististi kotiin asti eikä ontunut käytännössä lainkaan.

Kotona suihkutin haavan ja anturan takaa löytyi noin sentin pitkä selväreunainen haava, joka aukeni suurinpiirtein ympyrän malliseksi. Jänne näkyi hyvin. Onneksi ei osunut syvemmälle! Koska kello oli vasta 9.00, tiesin, että päivystäviä ei olisi kuin YES, Hertta ja Aisti. Hertta on meiltä katsoen aivan väärässä suunnassa enkä ole koskaan siellä käynyt. YES:iin jonottamaan lähtö ei varsinaisesti kiehtonut sekään, joten ajattelin antaa Aistille toisen mahdollisuuden ja käydä siellä vaikka ortopedikeikka ei varsinaisesti kovin onnistunut ollutkaan.

Hoitaja lupasi meidän voivan tulla noin 20 minuutin päästä soitostani, joten huitaisin sämpylän naamaani ja lähdin ajamaan. Sisällä Vinha rauhoitettiin ja kannoimme sen lekurin kanssa toimenpidepöydälle. Minulle sanottiin, että voisin hakea sen noin 30-45 minuutin kuluttua.

Kävin ryystämässä R-kioski-kahvit Myyrmäen viihtyisässä asemantienoossa ja palasin klinikalle. Tovin odoteltuani pääsin Vinhan luo; se nukkui vielä ihan sikeästi vakuuttavan kokoinen side jalassaan. Lääkärillä meni hyvä tovi ohjeita ja laskua tehdessään - ilmeisesti ei ollut ollut firmassa kovin kauaa. Kysyi vielä, että onko meillä vakuutusta, koska päivystysajan vuoksi laskusta oli tulossa aikamoinen. Ja aikamoinen se todella olikin: rauhoitus, kolmen tikin ompelu, ab-kuuri ja tassusidetarpeet kotiin: 421 euroa. Mykistävää.

Otin maanantaina yhteyttä Aistin omistajaan ja reklamoin hinnasta. Asia on edelleen tätä kirjoittaessa keskiviikkoiltana kesken. Saas nähdä selviääkö ikinä...
Mitä me tästä opimme? Usko yhteen huonoon kokemukseen. Älä yritä kerätä niitä useampia samasta paikasta.

19.7.2009

Blaah, ensimmäinen loman jälkeinen työviikko takana... Vinha pääsi myös kokeilemaan konttorirottana oloa torstaina. Akupunktiolääkärimme jäi juuri lomalle kun olisin halunnut varata Vinhalle aikaa, joten päädyin yrittämään saada sille hierontaa jostain. Vinha ei vielä oireillut juurikaan, mutta edellisestä akukäynnistä Niilon luona oli pari kuukautta ja se oli vissiinkin pisin käyntiväli tähän asti.

Koirahierojaa ei löytynyt mistään, sillä koko Suomi tuntui olevan lomalla. Tutut fyssarit olivat myös poissa laskuista. Päädyin sitten suosituksien kautta varaamaan Vinhalle ajan YES:n eläinfyssarilta Heli Hyytiäiseltä. Pelkäsin joutuvani odottamaan aikaa ainakin viikon, mutta yllätyksekseni sainkin sen heti seuraavalle päivälle! Varhaisen iltapäiväajan vuoksi Vinha tuli sitten työpäiväksi mukaan, jotta pääsin lähtemään Viikkiin vasta viime tingassa. Työkaverini nauroivat Vinhalle sen maatessa melko elottoman oloisena lattialla. He eivät ymmärtäneet, että greyhoundin perustehtävä elämässä on ottaa rennosti.

Heli osoittautui hyvin perinpohjaiseksi - ja tosi mukavaksi! Vinha oli valitettavasti huonommassa kunnossa kuin osasin odottaa. Heli mm. punnitsi sen jaloille laittaman painon, ja kävi ilmi, että Vinha varaa vasemmalle takajalalleen ainostaan noin puolet siitä painosta kuin oikealle. Lanneselkä oli myös totuttuun tapaan kipeä. Lisäksi Vinhan vasen ranne rutisi ja taivuttelut sattuivat. Tutkimukseen menikin sitten koko tunti, joten sovimme Helin kanssa että palaamme Vinhan kanssa seuraavana päivänä taas vastaanotolle jotta pääsemme sitten aloittamaan varsinaiset hoidot.

Perjantaina Vinha sai fyssarilla laserhoitoa sekä kipeään ranteeseen että alaselkään. Se selvästi nautti hoidosta. En osaa varmaksi sanoa, mutta minusta tuntui, että se oli illalla harvinaislaatuisen kevytmielinen ilmeisesti johtuen kivuttomammasta ja paremmasta olosta. Vietimme perjantai-illan Palakosken mökillä poimien hitusen mustikoita. Hurja mutusteli nautinnollisesti viime käyntikerrasta jäänyttä hirvenjalkaa, joka oli viehkosti ikääntynyt auringon paisteisella pihalla ehkä noin 1,5 kuukautta... Sen teräsmaha ei reagoinut millään tavalla moiseen herkkuun!

Sovimme Helin kanssa, että menemme Vinhan kanssa vielä tiistainakin hoitoon. Silloin Heli käy Vinhan läpi hieroen. Lisäksi varasin Vinhalle Aistista Moreliukselta ortopediajan maanantaille 27.7. Jos ranne on parantunut nyt itsekseen/laserhoidon myötä, niin perun vastaanoton. Muussa tapauksessa varmaan kuvataan koko etunen ylös asti.

Penni ja pennut

Kesäloman aikana kävimme ihastelemassa kaksiakin koiranpentuja. Ensimmäiset olivat ystäväni Essin ja äitinsä Ritvan kasvattamat Dubnjak-borzoit (4+3) ja toiset sitten tuttuni Eevan My Heels -heeleripennut (1+1). Hiilukoita kävimme katsomassa Eevan mökillä mökkireissullemme ajaessa. Vajaa neliviikkoisia pentuja voi ihastella näiden linkkien takana:
venakkopennut 
hiileripennut 

Kävimme kesälomalla myös Repoveden kansallispuistossa. Teimme pienen vaellusretken yöpyen yhden yön teltassa. Säät suosivat retkeä. Ensimmäisenä päivänä sää oli pilvinen ja sateenuhka piti suurimman osan ihmisistä kotonaan. Toisena päivänä sen sijaan aurinko paistoi ja meitä vastaan tuli jatkuvasti päiväretkeläisiä. Reissu oli ihan hyvä kokeilu, koska nyt tiedämme vastaisuudessa varautua paremmin yöpymiseen. Koirat kaipaavat parempia petiratkaisuja. Vinhalle lienee jatkossa parasta ottaa kesälläkin vaikkapa froteemantteli yöpuvuksi ja Hurjalle olisi hyvä tehdä oma makuupussi, jottei tarvitse yrittää nukkua sen tunkiessa minun ja mieheni väliin tai makuupussiini.

29.6.2009

Huh hellettä! Onhan se mukavaa, että kesälomalla on lämmin. Valitettavasti vaan näillä säillä ei koirien kanssa juuri saa tehtyä mitään. Meillä olisi nyt parin viikon ajan mahdollisuus käydä koska tahansa treenaamassa agilitya, mutta varjoton ulkokenttä asfalttiviidakossa ei oikein innosta koiria. Tai Hurjahan nyt toki lähtisi harkkoihin koska vaan, mutta pelkään että se saa sydärin kiihdytellessään...

Hurja kävi viime viikolla tämän vuoden kolmannen kerran hammaslääkärissä. Nyt sillä on jäljellä enää kulmureiden viereiset isot yläetuhampaat; kaikki pienemmät ovat irronneet ja/tai poistettu katkeamisen jäljiltä. Toinen yläkulmureista on nyt myös lohjennyt hitusen kärjestään, mutta onneksi pulpa ei vaikuta olevan näkyvillä. Huolestuttaa kyllä. Hurja täyttää huomenna kuusi vuotta ja hampaat ovat nyt jo ihan onnettomassa kunnossa!

Synttäreiden kunniaksi kakku tehdään maksalaatikosta, johon laitetaan maksapasteijakuorrutus. Kynttilöiden virkaa toimittavat kuusi pientä Greenies-puruluuta. Lahjaksi Hurja saa Vinhan viime jouluna saaman pehmolelun, jolla se ei ole leikkinyt ja joka on ollut Hurjalta turvassa ylähyllyllä viime kuukaudet. Repimisen riemua kestänee muutaman minuutin - siivouksessa menee huomattavasti kauemmin...

Firman pyörittäminen on vienyt paljon aikaani. Vähän sattuman kaupalla päädyin ottamaan omat toimitilat Miiran ja Tommin kanssa kimpassa Pitäjänmäeltä. Sopimus allekirjoitettiin toukokuussa ja siitä lähtien on selvitelty ja hoideltu kaikenmoisia asioita. Viime perjantaina matotimme pienemmän treenisalin ja sitä ennen olin pessyt salien väli-ikkunat. Ehkä Suomen rumimmin pestyt ikkunat, viirulliset ja valumajälkiä vaikka kuinka paljon, mutta onneksi siihen tulee kaihtimet peittämään näkymän...

Toukokuun lopussa kävin kanakurssi nelosella Kangasalla. Se oli ensimmäinen Suomessa järjestetty nelostason kurssi ja kesti viisi päivää. Ensimmäisen päivän iltana aloin yskiä ja kova flunssahan siitä seurasi... Ainakin perjantain oli kunnon kuumeessa. Onneksi sain nukkua ja levätä kaikki kurssin ulkopuoliset ajat, joten jaksoin jotenkin suoriutua kouluttamisesta kunnialla. Kurssi oli tosi antoisa ja nyt jäikin hitusen orpo olo - mitäs nyt, kun nuo kaikki on käyty? Olisi ihanaa päästä Jenkkeihin Clicker Expoon äimistelemään, mutta ensi talvena on tuskin rahaa kun kaikki menee siihen hierojakouluun.

Vinha on voinut nyt todella hyvin. Kävimme toukokuun puolivälin tienoilla Niilon luona ja Vinha oli hyvässä kunnossa. Seuraava käynti ajoittu varmaan elokuulle. Vinha on agilityssakin edistynyt ihan kivasti ja on myös oppinut leikkimään paremmin; nykyään se jopa repii lelua koko suun otteella oikein tosissaan! Vielä tosin en ole saanut varmistettua, että se aina tarttuisi leluun eikä purisi esim. kättäni... Vinhalle olenkin ostellut kaikenlaisia superhienoja leluja, jotta sen kiinnostus säilyisi.

14.3.2009

Ihana kevättalven päivä! Olimme Essin luona Maalla tutustumiskäynnillä ja teimme parituntisen lenkin borzoiden Milkan ja Niilon kanssa. Koirat saivat todellakin juosta sydämensä kyllyydestä! Hassu sattuma oli, kun pientaloalueen läpi kulkiessamme vaunuja työntänyt nainen tuli kohti ja kysyi "onko se Vinha?". Kauheaa tämä julkisuus ;)

Akupunktiokäynnit ovat auttaneet Vinhaa paljon ja se liikkui puhtaammin ja rennommin jo heti kahden ensimmäisen hoitokerran jälkeen. Ensi viikolla on viides käyntikerta ja varmaan neuvottelemme eläinlääkärin kanssa jatkosta. Olen vähän harkinnut magneettikuvausta, mutta kuuntelen ensin mitä lääkärillä on sanottavaa. Lähetin hänelle muutama päivä sitten Vinhasta pentuiän takapään toimimattomuuden vuoksi otetut röntgenkuvat; hän näki jo aiemmin Vinhasta pari vuotta sitten otetut röntgenit. Niiden perusteella hän epäili mahdollisesti välilevyongelmaa, mutta ei voinut olla varma.

Vinhalla on taas ollut tassu paketissa sen satutettua varpaansa varmaan johonkin terävään risuun tms metsässä. Rystyseen tuli iso palkeenkieli, jota on paranneltu nyt reilu viikko. Onneksi sain Essiltä hyvän vinkin sitoa kurarukkanen Cobanilla kiinni, joten tällä kertaa Vinha pääsi juoksemaan vapaana ihan normaaliin tapaan haavasta huolimatta! Nyt jalka onkin jo paljon parempi ja Vinha pääsee toivottavasti maanantaina taas agilityyn. Edellisellä kerrallaan agissa se hämmästytti ohjaajansa osaamalla jo hakea putkea, mikä on tosi kiva edistysaskel!

Vinha steriloitiin tasan kuukausi sitten ja leikkaus meni hyvin. Potilas oli oma holtiton itsensä jo alle vuorokausi leikkauksesta! Toimenpide ajoitettiin koulujen hiihtoloman alle, joten toipilasaikana ystävällinen Jenni oli pitämässä Vinhaa silmällä.

Hurjakin on ollut ahkera eläinlääkärissäkävijä. Hammaslääkäriä on tarvittu alkuvuonna jo kahdesti! Tammikuussa poistettiin tokavika yläetuhammas Anidentissa, kun se katkesi ilmeisesti jouluaattona. Noin kymmenen päivää tästä luuta syödessään Hurja sylkäsi suurimman osan yhdestä väliposkihampaastaan ja jatkoi järsimistä. Juuret poistettiin sitten helmikuussa Arkissa; päädyin viemään tavalliselle eläinlääkärille kun toimenpide oli siellä noin puolet erikoislääkärin taksasta... Päätin myös, että jatkossa Hurja joutuu valitettavasti luopumaan oikeista, paistetuista luista. Hampaita puuttuu nyt seitsemän ja se on vähän turhan paljon, kun koiralla ei ole ikää vielä edes kuutta. Lopuissakin hampaissa on paljon kulumia ja murtumia, joten yritetään vähän edes varjella niitä. Puruluita se toki saa syödä.

Tytöt ovat vihdoin päässeet taas vähän harrastamaan. Hurja oli helmikuussa uudelleen Niinun agilityharkoissa Hyvinkäällä ja treenit sujuivat mukavasti. Saimme paljon hyödyllisiä vinkkejä ja taas näytti välillä siltä että olisimme vähän edistyneetkin! Lisäksi molemmat koirat ovat päässeet tiistaisin Liljan Tiinan pitämälle koirakeilauskurssille. Vinha sai viime viikolla treenata chihuahuien keiloilla ja suoriutuikin tehtävästään paljon paremmin kuin ison keilan kaatamisesta. Hurjalle taas keilaus on ihan nappilaji!

Parin viikon kuluttua lähdemme lomalle ja tyttöjä tulee hoitamaan kotiin 4H-dogsitter Anniina. Hän on abiturientti ja pystyy siten viettämään koirien kanssa mukavan paljon aikaa. Jätän neidit ihan mukavin mielin keskenään, joskin hoito-ohjeita tuli ilman ruokintaohjetta vaatimattomat neljä sivua...

 

26.12.2008
Viikonloppu Tukholmassa oli mielenkiintoinen. Vaikka lentomatka Ruotsiin oli tuhat kertaa vähäistä kestoaan hermoja raastavampi kokemus, oli seminaari joka tapauksessa antoisa. Kyseessä oli siis HUNDutbildningsgruppenin vuosittain joulukuussa järjestämä ADVENTure Dog Conference -seminaari. Tapahtuma oli järjestyksessään kahdeksas ja tänä vuonna aiheena olivat vaaralliset koirat. Paikalla oli kymmenkunta puhujaa aina Per-Erik Sundgrenista ja Anders Hallgrenista Ruotsin Kennelliiton edustajiin ja paikallisiin politiikkoihin, oli poliisia, etologia ja vaikka mitä. Koko päivä oli pelkästään ruotsiksi, mutta yllätin itseni iloisesti ymmärtämällä ihan mukavasti mitä luennoitsijat puhuivat. Muistiinpanot päivästä löytyvät kyllä ja tarkoitus olisi saada jotain yhteenvetoa kirjoitettuakin.

Vinha on ollut koko syksyn taas vähän huonompana lihaksistonsa suhteen. Anna Hielm-Björkmanille ei saanut enää marraskuun alussakaan aikoja tälle vuodelle, joten jouduin miettimään uutta ratkaisua. Koska pelkkä hieronta ja fysioterapia eivät olleet auttaneet, päädyin ystävän suosituksesta soittamaan eläinlääkäri Niilo Tammisalolle. En olisi voinut parempaa suositusta saadakaan! Niilo osoittautui todella loistavaksi lääkäriksi sekä myös mainioksi persoonaksi. Vinha on käynyt akupunktiossa nyt kahdesti. Ekalla kertaa hoito kesti reilun tunnin ja Vinha sai alkututkimuksen jälkeen akupunktiota. Niilon mukaan koira oli kohtuullisen täydellisessä jumissa vaikka kuinka monesta kohtaa. Suurin osa johtuu rakenneongelmista. Samalla sain ohjeen pitää koiraa kipulääkekuurilla toistaiseksi.

Toinen käyntikerta oli viikon päästä ensimmäisestä. En ollut huomannut oikeastaan minkäänlaista eroa koirassa eli mitään ihmeitä ei ollut ehtinyt tapahtua tällä välin. Nyt Vinha rauhoitettiin kevyesti, koska lihakset olivat hyvin kipeät ja rauhoittamisen myötä päästiin hoitamaan tehokkaammin. Osaan akuneuloja johdettiin myös sähköä hoidon tehostamiseksi. Sessio kesti melkein kaksi tuntia! Kotiinviemisiksi saimme lihasrelaksanttireseptin ja venytteluohjeita.

Nyt toisesta hoitokerrasta on puolisentoista viikkoa. Lopetin kipulääkkeen pari päivää sitten, mutta Sirdaludia annan edelleen. Vinha liikkuu aivan toisella tavalla; hoidon vaikutus näkyi oikeastaan jo heti lääkärikäynti seuranneena päivänä! Ei se oireeton ole vieläkään ja näyttää edelleen aika ajoin mm. kirputtavan reisiään, mutta liike on saanut takaisin vanhan, svengaavan ja joustavan tyylinsä. Etenkin takaosan liikkeet ovat parantuneet huomattavasti ja sisälläkään Vinha ei laahaa jalkojaan kuten ennen. Etupäässä lienee vielä vähän reilummin tekemistä.

Meillä on seuraava hoitoaika 9.1 ja viikko sitä ennen tulee hieroja kotiin. Jatkan tuota lihasrelaksanttia vielä siihen seuraavaan ell-käyntiin asti.

Joulunpyhät ovat menneet köllötellessä. Vinhalla oli yskä viime viikolla, joten kimppalenkit ja muu mukava on vielä varmuuden vuoksi pannassa. Onneksi köhä meni kuitenkin jo siltä osin ohi, että neiti Himpula voi taas juosta vapaana normaaliin tapaan!

Jouluaattona Hurja-tonttu kävi lahjasäkillä varkaissa. Jostain syystä arvasin melko nopeasti mitä se puuhaa yksin alakerrassa ja ehdin hätiin. Vinhan vinkusiili oli tosin jo siinä vaiheessa saatu esiin papereistaan. Onneksi Hurjalle oli samanlainen siili odottamssa pukinkontissa, joten annoin sen sitten vääryyttä kärsineelle Vinhalle. Kuten tavallista, lahjalelut rikottiin tietysti hetimiten. Hurja sai siilin lisäksi Karlien Kong-Wubba -kopion, jonka kangasosan se sai revittyä alta aikayksikön. Vinkusiili nypittiin myös noin sentin kokoisiin paloihin mummin matolle mummin suureksi riemuksi... Seuraavana päivänä Hurja rikkoi Vinhankin siilin teurastamalla siltä perinteisesti nenän irti sekä ehti myös tehdä reiän Vinhan saamaan plyyshiseen jalkapalloleluun, ennen kuin ehdin taas hätiin. Lapsi on terve kun se leikkii...

5.12.2008
Tässä ensimmäisessä kappaleessa pitää ilmeisesti aina selitellä kirjoittamattomuuttaan... Noh, ehkäpä jätän sen tällä kertaa tekemättä. Alkukesän lomakuvat ovat edelleen kommentoimatta.

Perinteisen kynsivamman sai vuorostaan tänä syksynä Hurja. Se satutti toisen kannuksensa jossain ja kynsi jouduttiin poistamaan kokonaan. Paranemisprosessi oli onneksi staffimaisen nopea ja helppo. Vielä päivää ennen operaatiota Hurja oli Hyvinkäällä Niinu Linnan agilitykoulutuksessa (jalka teipattuna) ja pari päivää kynnenpoiston jälkeen se taas mennä viuhtoi ihan entiseen malliin. Onneksi selvittiin niin vähällä!

Samaan aikaan Hurjan kynsiturman kanssa sattui sitten Vinhan juoksu. Jäi yksi agilitykerta välistä kun ei ollut koiraa... Vinhan juoksun päätettiin olevan sen viimeinen, koska kiima tuo hankalan tauon treeneihin ja puuhailuihin. Vinha tarvitsee säännöllistä juoksemista ja ohjelmaa, mikä ei ole oikein mahdollista juoksuaikana. Ajattelin steriloida sen kevättalvella, kun olisi varmaan suht helppo saada joku hiihtolomalainen tai abi vahtimaan sitä toipumisen ajaksi.

Agility on ollut meillä tapetilla oikein tehokkaasti. Viikottaisten Hyvinkään treenien lisäksi olen käynyt melkein joka lauantai harjoittelemassa itsenäisesti puolituntia. Mukavaa huomata, että harjoittelun avulla ovat sekä koirat että emäntä edistyneet! Ilmoittauduimme Marin&Vennin kanssa myös helmikuun Niinun koulutukseen. Ihan mukava saada aina vähän uutta näkökulmaa harjoitteluun.

Kesällä väännetty Koirien hyvinvointi -dvd valmistui vihdoin viime viikolla. Olen antanut videota tutuille ja myynytkin sitä ihan mukavan määrän. Tallenne on saanut hyvää palautetta ja kaikki katsoneet ovat pitäneet siitä! Mukava huomata, että muutkin ovat tyytyväisiä. Kokonaisuutena se on omastakin mielestäni onnistunut, vaikka pari pientä yksityiskohtaa ehkä vähän jäi hiertämään. Omaa suoritusta on aina vähän tuskaisaa katsoa.

Omien koirien kanssa treenailu on jäänyt hävettävän vähälle töiden takia. Hurjan kanssa olen hieman tapaillut koiratanssijuttuja ja kokeilin sillä koirakeilauksen perusteita yhtenä päivänä. Ilmoittauduinkin helmikuussa alkavalle keilauskurssille, jotta Hurja saisi omaa ohjelmaa Vinhan päästessä agilityyn. Ajomatka Hyvinkäälle on Hurjalle vähän turhan rankka ainakin pimeällä ja talvirenkaiden melussa, jotta viitsisin sitä sinne joka viikko raahata.

21.9.2008
Päivitystiheys on taas ollut aika heikko... Mitenkä kummassa sitä onkaan aina niin kiire? Alkukesän lomakuviinkaan ei olla vieläkään saatu kuvatekstejä...

Syksyn kurssi- ja harrastekausi on ponnahtanut vauhtiin. Aloitimme syyskuun alusta säännölliset agilitytreenit Hyvinkäällä. Ohjaajana meillä on edelleen Lotta Vuorela. Hyvinkään koiraurheilukeskuksen keinonurmipohjainen halli on enemmän kuin loistava! Harjoitusaika iltamyöhällä on aika raskas, mutta paluumatkalla yöllisellä moottoritiellä olo on kyllä aina tyytyväinen. Käyn tällä hetkellä treenaamassa molempien koirien kanssa vuorotellen.

Agiryhmämme Tuijan ehdotuksesta päätimme myös vuokrata lisätreeniaikaa Pienen Koiruuden hallista Vantaalta. Meillä on siellä ihana lauantaiaamun vuoro... Treenaamme Tuijan kanssa molemmat yksinään puoli tuntia. Tekee ihan hyvää sekin!

Hurja ja Vinha ovat päässeet taas pitkästä aikaa vieheen perään. Tilasin kesäleluksi ns. tassuvieheen, jota kokeiltiin läheisellä pellolla. Ilo oli kyllä suuri, vaikka juoksumatka olisi toki saanut olla vähän pidempi. Etusuoraa päästiin puolestaan pinkomaan Vuorelan Lotan staffiyhdistykselle vetämissä viehetreeneissä. Lotan sanojen mukaan Vinhakin "ajoi kuin oikea grey", joten jonkinasteista rotutyypillisyyttä siinäkin otuksessa sentään on. Seuraavat juoksutreenit ovat 4.10 ja sitten täytynee surkein mielin jättää harrastus talvitauolle.

Viime viikolla olimme vielä tovin kesälomalla ja nautimme koko perheen voimin mökkeilyn iloista. Puolukassa olo ei ehkä ollut tytöistä se kaikkein paras harrastus, mutta onneksi neidit pääsivät virikkeistymään muuten sydämensä kyllyydestä. Pitkät kävelyt metsissä ja sänkipelloilla takasivat paljon haisteltavaa ja ihmeteltävää. Kumpikin innostui myyrästämään: Hurja kaivoi pellolle monen monta kuoppaa. Vinhakin yllätti saamalla jopa kiinni yhden peltomyyrän! Valitettavasti Himpulan metsästyskaava ei ollut ihan täydellinen, joten jouduin sitten itse lopettamaan myyräparan kun Vinhan kiinnostus siihen lakkasi sen lopetettua liikkumisen henkitoreissaan ollessaan :(

Ulkoilun lisäksi tytöille järjestettiin mökkivirikkeitä mm. viehejuoksun, verijäljestyksen ja erilaisten luiden avulla. Ja normaalia mökkilomakaavaa noudatettiin tälläkin kertaa: loman jälkeen soitti eläinlääkärille... Vinhan yksi takajalan kynsi vaurioitui jossain ja kynnestä roikkui kohtuullinen pala irti. Onneksi lääkärimme totesi tilanteen suht vaarattomaksi eikä jalkaa tarvinut sen kummemmin operoida.

Koiratanssiharrastus ei ole edennyt. Ohjaajan saamattomuutta tässä kai voinee syyttää. Elokuiset Janakkalan kisat itse asiassa peruttiin, mutta tänään olisi ollut Vahdolla kilpailut. Toisaalta ajankohta eilisiltaisen staffiyhdistyksen 40-vuotisjuhlien jälkeen ei ole ihan paras, ei välttämättä olisi kunto sallinut aikaista autolla ajoa...

Koko kesän kestänyt dvd-projekti on KIVA-teamin ja samalla minun osaltani valmis, saimme viimeiset kuvaukset purkkiin juuri ennen viime viikon lomaamme. Nyt vain odottelemme valmista filkkaa! Koiran hyvinvointi -dvd pitäisi tulla myyntiin ilmeisesti lokakuun puolivälissä. Vaikka olenkin nähnyt osan keskeneräisestä materiaalista, jännittää hieman millainen kokonaisuudesta tulee. Toiveet ovat kyllä korkealla ja uskon, että lopputulos on hieno muidenkin kuin vain meidän tekijöiden mielestä!

17.7.2008
Kesäloma on nyt enää kaukainen muisto vain... Matkasta tulee kuvat ja matkakertomus toivottavasti lähipäivinä sivuille. Reissu oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut ja hieno. Alkukesä oli erinomainen matkustusaika: joet ja kosket olivat sulamisvesiä tulvillaan, poroilla ja lampailla oli somaa jälkikasvua, itikoita ei ollut, turisteja oli kaikkialla vähänlaisesti eikä ainakaan voinut valittaa, että koirilla olisi ollut kuuma... Pohjoisessa lämpötila oli pääosin noin +6-10 asteen välillä. Lehtiä ei ollut puissa lainkaan ja korkeammilla paikoilla oli lunta Vinhan iloksi.

Koirat käyttäytyivät hienosti ja esiintyivät kokeneiden matkalaisten tavoin. Ensimmäiset kymmenisen päivää ne saivat kulkea lähestulkoon täysin vapaana: vasta Luulajassa oltiin sen verran kaupunkiolosuhteissa, että aamulenkkikin piti tehdä kokonaan kytkettynä. Irtipidossa ei ollut mitään ongelmia eivätkä koirat hätyytelleet mitään luonnoneläimiä, vaikka niitä jonkin verran nähtiinkin. Niillä oli riittävästi ihmeteltävää metsien ja rantojen tuoksuissa, kuolleissa sopuleissa ja myyrissä, merisiileissä ja kaikissa muissa jäljissä ja jäänteissä, mihin törmäsimme.

Jouduimme kuitenkin lyhentämään matkareittiämme suunnitellusta, sillä kumpikaan tytöistä ei osannut nukkua autossa. Vinha sentään makasi ja oli torkkuvinaan, mutta Hurja istui koko reissun ajan auton käydessä. Kilometrejä kertyi noin 5500. Olimme ostaneet uuden webbikameran, joka oli kiinnitettynä tavaraverkkoon. Usbin ja läppärin avulla pystyimme etupenkeiltä käsin seuraamaan, mitä sikaosastolla tapahtui matkan aikana. Koirat väsyivät todella paljon kun valvoivat jatkuvasti, joten iltaisin perille päästyämme ne tarvitsivat vain lyhyen lenkin ja iltaruuan ja nukkuivat sen jälkeen kuin tukit. Ruokaa kuluikin älyttömiä määriä, sillä runsas liikkuminen ja yleinen viretilan nosto lisäsivät myös energiankulutusta huomattavasti. Kaikesta syöttämisestä huolimatta Vinha laihtui reissussa pari kiloa.

 

Lomaltapaluun jälkeen kävimme yhtenä sunnuntaina Lotan vetämällä agilityn yksityistunnilla. Vinha oli todella elementissään, kun pääsi ensimmäistä kertaa hiekkapohjaiseen halliin, jossa sai revitellä kunnolla. Pitkään harmaita hiuksia aiheuttanut puomikin meni kuin vettä vaan. Myös Hurjan kanssa tuli mukavia onnistumisen elämyksiä eikä myöskään ollut yhtään ikävä nähdä, kuinka Lotta itse luotsasi sen hienosti yhden radan läpi. Kyllähän se koira todellakin osaa, jos vaan ohjaaja olisi riittävän hyvä...

Viime viikonloppuna nautittiin mökkeilystä. Koirille kehiteltiin virikkeistämispuuhia: Vinha sai puuhun sidotun hirvenluun (nahkoineen ja karvoineen) ja Hurjalle rakennettiin kottikärrynrenkaasta myöskin puuhun ripustettava vetolelu. Molemmille puuhat olivat hyvin mieluisia ja siinä missä Hurja söi luuta niin Vinhakin kävi vetämässä rengasta. Lisäksi kävimme uimassa niin, että uskaltauduin itsekin veteen. Koirien uimaopetus kantaa hedelmää ja Hurja ui jo itsenäisesti ilman liivejä pikkuisia matkoja. Vinhakin vaihtoi hetkellisesti vesijuoksunsa uintiin!

Menin alustavasti lupailemaan osallistuvani elokuussa koiratanssikisaan Hurjan kanssa. Yhtään ei olla ehditty vieläkään harjoitella, saas nähdä... Ensi viikolla olen vielä neljä päivää poissa kotoa kanakurssi III:n vuoksi.

26.5.2008
Kesäloma lähenee ja vähitellen näyttää siltä, ettei tässä villahousuja ehkä kuitenkaan tarvitse. Ystäväni Sara ajoi Vinhalle kesätukan vappuna ja se olikin erinomainen ratkaisu, koska Himpulalla oli jatkuva hiki. Nyt onneksi säiden viilennyttyä karvaa on kasvanut sen verran ajeltuihin kylkiin, ettei neidille tule kylmäkään. Saapas näkee miten perjantaina alkava lomareissu kohti pohjoista sujuu, onko matkalla vielä lumisia alueita ja kumpi on ikävämpää, itikat vai pakkanen...

Hurja pääsi viime viikolla ensi kertaa agilitytreeneihin noin kolmeen vuoteen. Mielissäni pystyin toteamaan, etteivät aiemmin opitut taidot olleet mihinkään hävinneet ja että pitkän linjan tokotreeni oli auttanut koiran hallinnassa melkoisesti. Itsekin olen onneksi vähän edes kehittynyt ohjaajana, joten harkat menivät todella kivasti ja odotamme innolla jatkoa! Tarkoitus olisi käydä kesän aikana muutamalla yksityistunnilla kummankin tytön kanssa ja sitten elokuussa osallistumme Hurjan kanssa Lotan vetämälle vauhtia ohjaukseen -agilitykursille.

Koirien treenailuun on taas uutta intoa ja suuria suunnitelmia, kun olin viime viikonlopun Trainer's Choicen kanakurssilla. Kakkoskurssin aiheena oli ärsykekontrolli ja sen valmiiksi saattamisessa hikoiltiin kolme päivää. Olo oli iloinen ja ehkä jopa voitonriemuinenkin, kun sain molemmat kanat, Sanelman ja Merikukan, valmistumaan. Ihan kuin olisin oppinut ja tajunnut jotain? Kurssilla oli paljon vierailijoita: perjantaina koiraohjelmasarjaa tekevä kuvausryhmä ja lauantaina Ilkka Hormilan isännöimä singaporelainen koirapoliisi, joka oli tutustumassa suomalaiseen koirankoulutukseen. Ja kanojen ;)

26.4.2008
Huh hellettä! Eipä uskoisi, että on vielä huhtikuu. Hurja on torkkunut parvekkeella melkein koko päivän ja nauttinut lämmöstä. Vinha sen sijaan on maannut keittiön pöydän alla ja läähättänyt... Mietinkin juuri voisiko koiria klipata samalla tavoin kuin hevosia. Sellainen käsittely voisi varmasti tehdä Himpulalle terää. Lenkeilläkin se vain etsii vettä ja pyrkii lätäköihin ja ojiin makaamaan.

Vinhan jalalle kuuluu hyvää. Vapaana juoksemista on nyt harrastettu noin kuukauden verran eikä mitään oireita ole ollut. Pari kertaa olemme jo tavanneet koirakavereitakin, eivätkä nämäkään reissut ole tehneet hallaa kuntoutumiselle. Lihasjumeja näyttää kuitenkin taas esiintyvän, joten Hanne hieroo Vinhan seuraavan hierontakurssimme yhteydessä.

Kevään myötä aloitimme taas agilityn Vinhan kanssa. Meillä on itse koottu ryhmä, jota vetää Lotta Vuorela. Kunnon asiantuntijan avulla lajista saakin paljon irti! Syyskuussa siirrymme treenaamaan Hyvinkään uuteen keinonurmipohjaiseen halliin, jossa Himpulakin saa sitten päästellä oikein urakalla pelkäämättä loukkaantumisia. Varasimme samasta hallista vuoroja myös firman käyttöön ja taidan itsekin osallistua yhdelle elokuiselle agikurssille Hurjan kanssa - pitkästä aikaa.

Kevään harrastelut koirien kanssa ovat olleet aika vähäisiä, pääaikani on mennyt muiden koiria koulutellessa. Vinhan kanssa kerittiin kuitenkin käydä pari kertaa rally-treeneissä ja Hurjan kanssa touhuillaan taas koiratanssin parissa.

Kesä ja lomat lähenevät uhkaavasti. Expotit on ostettu, koirien passit hankittu ja toukokuun lopussa olisi tarkoitus suunnata kohti pohjoista ja käydä uittelemassa koko poppoon varpaita aina Jäämeressä asti. Vielä kuitenkin pitäisi reilu kuukausi jatkaa töitä ja arkirutiineja.

22.3.2008
PALJON ONNEA VINHA 2V! Muistin Vimpulan synttärit vielä viikolla, mutta nyt päivän koittaessa asia hautautui tuomaroimani Kiva Koirakansalainen -testin alle ja niin jäi kakku hankkimatta ja lahjat ostamatta. Vinha pääsee kuitenkin huomenna mökille Palakoskelle juoksemaan ja se on varmaan parempi lahja kuin mikään muu.

Vinhalla on nyt takana noin 10 viikon hihnaliikuntakuuri, kuusi röntgenkuvaa, kolme uintikertaa ja kuusi fysioterapiakertaa. Maanantaina ell-käynnillä lääkärimme totesi varpaan olevan ihan kohtuullisesti luutunut ja päätimme kokeilla vapaana likkumista. Toistaiseksi Vinhaa ei vielä päästetä juoksemaan muiden koirien kuin Hurjan kanssa, mutta kadonnutta kuntoa yritetään kuitenkin saada takaisin ulkoilemalla metsissä ja pelloilla irti.

Siinä missä hydroterapia oli Vinhasta hauskaa, ei uiminen koirakylpylä Aptuksessa sujunut ihan yhtä hyvin. Vinhahan kävi Aptuksessa ekaa kertaa noin vuosi sitten keväällä eikä silloin suostunut muuta kuin istumaan altaan rampilla. Silloin kylpylä oli vielä hieman kesken eikä henkilökunnalla ollut märkäpukuja, joten veteen houkuttelu piti tehdä kuivaltamaalta käsin.

Ekalla kerralla Vinhan uima-asento oli hyvin pysty ja se hätääntyi vedessä. Toisella kerralla sitä tuntui kauhistuttavan vielä enemmän eikä se oikein tahtonut mennä veteen lainkaan vapaaehtoisesti. Kolmannella kerralla asiat tuntuivat loksahtavan vihdoin kohdalleen. Vinha sai taas uittajalta vähän apua ja varmistusta ja alkoi hieman jo innostuakin uimisesta. Hurja sen sijaan oli heti ekasta kerrasta alkaen kuin pieni norppa. Se ei tarvinut kuin kaksi altaanmittaa harjoitusta ja alkoi sitten noutaa heitettyjä vesileluja ja uida hyvässä asennossa reippaalla vauhdilla ihan itsekseen. Nyt kolmannella uintikerralla se sai vähän jo kokeilla ilman liivejäkin uimista - uima-asento muuttui kyllä heti huonommaksi.

Uiminen on ollut hauskaa sosiaalista puuhaa: viimeksi mukanamme oli Wynton-briardi omistajineen ja seuraavaksi seuraan liitty Essi ja Milka-borzoi.

Keväälle on luvassa paljon harrastuksia. Lotta Vuorela alkaa vetää pienelle räätälöidylle porukallemme agilitytunteja. Alunperin olin ajatellut mennä agiin Vinhan kanssa, mutta nyt jalan hidas paraneminen hieman askarruttaa. Hurjalle on luvassa ainakin koiratanssia ja Vinha debytoi rally (obedience) -lajin peruskurssilla ensi viikosta alkaen.

24.2.2008
Elämä on palannut takaisin raiteilleen tv-sarjan tekemisen loputtua osaltani. Aluksi tuntui vähän hassulta, kun päivät eivät enää venyneetkään kauhean pitkiksi ja kun pystyi ajattelamaan muutakin kuin tulevia treenejä ja haasteita. Ihana viettää taas kunnolla aikaa omien koirien kanssa, ulkoilla ja puuhastella!

Vinha sai siteen pois jalastaan pari viikkoa sitten ja nyt ollaan harjoiteltu kävelyä ilman mitään tukea. Apuna kuntoutuksessa on käytetty eläinfysioterapeutti Anna Boströmiä ja hydroterapiaa. Vesijumppa on Vinhasta mukavaa ja se on alusta asti ollut tosi reipas ja iloinen jumppaaja. Kontrollilääkärikäynti on ylihuomenna tiistaina ja toivotaan kovasti, että Vinha rötgenkuvat näyttävät hyviltä ja että Vinha pääsisi jo pian juoksemaan vapaana.

30.1.2008
Vinhan varvas alkaa parantua ihan mukavasti. Yksi väliröntgen on otettu ja seuraavaksi menemme taas ensi maanantaina kuvauttamaan jalan. Touhu on kiitettävän vaivatonta, kun eläinlääkärissä itse ehdottivat, että kuvaus tehdään ilman rauhoitusta. Säästyy aikaa, rahaa ja ennen kaikkea tietysti koiraa. Muutenkin eläinlääkärikäyntien vaihto Arkkiin on ollut tähän astisen perusteella erittäin hyvä päätös.

Pienenä takapakkina Vinhan varpaaseen ilmestyi viikonloppuna pieni mätäpaise, kun naapurivarpaan kynsi oli painanut kipeää varvasta. Nyt sitten Himpula syö toista antibioottikuuria. Hihnassa olo ja suht vähäinen liikunta alkaa todellakin jo ärsyttää neitiä, joskin se pystyy onneksi kävelemään jo noin tunnin lenkkejä ja varaa kolhitulle jalalle jo hyvin painoakin. Fyssari-Hanne kävi lauantaina hieromassa Vinhan ja kiitteli, että kolmella jalalla könkkäämisestä huolimatta koira ole jumiutunut mitenkään sen erityisemmin.

Avuksi tylsistymiseen sekä tietysti myös ihan kuntoutumisen itsensäkin vuoksi varasin Vinhalle kolme aikaa hydroterapiaan Eläinsairaala Aistiin. Aloitamme ensi viikolla, jos koiran kunto sallii. Alunperin oli suunnitelmissa mennä Hyvinkäälle isoon altaaseen, mutta Vinhan juoksu sotki suunnitelmat.

Hurjan flyball-ura lähenee toistaiseksi loppuaan, kun kurssin viimeinen kerta häämöttää. Tokotauon ja muiden harrastusten tämän hetkisen puuttumisen vuoksi tuo kurssi on ollut todella mukava ja on ollut hauska päästä touhuamaan Hurjiksen kanssa ihan kahden kesken. Toivottavasti pystymme jatkamaan palloilua myöhemmin!

Vinhan agilityura saa kuin saakin jatkoa, vaikka tilanne näytti jo vähän huonolta peruttuani kevään kurssin tuon varvasvaivan vuoksi. Saimme kuitenkin itse koottua mukavan pienryhmän ja Lotta Vuorela on luvannut tulla meitä luotsaamaan huhtikuun alusta alkaen. Ihana saada laadukasta ohjausta pienessä, turvallisessa treeniryhmässä!

Kurssi- ja yksityiskoulutuspuolella on mennyt mukavasti. Jopa niin mukavasti, että vuorokauden tunnit loppuvat aivan täysin kesken etenkin nyt, kun tuo ohjelmanteko on täydessä käynnissä. Uusia ideoita, kursseja ja luentoja on kuitenkin mielessä hautumassa ja eiköhän niitä saada toteutumaankin ennen pitkää.

10.1.2008
Hurja parani vauhdilla leikkauksesta ja joulun välipäivinä ja uutena vuotena nautittiin koirakavereiden seurasta ja mukavista yhteislenkeistä. Neiti aloitti Koiraurheilukeskuksessa flyball-kurssin viikko sitten ja sekin on hauskaa, joskin kierroksia tuppaa tulemaan vähän turhan paljon. Samalla kurssilla on myös kaksi Hurjan velipuolta, Manu ja Maukka.

Viime lauantaina kävin pitkästä aikaa vetämässä verijäljet. Meillä on pakkasessa kahden hirven sorkat, kiitos reippaan veljeni. Samalla reissulla otettiin lavastettuja jäljestyskuvia Vinhasta Etelän Greyhound Urheilijoiden EGU:n jäsenlehden haastattelua varten. Kuvat otettiin todella kreivin aikaan, koska pian kuvaamisen jälkeen lähdimme metsälenkille ja Vinha kolhi jalkansa jo alkumetreillä. Vein sen tiistaina lääkäriin, koska kipulääke ei tuntunut parantavan vaivaa eikä Himpula varannut jalalle lainkaan edelleenkään. Röntgenissä selvisi, että varvas on murtunut. Toivomme nyt kovasti, että se luutuu hyvin; suunnittelen jo valmiiksi kuntoutusta ja hydroterapiaa. Pahimmassa tapauksessa varvas joudutaan amputoimaan. Vinhaa alkaa jo lepäily ärsyttää ja ulkona se juoksee kolmella jalalla tuulispäänä eestaas.

Ylihuomenna starttaavat ensimmäiset omalla toiminimelläni pitämäni kurssit. Kurssilaiset ovat mukavan monenkirjavaa väkeä! Apuohjaajana minulla on ystäväni ja treenikaverini Tiina, joten saamme varmasti vedettyä hyviä harjoituksia. Lisäpuuhaa tuo eräs tv-projekti, joka työllistää aika tavalla - mutta samalla varmasti myös antaa paljon.

29.12.2007
Joulu tuli ja meni ja kohta vaihtuu vuosikin. Joulunpyhät vietettiin suht rauhaisissa merkeissä, sillä Hurja steriloitiin 21.12. Leikkaus meni erittäin hyvin ja potilas oli täysin oma pirteä itsensä jo vajaa vuorokausi tapahtuneen jälkeen. Hurja-parkaa pyrittiin viihdyttämään kaikin keinoin ja meillä kävikin kahtena leikkauksen jälkeisenä päivänä mukavia vieraita piristämässä pienen toipumista. Jouluaatto oli myös ihan perinteinen, vietimme päivän vanhempieni luona ja tytöt töhöttivät menossa mukana. Joululahjaksi molemmat saivat uudet aktivointilelut ja vähän herkkuja. Hurjan Orka-lelu hajosi osittain jo ensikokeilulla...

Vinha on taas venytellyt normaalia enemmän, joten mahdollisten lihasjumien avaamiseksi hieroja-Hanne piipahti hoitamassa tyttöjä. Kummastakaan ei löytynyt mitään isompaa, onneksi. Vaikka säät ovat sinänsä olleet ikävät, pimeää ja sateista, ei ole ainakaan tullut liukastumisen aiheuttamia vaivoja. Jatkuva pimeys on kyllä vaikeuttanut koirien irtipitoa huimasti, joten sekin voi olla osasyynä Vinhan jäykistelyyn.

Vinha jatkaa agilityryhmässään loppiaisen jälkeen. Hurja saa myös uuden harrastuksen: aloitamme sen kahden velipuolen kanssa tammikuussa flyball-kurssin Koiraurheilukeskus Lily'ssä. Siitä ei varmasti vauhtia ja vaarallisia tilanteista puutu...

26.11.2007
Meidän ihmisten ollessa ihanalla lomalla, olivat tytöt hoidossa parisen viikkoa. Hurja oli parhaan ystävänsä Wynton-briardin luona ja Vinha puolestaan harjoitteli elämää kissaperheessä Sipoossa. Tytöt käyttäytyivät ilmeisen kiltisti eivätkä aiheuttaneet isommalti huolta hoitajilleen.

Hurjan tokoura on toistaiseksi jäissä - kuinka pitkän aikaa, se on vaikeaa sanoa. Kävimme 24.11 kisaamassa Kirkkonummella. Hurja oli aivan kamalilla kierroksilla ja holtittomampi kuin pitkään, pitkään aikaan. Keskeytin kisan ja peruin seuraavan päivän osallistumisemme. Nyt keskitytään koiratanssiin, jäljestykseen ja muuhun vapaampaan puuhailuun ja katsotaan, koska tuntuu hyvältä kokeilla tokoilemista uudelleen. Ehkä ei koskaan.

19.10.2007
Vinhan agilitytreenit ovat sujuneet mukavasti. Puomi on jo suhteellisen varma ja kepitkin alkavat sujua. A-esteessä on edelleen haasteensa.

Hurja ei päässytkään osallistumaan koiratanssin videokisaan, kun minä onnistuin murtamaan käteni kaatuessani. Treenaaminen ylipäänsä on nyt hieman haasteellista, mutta eiköhän se jotenkin suju. Talviharjoittelukausi on alkanut ja treenaan eräässä ryhmässä Purina Areenalla likipitäen viikottain. Kohta aloitamme myös treenit Koiraurheilukeskus Lily'ssä muutaman staffi-ihmisen kanssa.

30.9.2007
Syksy on tuonut tullessaan kovat kiireet ja kotisivujen päivittäminen on jäänyt todella vähäiselle. Iso osa ajastani on mennyt Vision touhuissa, koulutuksia vetäen ja muita juttuja järjestellen.

Hurjan koekausi meni hieman mönkään. Erinäisten kummallisten sattumien vuoksi emme mahtuneetkaan elokuun lopulla Tuusulan kisaan ja samoin noutajien syyskuun kokeesta putosimme pois, kun kisaan olivat etusijalla järjestävän kerhon koirakot. Lauttasaaren koe syyskuun alussa oli myös tähtäimessä, mutta jouduimme jäämään doping-säännön vuoksi pois, kun Hurjalla todettiin hiiva korvassa. Sen sijaan pääsimme tänään kisaamaan Haminassa ja teimme tähän astisista ehdottomasti parhaimman ja sujuvimman koesuorituksen. Pisteet eivät vieläkään ylttäneet tulokseen, mutta paketti pysyi mukavasti kasassa ja nollatkin tulivat suht pienistä joskin kohtalokkaista virheistä, joten päivä antoi paljon uutta puhtia jatkoon. Tokon treenaus on kuitenkin ollut melko vähäisellä, sillä aloitimme Hurjan kanssa koiratanssikurssin Lily'ssä ja olen yrittänyt satsata niiden liikkeiden harjoittelemiseen sen vähäisen ajan, mitä on ollut. Koiratanssi tuntuu kivalta lajilta ja aion yrittää treenata sitä ahkerasti etenkin talvikauden.

Vinha on päässyt ilmeisestikin mörköiästään yli ja on alkanut käyttäytyä hieman tasaisemmin. Se kuitenkin on kärsinyt kiireistäni ja potenut seuranpuutetta, kun en ole ehtinyt viedä sitä tapaamaan ystäviään. Lonkka/lantio on taas myös alkanut vaivata, joten vien Vimpulan taas akupunktioon ensi viikolla. Pian aloitamme jälleen myös agilityn, jota olisi tarkoitus treenata nyt viikoittain aina vuodenvaihteeseen saakka.

18.8.2007
Pari viikkoa kestäneet helteet ovat lyhentäneet lenkkien pituutta. Koirat ovat ihanan likaisia, kun käyvät päivittäin paikallisessa Mätäjoessa pulaamassa. Nyt onneksi sää alkaa muuttua vähän viileämmäksi ja tytötkin voisi varmaan pestä.

Lomien loppumisen myötä on palattu arkeen. Olen treenaillut Hurjan kanssa melko tiiviisti. Syyskaudelle pitäisi olla nyt 5-6 koetta. Kävin tutustumassa Konalassa Koiraurheilukeskus Lily'sin tiloihin ja nyt olisi tavoitteena saada pieni porukka kasaan, jotta voisimme treenata talven yli sisällä edes kerran viikossa.

Omat koulutukset ovat myös lähteneet käyntiin ja vihdoin viimein saimme myös keväällä tilaamamme Koirakoulu Vision treeniliivit. Valmennusrenkaan vetämä tokoleiri oli myös antoisa ja sieltä tarttui etenkin treeni-intoa, mutta myös hyviä ajatuksia muutenkin. Seura oli myös hyvää ja yleinen ilmapiiri kannustava ja mukava. Eiköhän mennä ensi vuonna uudestaan!

Syksylle uutena haasteena otamme koiratanssin. Ilmoittauduin Hurjan kanssa Liedossa pidettävälle viikonloppukurssille. Sitä ennen kuitenkin ehdimme ainakin yhden viikonlopun rentoutua mökillä.

26.7.2007
Kesäloma hurahti ja nyt ollaan palattu taas arkeen. Ennen juhannusta kävin Hurjan kanssa Hämeenlinnassa tokoilemassa. Menestys oli samaa luokkaa kuin aiemmin eli jäätiin ilman tulosta. Sen jälkeen pidimmekin treenitaukoa noin kolmisen viikkoa. Nyt jatketaan taas normaalisti. Elokuussa käymme Tiinan ja Kertun kanssa Riitta Jantunen-Korrin yksityistunneilla ja osallistumme myös kevään ja edellisen syksyn tapaan harkkakisakurssille. Nyt olisi tärkeintä saada paikallaolo vihdoin kuntoon.

Lomalla olimme pariin otteeseen mökillä. Koirat nauttivat elämästään täysin rinnoin ja etenkin ekalla reissulla kaahailivat kuin mielipuolet leikkien ja juosten. Riehumisen lisäksi mökkielämään kuului verijäljestys, marjastus, lenkkeily, ojissa lotrailu ja kukkapenkissä makoilu. Kaikenlaisia pikkupörriäisiä oli kiusaksi asti ja etenkin Hurja oli aluksi aikamoisilla paiseilla ja pateilla hyttysten jäljiltä. Vinhaa suorastaan ahdisti ötökkäpaljous ja se halusikin aina aika ajoin sisälle turvaan nukkumaan. Heinäkuisellä mökkireissulla kävimme myös pariin otteeseen järvenrannassa ja Hurja saatiinkin uimaan tassupohjaa. Vinhalle rannat olivat liian matalia eikä sitä saatu uimasille, mutta mielellään se kyllä vedessä juoksee ja makoilee. Rantapöpeliköistä tarttui sitten matkaan punkkeja – tosin ainoastaan Vinhaan, Hurja on jostain syystä ilmeisen pahan makuinen.

Kävin heinäkuun alussa katsomassa Oittaalla vehnä- & kerryväen järjestämää mh-luonnekuvausta ja innostuin siitä niin, että kun kuulin seuraavan viikon testissä olevan paikkoja vapaana ilmoitin molemmat tytöt sinne. Olen jo vuosia ollut kiinnostunut mh-testistä, mutta nyt vasta näin kuvauksen livenä. Tytöt läpäisivät testin Hauholla ruotsalaisen Mia Frendrikssonin toimiessa kuvaajana (tuomarina) ja Heljä Marjamäen testinjohtajana. Tarkemmat tulokset omassa osiossaan, jonne tulee myöhemmin myös videot testeistä.

Heinäkuun alkupuolella kävin Tommy Wirénin vetämällä koulutustekniikan peruskurssilla Säkylässä. Kurssi kulkee nimellä kanakurssi siitä syystä, että siellä todellakin koulutetaan kanoja. Välillä itse kukin sai miettiä että kuka opetti ja ketä – kana ihmistä vai miten milloinkin. Kurssi oli upea ja ensi vuonna olisi tarkoitus käydä yksi tai useampi jatkokurssi. Lisäeksotiikkaa viikonloppuun toi yöpymiseni entisen melkein-naapurin Annan luona: heillä on staffin ja amerikanbulldoggipennun lisäksi vuohi, joka kulki mukanamme lenkillä.

Teimme myös Vision porukalla reissun Tommyn luo Kangasalalle treenaamaan hajuerottelua. Päivä oli tosi mielenkiintoinen ja mukava, vaikkakin vähän nauratti kun muisteli kuinka nopeaa kanoille oli opettaa erottelua. Koirien kanssa ei parissa tunnissa päästy kovinkaan pitkälle… Into hommaan jäi ja treenaamista olisi tarkoitus jatkaa, joskin nyt näyttää vähän hankalalta keksiä koska siihen olisi aikaa. Pakastepurkit ja kuivatut kantarellit ovat kuitenkin jo valmiina ja pari kertaa niitä on jo ehditty ottaa käyttöönkin.

Ihan havereitta ei kesä tietystikään ole mennyt. Juhannuksen mökkireissulla Hurja rusautti kulmahampaansa katki ilmeisesti metsurihommissa. Se onneksi katkesi niin ylhäältä, ettei hammasta tarvinnutkaan juurihoitaa. Vinha puolestaan alkoi taas jäykistyä ilmeisesti (liian) runsaan liikunnan vuoksi ja annoin sille jopa parina iltana Rimadylia. Varasin sille taas uuden akupunktioajan, jotta saadaan jumit auki. Lisäksi Vinha sai haavan jalkaansa jostain ja toisen reiän kylkeensä, kun leikkivät kaverikoiran kanssa vähän liian rajusti. Tähän asti haavat näyttävät parantuneet hyvin ihan kotikonstein eikä onneksi ole mikään pöpö niihin iskenyt. Vinha myös vieraili taasen Anna Hielmin luona akupunktiossa.

Toimintaa riittää kyllä koko ajan. Staffien erikoisnäyttely Orimattilassa oli lauantaina 21.7 ja siellä meni koko päivä aamusta iltaan. Pari vetämääni staffien tokokurssia alkoi juuri myös. Elokuun alussa menemme Tiinan kanssa viikonlopuksi valmennusrenkaan vetämälle tokoleirille kuunteluoppilaiksi.

17.6.2007
Kesäloma lähestyy kovaa vauhtia ja helteitä on jo koettukin. Hurja kestää kuumaa aika hyvin, kunhan saa vain paljon juotavaa. Vinhan strategia helleulkoiluihin taas on, että aluksi juostaan itsensä henkihieveriin ja sitten toivotaan, että joku veisi ilmastoidulla autolla kotia kun ei enää jaksaisi kävellä.

Tendingin tokokurssit loppuivat kevään osalta. Ilmoittauduin syksyksikin harkkakisakurssille ja tarkoituksena olisi myös käydä Tiinan ja Kertun kanssa Riitan yksityistunneilla elokuusta alkaen. Meillä on Hurjan kanssa vielä yhdet kisat ennen pientä hengähdystaukoa – vaikka tuskinpa me kesälläkään jätämme treenaamatta, ehkäpä vain harjoituskertojen määrä vähän vähenee. Lomalla täytyy myös ehtiä nauttia ulkoilusta ja jäljestää. Salon kokeesta saimme 149 pistettä, mikä ilahdutti mieltä kun joukossa oli kaksi kymppiäkin!

Pieni kesätauko Hurjalle tulee pakostakin, sillä se menee heinäkuun alussa steriloitavaksi. Aiemmin en ollut ajatellut leikkauttaa sitä, mutta nyt iän myötä näyttää siltä, että se on aina juoksujen jälkeen hyvin alamaissa eikä innostu ulkoiluista eikä missään nimessä halua leikkiä Vinhan kanssa. Siksi päädyin leikkauttamaan sen. Toki tietysti harrastuskoirana leikattu narttu on huomattavasti kätevämpi, kun ei tarvitse miettiä mihin kokeisiin voi milloinkin ilmoittautua.

Tytöt ovat nyt vähintäänkin julkkiksia, kun pääsivät isoissa kuvissa Koiramme-lehteen. Eipä ole kuitenkaan kukaan vielä kadulla pysähtynyt nimmareita pyytämään…

Omat koiraopintoni eivät lakkaa, vaikka koirat vähän lomailisivatkin. Vietin juuri erittäin mielenkiintoisen viikonlopun kuunnellen englantilaista käyttäytymistieteilijä Peter Nevilleä. Neville oli Suomessa myös keväällä 2005 ja innostuin hänen ajatuksistaan valtaisasti jo silloin. Heinäkuussa edessä on kauan odotettu kanakurssi ja elokuussa sitten mm. tokon koetoimisijakurssi ja valmennusrenkaan vetämä treeniviikonloppu (sinne osallistun kuunteluoppilaana).

29.5.2007
Kevät on ollut todella kiireistä aikaa ja koti-illat on laskettavissa yhden käden sormin toukokuun osalta. Staffiyhdistyksen järjestämä tokokoe, Hurjan ensimmäinen koe voittajaluokassa, staffilehden deadline, ongelmakoirakouluttajakurssin viimeinen kurssiviikonloppu järjestelyineen, Vision tokokurssit ja monta muuta asiaa ovat vaatineet panostusta. Kaikesta on selvitty jokseenkin kunnialla ja omatkin hermot ovat säilyneet ehjinä.

Vinha on jatkanut käyntejään akupunktiossa. Ensimmäinen hoitokerta auttoi todella paljon ja koira oli huomattavasti parempi. Kuitenkin toisen kerran jälkeen sen tila menikin pahemmaksi. Samassa välissä kävimme myös kiropraktikolla, joten en tiedä liekö tapahtunut sattumaa vai eikö kiropraktia sitten sopinutkaan Vinhalle. Meillä on nyt edessä taas perjantaina käynti Annalla ja katsomme sitten, miten jatkossa. Olen taas toiveikkain mielin, koska Vinha venyttelee vähemmän eli aiempi liioiteltu selän rentouttaminen on loppunut. Se ei myöskään ole enää viikkoihin kirputtanut lonkanseutuaan. Vinhalla neula jalassa

Hurja debytoi voittajaluokassa Koivukylän koiraharrastajien järkkäämissä kivoissa (ja osallistujien suhteen vähälukuisissa) möllikisoissa 6.5. Pisteitä tuli kohtuullisesti, vaikkakin jäimme ilman tulosta. Olin melko tyytyväinen suoritukseen, joskin valitettavaa oli että paikallolosta tuli nolla.

Seuraavaksi starttasimme Amstaffiyhdistyksen helatorstaina järjestämässä terrierien mestaruusottelussa. Siellä jäimme pitämään perää hupaisalla 76,5 pisteellä. Paikallaolon jätin suosiolla kokonaan väliin. Ruudussa tuli valitettava nolla samoin kuin kaukoissa – molemmat meidän hyviä, vahvoja liikkeitämme! Sen sijaan mieltä lämmitti valtavasti kennel Tendingin Riitan antamien oppien perillemeno: tunnistusnoudossa Hurja toi oikean kapulan minun pidättäessäni hengitystäni jännityksestä. Tunnari meni nollille pudottamisen ja pureskelun vuoksi, mutta se ei siinä vaiheessa surettanut yhtään. Tunnelma kisoissa oli lämmin ja kannustava; toivottavasti joku toinen kerho ottaa kisan järjestettäväkseen ensi vuonna!

Vaikkeivat nuo tokosuoritukset ole tosiaankaan parasta A-ryhmää, pitää muistuttaa itse itseäänkin kuinka paljon olemme vuodessa edistyneet. Hurja on edistynyt mielettömästi stressinhallinnassa ja on huomattavasti paremmin ohjattavissa ja tolkuissaan kuin ennen. Kunhan paikallaolo saataisiin vielä kuntoon, olisi meillä ihan hyvät mahdollisuudet päästä paremmille pisteille ahkeran harjoittelun myötä. Riitta Jantunen-Korri on ollut suuri apu hyvine neuvoineen ja koiralähtöisen, positiivisen ajattelunsa myötä.

Toukokuussa saimme myös uuden koiranhoitajan. Vastavalmistunut 4H-dogsitter Nelli asuu mukavan lähellä meitä ja käy tarvittaessa auttelemassa tyttöjen kanssa. Ensimmäinen lenkki on jo takana ja kaikki jäivät henkiin. Marika vuorottelee Nellin kanssa.

Valmistuin toukokuun viimeisenä viikonloppuna Kiva-Teamin ongelmakoirakouluttajakurssilta. Nyt voin sitten kävellä ylpeästi ympäriinsä OKKO-nimineula rinnuksissani. Titteli tuntuu kivalta, vaikkakin tässä ollaan vasta oppimisen alussa.

Tulevana lauantaina on pentupäivä Vinhan kasvattajan luona. Kiva nähdä Saaraa ja Artoa pitkästä aikaa! Toivottavasti paikalle tulee myös Vinhan siskoja, joista yhtä en ole nähnyt koskaan enkä muita pitkään aikaan. Sääennusteen mukaan helle hellii meitä silloinkin, joten luvassa on grillausta ja ehkäpä jotain viilentävää juomaa…

30.4.2007
Mitä pidemmälle kevättä ehditään, sitä kiireempi tuntuu olevan. Hurjan eka voittajan tokokoe lähestyy kovaa vauhtia ja olen yrittänyt treenata suht ahkerasti. Ongelmapaikkoja on vielä useita, osa isompia, osa pienempiä. Paikallaolo tuntuu sujuvan, mutta tunnistusnouto ei lainkaan. Katsoaan, joskos saisin Vision Sarilta vähän apuja. Ensi viikolla alkaa myös Tendingin kurssi, jolle osallistun Hurjan kanssa.

Staffiyhdistys ei tänä vuonna lähetäkään joukkuetta tokon SM-kisoihin. Meidän piti olla Hurjan kanssa mukana joukkueessa, mutta parin peruutuksen vuoksi jo valmiiksi vähän liian pieni porukkamme kutistui niin vähäiseksi, että jätämme koitoksen suosiolla väliin. Sen sijaan ilmoittauduin Karhulan Tiinan kanssa kauan odottamalleni Tommy Wirenin kanakurssille! Se on samana viikonloppuna kuin SM-koe. Entinen naapurini lupasi vielä hövelisti meille yöpaikankin kurssin ajaksi, joten kesäloman kohokohta on luvassa! Joukkuekisan poisjääminen aiheuttaa muutoksia myös Hurjan aikatauluun: steriloin se luultavasti juhannuksen jälkeen. Loma-aikana ehdin sitten olla vahtimassa ja hoitamassa sitä. Koska alkusyksyn juoksu jää pois, voisimme ilmoittautua mukaan Rotu-Raceen nyt, kun Hurja on todellakin hyvässä juoksukunnossa. Se lienee ainoa staffi, jolla on oma personal trainer ;)

Olen mukana Vision ohituskurssilla seuraamassa Sarin opetustekniikkaa. Samalla Vinha pääsee treenaamaan ohituksia ja Hurja toimii ajoittain maalikoirana. Vinha tuntuu muuttuvan hetki hetkeltä yhä vauhdikkaammaksi. Eilen pääsimme pitkästä aikaa treffaamaan Juri-isovillakoiraa uusissa kotimaisemissaan Espoossa ja molemmat tytöt olivat kyllä tosi tyytyväisiä treffeistä. Vinha ja Juri sopivat aivan loistavasti yhteen, joskin leikki on välillä sen verran rajua että heikompia hirvittää.

Vinhalle kuuluu vähän ikävämpiäkin. Vein sen vihdoin akupunktioon Anna Hielmille, kun takapäässä on talvesta asti ollut lihaskireyttä eivätkä takaliikkeet ole normalisoituneet täysin. Anna löysin Vinhan selästä yhden väärässä asennossa olevan nikaman, joka vääntää selkärankaa mutkalle. Toinen lonkka on tämän vuoksi ylempänä ja taaempana kuin toinen. Ongelma on ilmeisesti saanut alkunsa jo viime kesänä: kesä-heinäkuun vaihteessa 2006 heräsin yhtenä yönä siihen, että Vinha huusi suoraa kurkkua eikä suostunut varaamaan takajaloilleen lainkaan. Oireet helpottivat ajan kanssa kipulääkkeiden avulla. Syyksi epäiltiin lonkan luuston haurastumaa, mutta en tiedä oliko lopulta kuitenkaan kyse siitä. Menemme nyt uudestaan Annan luo Viikkiin sekä myös kiropraktikko Matts Holmströmille. Toivottavasti näistä saadaan Vinkuralle apua!

Näiden kaikkien treenien ja hoitojen lisäksi vedän nyt myös kuukauden ajan tokokoulutusta Pelastetaan koirat ry:lle, joten puuhaa riittää liiankin kanssa. Kesän staffilehteä pitäisi alkaa tehdä, yhdistyksen tokokoe, jota olen järjestämässä, lähestyy kovaa vauhtia ja Visionkin hyväntekeväisyys-möllitoko on pian. Mutta ehtiihän sitä taas talvella lepäilemään…

Toimittaja Emmi Manninen haastatteli minua Kongeista ja muista aktivointileluista kertovaan juttuun, joka ilmestyy toukokuun Koiramme-lehdessä. Kuvaaja Minna Tallgren oli meillä viikko sitten tiistaina ottamassa tytöistä potretteja, kun nämä panivat parastaan lelujen kanssa. Hurja otti homman todella tosissaan ja jatkoi yksikseen vielä pitkään, vaikka Minna oli siirtynyt jo vangitsemaan Vinhan tyylinäytteitä. Jutussa haastatellaan myös Hurjan poikaystävän Wyntonin omistajaa Miaa.

8.4.2007
Pääsiäispyhät ja pitkät valoisat päivät ovat taas tuoneet uutta pontta koirien kanssa puuhailuun. Olemme viime aikoina ulkoilleet entistä enemmän ja pyrkineet kartoittamaan vähän uusiakin maastoja. Hurjan kanssa treenailu sujuu kivasti ja tunnarikin alkaa näyttää valoisalta. Vinhan kanssa aloitimme viiden kerran agilityn alkeiskurssin ja nyt putki on jo Vinhasta tosi kiva ja hyvin sujuva liike.

Pääsiäisenä meillä on ollut vieraitakin: Hurjan kaveri Wynton-briardi oli meillä hoidossa kaksi yötä. Wynden kanssa sujui oikein mukavasti. Perjantaina kävimme Vihdin mökillä ulkoilemassa koko konkkaronkka. Ryhmäkuva Palakoskelta

Muuten pyhät ovat menneet rauhaisissa merkeissä. Tänään sunnuntaina kävimme ajamassa verijälkiä ja huomenna meillä on taas treffit Tarjan ja venakkojen kanssa.

28.3.2007
Vinha täytti vuoden, muttei ole vielä toistaiseksi uhrannut ajatustakaan aikuistumiselle. Vietimme synttäreitä vähän etuajassa Vinhan kasvattajan luona. Tarjolla oli leipomani marsipaanipäällysteinen kakku, jossa oli koristeena mantelimassasta tehty Vinhan pääkuva. Arto olisi tarjonnut Vinhallekin kakkua, mutta puikkonenä oli niin järkyttynyt kyläilystään, ettei suostunut syömään edes tarjottua lenkkimakkaraa. Se istui pöydänjalan vieressä ja tuijotteli kauhistuneena muita koiria. Iltapäivällä äkillisesti alkanut raju räntäsade latisti ulkoilua, joskaan koiria se ei kauheasti haitannut. Sen sijaan me ihmiset emme todellakaan olleet kovin innostuneita tarpomaan pellolla silmät ja korvat täynnä märkää nuoskaa.

Kotona Vinha sai lahjaksi keltaisen pehmo-vinku-elefantin. Keskittymiskyky ei neidillä riittänyt kovin pitkään leikkiin, joten lelu kohtasi loppunsa kun Hurja silppusi sen.

Vinha on jatkanut hitaasti mutta varmasti huonekalujemme uudelleenmuotoilua. Olohuoneessa osansa ovat saaneet sohvapöydän jalka, parvekkeen sisäovi, tv-taso ja jokunen pikkuesine. Nuoriso tuntee lajista riippumatta selvää vetoa pyromaniaan, koska tuhottujen joukosta on löytynyt rasiallinen pureksittuja ja pienittyjä tulitikkuja sekä puoliksi syöty sytkäri. Vielä pari päivää tapahtuneen jälkeen jaksoimme jännittää leimahtaako Vimpula tuleen nopeuden noustessa. Näin ei kuitenkaan onneksi tapahtunut ja asuntokin on vielä ilman savuvahinkoja.

Vauhti-Vimpula kohtasi taas voittajansa törmätessään viime torstaina viljelyspalstan merkkitolppaan. Puinen tolppa viilsi pienet haavat kahteen jalkaan sekä teki ilkeän, ison ruhjeen nivuseen. Onneksi vammat ovat kuitenkin suht pieniä ja selvittiin ilman tikkejä ja eläinlääkäriä. Kevät on innostanut Vinhan juoksemaan nuoruutensa innolla. Kyntöpelloilla ja ojissa kaahailu takaa päivittäisen suihkun. Jossain vaiheessa vielä ajattelin, että pitkäjalkainen koira on kätevä, koska se ei kuraannu niin helposti. Nyt olen luopunut tästäkin mielipiteestä.

Hurja on taas piristynyt, kun juoksusta on kulunut riittävästi aikaa. Päätinkin steriloida sen, mutta alkavan kisakauden vuoksi operaatio jää ensi syksyyn. Olen nyt terästäytynyt ainakin vähän treenirintamalla. Paikallaolo sujuu jo aika kivasti, joskin vielä pitäisi treenata vähän lisää ja häivyttää namit harjoituksista. Tunnistusnouto sen sijaan ei ota vieläkään sujuakseen ja myös monessa muussakin liikkeessä on ongelmia. Täytyy silti pitää mieli iloisena – tärkeintä on harrastaminen, ei menestyminen.

Touhua riittää omienkin koirien ulkopuolella. Sain pestin Staffiyhdistyksen jäsenlehden päätoimittajaksi. Yhdistyksen toko-koulutusten koordinointi ja näyttelytoimikunta vievät myös oman aikansa. Lisäksi alan kouluttaa koirakoulu Visiolle. Lisäksi saamme Hurjan poikaystävän Wynton-briardin yökylään pääsiäisenä omistajiensa muuton ajaksi.

9.3.2007
Vinhan kyljessä olleet haavat paranivat hienosti eikä se yrittänyt missään vaiheessa nuolla niitä, joskin asia varmistettiin pukemalla neitoselle paita päälle. Poistimme tikit itse ja se sujui helposti. Uutena vaivana Vinhalla on pieni haava toisessa etusääressä, tiedä mistä sekin on siihen ilmestynyt… Kun vauhtia on paljon ja älyä vähän, sattuu noita havereita jatkuvasti.

Kävimme tiistaina ensi kertaa Vinhan kanssa agilityssa. Se oli Vinhasta hauskaa ja ensimmäisillä hypyillä se kuumenikin niin paljon, että kävi suoraan käsivarteeni kiinni. Ryhmässämme oli vierailevana tähtenä Vinhan kanssa saman ikäinen tanskandoggi, jonka kanssa Vimpula oli heti samalla aaltopituudella ja tytöt olisivat kovasti tahtoneet rymytä keskenään. Esteet jännittivät Vinhaa aika paljon ja putki jäi vasta tutustumisasteelle. Puomia otimme pari kertaa niin, että nostin Vinhan alastulolle ja houkuttelin sen rauhallisesti siitä alas. Hauskinta Vinhan mielestä taisi olla muiden koirien katselu, koska niiden juostessa ja suorittaessa esteitä Vinha intoutui aikamoiseen haukkuun ja rymistelyyn…

Tytöistä tulee vielä julkkiksiakin: Koiramme-lehden toimittaja haastatteli minua Kong-leluista ja aikovat tulla kuvaamaan Hurjan ja Vinhan askartelua Kongien parissa jonain päivänä. Nauroinkin puhelimessa Vinhan kasvattajalle Saaralle, että taas hänen muotopuoli frankenstain-kasvattinsa saa julkisuutta… Vaikka mitäpä sitä salailemaan ja kaapissa pitämään, koira se on missä muutkin eikä ole kenenkään vika, että sillä nyt sattuu olemaan vähän lajitovereistaan poikkeavia ulkomuoto-ominaisuuksia kuten eriparileuat, piippanokka, hörökorvat ja töröperse ;)

Muiden koirien ohitukset ovat sujuneet Vinhan kanssa aika kivasti ja olemme pärjänneet jo aika hyvin huonommillakin nameilla, aina ei enää tarvitse olla lihapullia mukana vaan Frolicitkin alkavat riittää. En ole myöskään käyttänyt kuonopantaakaan enää kuin poikkeustapauksissa. Olemme ulkoilleet pelkällä kaulapannalla, sillä valjaita ei ole voitu käyttää kyljen haavojen vuoksi. Hurjan kanssa puolestaan treenaaminen on edelleen paheksuttavan vähäistä. Varasin nyt kolme harjoitusvuoroa Kompassista, mutta kotonakin pitäisi aktivoitua kun kisakauteen ei ole enää kauaa. Paikallaoloaika ollaan onneksi saatu jo 2-2,5 minuuttiin, joten ehkä sen kanssa vielä joskus saadaan valmistakin.

Vinha täyttää vajaan kahden viikon päästä jo vuoden. Menemme Saaran luokse juhlimaan Vinhan ja siskonsa Ainon synttäreitä. Vinhan lahjakin on jo hankittuna.

28.2.2007
Huono onni tuntuu seuraavan Vinhaa. Se ehti olla muutaman päivän terveenä, kunnes sunnuntaina olimme yhteislenkillä ystäväni ja tämän koiran kanssa. Koirat olivat irti ja alkulenkistä intoa oli vähän turhan paljon: Vinha kävi härkkimässä ystäväni urosta, joka sitten jossain vaiheessa hermostui ja ärähti takaisin. Emme huomanneet mitään erikoista ja lenkki jatkui kaikessa rauhassa, koirat leikkivät ja hengailivat yhdessä ihan ongelmitta. Kotiin tultuani luin lehden ja kävimme koko poppoo päikkäreille. Iltapäivällä pysähdyin katsomaan, että Vinhan kyljessä oli kuivunutta kuolaa ja meinasin vähän rapsuttaa sitä pois. Kumarruin koiran puoleen ja koskin kylkeen tuntien samalla sen hampaat korvani tienoilla. Tarkempi –varovaisempi!- tutkinta osoitti, että kyljessä oli parin, kolmen sentin puremahaava ja toinen pienempi vieressä.

Pääsimme Finnoontielle päivystykseen melko nopeasti. Vinhalta löytyi kolme hampaanreikää kyljestä ja ne tikattiin. Lisäksi kahteen haavaan laitettiin vielä dreenit. Kotihoidoksi pari antibioottia. Lasku oli melko ruhtinaallinen… Vinhan tikit

Vinha ei itse ole ollut moksiskaan haavoistaan eikä ole yrittänyt niitä nuolla tai rapsutella. Tuntuu, kuin se ei edes huomaisi tikkien olemassaoloa! Haavoja on suojattu pitämällä Vinhalla paitaa päällä ja yksin jäädessä kuonokoppaa. Yksin sen ei kuitenkaan ole tarvinnut olla juuri lainkaan, sillä olen pystynyt pitämään sitä taas töissä mukanani allergikko-työkaverini ollessa sairaslomalla. Tänään keskiviikkona myös Hurja on ollut mukanani, joskaan se ei osaa ottaa töissäoloa yhtä rennosti kuin Vinha, vaan tuppaa välillä turhautumaan.

Vinhan vammat estivät meitä nyt menemästä agilityn pentukurssin ekalle tunnille, mutta saamme onneksi paikata pois jääneen kerran myöhemmin. Agilityn sijaan käytimme tiistai-illan ulkoilemalla taas Essin ja Milka-venakon kanssa.

Lauantaina tytöillä on taas vähän uutta ohjelmaa luvassa, kun menen luennoimaan 4H-dogsittereille virikkeistämisestä ja otan koirat mukaan.

23.2.2007
Talvinen sää jatkuu. Hurja on saanut kulkea takki päällä harva se päivä ja lenkit ovat jääneet tuntiin tai lyhyemmäksikin, kun pötkylän varpaita on alkanut palella. Vinhankin jalat ovat kärsineet kovassa hangessa juoksemisesta ja aina joskus kynnenreunat vuotavat verta. Pitkien lenkkien sijaan kävin kahdestikin viikon aikana –vihdoin!- treenaamassa tokoa. Täytyy hiljalleen taas tajuta, ettei kevääseen ole niin pitkää aikaa enää ja on monta asiaa vielä opettelematta ja hiomatta!

Vinhalla oli sitkeä pöpö, joka veti sen mahan sekaisin ja jopa laittoi oksentamaan. Nyt parin viikon kamppailun jälkeen tilanne on taas normaali, ainakin toivottavasti. Luulin jo Vinhan parantuneen viikko sitten, mutta muutaman päivän terveenä olon jälkeen se alkoi oksentaa ja löysä maha palasi. Pitkäjalka ehti laihtua aika paljon sairasaikanaan ja vienee jonkin aikaa, että sitä kehtaa taas näytellä julkisilla paikoilla…

Sairastumisensa vuoksi Vinha ei pääsyt mukaan, kun vierailimme taas sen kasvattajalla. Siellä oli niin seitsenviikkoisia kuin sitten isompiakin pentuja ja vilske oli taas taattu. Puhuimme Saaran kanssa, että ottaisimme Poltsin talviloman ajaksi yhden koiran lainaan harjoittelemaan kaupunkilaiselämää. Saisi Vinhakin taas sopivan juoksu- ja leikkikaverin.

Viime lauantain käynti Hyvinkään koirakylpylässä oli mielenkiintoinen. Kylpylä oli mukava, joskin vielä aika keskeneräinen. Vinha ei kovasta suostuttelusta huolimatta halunnut mennä uimaan, mutta saimme kuitenkin houkuteltua sen veteen kainaloita myöten. Täytyy yrittää joskus uudestaan – ehkäpä, jos mukaan saisi kaveriksi jonkun innokkaan uimarin, olisi Vinhakin halukkaampi kastautumaan! Vinha ui Vinha ui

Tänään on vuosi Capellan lopetuksesta. Tätä kirjoittaessani kello on 15.30 eli suurinpiirtein sama aika, kuin vuosi sitten se hetki, jolloin kaikki oli jo ohi. Kyyneleet nousevat kyllä heti silmiin, kun muistelen tätä. Silloin oli kaunis, aurinkoinen päivä - ehkä talven kaunein? Pakkasta oli kohtuullisesti. Kävimme päivällä mökillämme Vihdissä koirien kanssa metsälenkillä. Vaikka aika helpottaa surua, ei se silti koskaan häviä. Muistot ovat jäljellä, niin ne kipeät kuin ne kauniit ja ihanatkin.

9.2.2007
Pakkanen on paukkunut etelässäkin kovasti, mutta ei onneksi niin paljoa, että se olisi vaikeuttanut ulkoiluja tai muuta normaalielämää. Vinha ulkoili tiistaina -18 asteen pakkasessa ihan mainiosti 1,5 tuntia, vaikka oli hihnassa. -24 pakkasasteessa se alkoi jo vähän nostella tassujaan pysähdyttäessä, mutta reippaassa vauhdissa olisi varmasti tarennut ihan mukavasti. Kova lumi vaan ei ole lainkaan sen mieleen, joten juoksuspurtit ovat jääneet viime aikoina aika vähälle. Onneksi tassuhaava on vihdoin viimein parantunut eikä vaadi enää huolenpitoa.

Hurjaakaan ei ole isommalti paleltanut, vaikka sen vauhti onkin vähän vähentynyt pentuiän jäätyä taakse. Nyt pitää pukea takkia reilun kymmenen asteen pakkasella. Hurjan juoksu on nyt onneksi taittumassa loppua kohti, joten pötkyläkin pääsee kohta taas kavereiden kanssa kirmaamaan.

Hurjan paikallaolotreenit edistyvät mukavasti ja tulevaisuus tuntuu sen suhteen ihan valoisalta. Muuten tokotreenaus on jäänyt aika vähälle. Vinha sen sijaan on aloittamassa uusia harrastuksia: ilmoitin sen lyhyelle pentuagilitykurssille. En niinkään aio sille agilityuraa, kun vain tahdon sille vähän uutta puuhaa ja ihmeteltävää. Sen energialataus on nimittäin edelleen aika valtaisa… Naurettiin kotona, että sillä lienee päässään helicopteria-bakteeri…

Agilityn lisäksi Vinha on lähdössä uimaan! Hyvinkään koirakylpylä avaa vihdoin ovensa ja Vimpula pääsee 17.2 tutustumisuinnille sinne. Tai uiko se edes, on vielä tässä vaiheessa arvoitus. Joka tapauksessa vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei varmaankaan jää tuosta puuttumaan…

Kevään suunnitelmat ovat jo monessa suhteessa pitkällä. Staffien tokokoulutukset saatiin päätettyä ja SM-tokojoukkuetta on alettu kokoamaan. Puhetta on myös ollut, että vedän myös nyt keväällä Pelastetaan koirille joitakin kursseja. Ilmoittauduin myös kiinnostuneeksi luultavasti ensi kesänä järjestettävistä kanakursseista! Siinä on omat taidot tiukilla ja kanojen kouluttaminen on todella mieletön tilaisuus päästä kehittämään itseään. En malta odottaa!

28.1.2007
Talvi tuli ja toi lumet. Vinha on ollut täydessä hepulissa jo parisen viikkoa. Se rakastaa lunta yli kaiken eivätkä sen jalat tahdo ottaa maahan ollenkaan, kun se haluaisi vain loikkia ja juosta ja ryntäillä ja telmiä hangessa. Yhtenä päivänä se onnistui kaatamaan mut tehdessään leikkisän banzai-hypyn ohikulkijaa kohti... Ehdin reagoida ja ottaa hihnasta kiinni niin ettei koira ylttänyt kävelijään saakka, mutta samalla menetin tasapainoni liukkaalla. Tämän jälkeen päätin taas kaivaa kuonopannan takaisin käyttöön...

Hurja ei enää jaksa olla pentumaisen ihastunut lumesta. Se tuntuu palelevankin nyt herkemmin kuin nuorempana ja takki on parempi laittaa jo noin -10 asteen korvilla. Vinhalle ei sen sijaan tule kylmä mitenkään ja se mielellään makoilee hangessakin. Kotiin päin tullessa se käy monesti makaamaan rapun oven viereen lumeen ja yrittää vakuuttaa minut siitä, ettei sen tarvitsisi tulla sisään lainkaan! Alkaa vähän epäilyttää, että olenkohan saanut greyn sijasta jonkun staffin ja huskyn sekoituksen?

Hurjalla alkoi juoksu. Tiedä sitten vaikuttavatko hormoonitkin siihen, ettei neiti olisi kovin innoissaan lähtemässä tuonne pakkaseen ulkoilemaan. Tänään se myös säikähti oikein kunnolla otsalampun kanssa kulkenutta miestä sekä kundia, joka seisoi kerrostalon pihalla suksien ja sauvojen kanssa. Ehkäpä tuo juoksu sitten tekee sen vähän herkemmäksi reagoimaan? Vinhalla taas tarmoa olisi vaikka muille jakaa, eikä se tunnu väsyvän lainkaan.

Tytöt pääsivät mukaani töihin viime keskiviikkona, mutta valitettavasti kerta jääkin ainoaksi, koska sain tietää yhden toisen työkaverini olevan allerginen. Koirat käyttäytyivät hienosti lukuunottamatta pieniä painiotteluissa purkaantuneita haukahduksia (Vinha) sekä tylsistynyttä ähkinää (Hurja). Meinasi olla vaikeaa saada tehtyä työt rauhassa, kun yksi ja toinen kollega kävi moikkaamassa tyttöjä...

Vinhan jumitus on kadonnut. Viime fyssarireissulla meillä oli mukana Vinhan kasvattaja ja lienee nyt selvää, että ongelmat johtuvat todellakin rakenteesta. Nyt kun Vinha on saanut olla päivittäin irti ja juosta lihaksensa auki, on sen liikunta normalisoitunut. Venyttelemme sitä myös melkein päivittäin. Sen sijaan Vinhan vanha tassuhaava vaivaa taas kerran... Katsotaan koska se saadaan kuntoon - jos koskaan...

6.1.2007
Loma loppui. Paluu arkeen oli onneksi melko helppo, koska työviikko alkoi torstaista. Työnteko tulee myös saamaan uutta väriä ensi viikosta alkaen, koska otan koirat töihin kerran viikossa. Aloitamme kuntonyrkkeilyn kerran viikossa ja koska en halua jättää tyttöjä enää iltaisin yksin, sain pomoltani luvan pitää niitä keskiviikkoisin töissä. Järjestely on voimassa kunnes allerginen kollegani palaa sairauslomalta. Ensi viikolla nähdään minkälainen härdelli tästä seuraa... Vinha nyt käyttäytyykin varmasti rauhallisesti, sehän nähtiin jo ennen joulua. Mutta Hurja varmasti ehtii kyllästyä jo moneen kertaan päivän aikana. Luultavasti sillä kuitenkin riittää rapsuttajia ja leikittäjiä.

Vinha liikkuu edelleen kummallisesti, joskin toki halukkaasti. Menemme uudestaan fyssarille ensi viikolla. Toivottavasti tilanne helpottaa! Sen tassuhaava aukesi myös hieman vuodenvaihteen jälkeen ja sitäkin paranneltiin pari päivää. Huomenna sunnuntaina Vinhalla on kuitenkin taas hauska päivä, sillä menemme tapaamaan sen poikaystävää Rudak-venakkoa.

1.1.2007
Uusi vuosi - mutta kujeet taitavat olla vielä aika entisensä. Vuodenvaihde meni rauhallisesti kotona, meillä oli pari kaveria kylässä. Hurja ei sisällä reagoi paukkeeseen mitenkään. Pissalla käydessä yhdentoista maissa molemmat tytöt hoitivat asiansa kiirellä ja halusivat kyllä heti kotiin, mutta eivät olleet mitenkään kauhuissaan.

Vinha kävi fysioterapeutilla hierottavana ja myös kasvattajallaan käydessään sen takaosaa ihmeteltiin. Kokeillaan nyt venytellä sitä paljon, ilmeisesti ongelma on rakenteellinen. Olemme siirtyneet ihan normaaliin liikuntaan ja tytöt ovat saaneet nauttia pitkistä lenkeistä. Uudenvuoden aattona kävimme päivällä mökillä Palakoskella ja teimme siellä pitkän metsäretken. Tänään teimme ystäväni Saran kanssa perinteisen ääliöulkoilun, mikä kuvastaa neljän vauhdikkaan koiran ryntäilyä pitkin metikköjä...

Uudenvuodenlupauksia ei meillä ole tehty. Vinhan kanssa yritetään kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota ohituksiin ja saada ne kuntoon. Hurjan puolestaan pitäisi keväällä päästä starttaamaan voittajaluokassa tokossa, joten sitä varten täytyy treenata ahkerasti. Muuten toivotaan, että vuosi tuo terveyttä ja vältymme havereilta ja sairasteluilta.

27.12.2006
Joulu meni oikein mukavasti. Vinha ei kaatanut kuusta eikä syttynyt palamaan, jonkinlainen työvoitto siis! Tytöt olivat tyytyväisiä lahjoihinsa, vaikkakin Hurja tuttuun tapaansa rikkoi omansa muutamassakymmenessä sekunnissa. Vinhan lelujänistä on pidetty vähän jemmassa, jottei Hurja pääsisi sitä rikkomaan. Pupu on kuitenkin yliveto lelu Vimpulan mielestä, koska se on karvainen, vinkuva ja sitä on helppo kantaa ja retuuttaa. Hurja sai lohdutukseksi oman lahjalelunsa rikkoontumisesta vinkuvan Kong-tennispallon, joten stereo-viuviu täytti hetkeksi kotimme. Pallon vinku antoi kuitenkin aika pian periksi ja rauha laskeutui jälleen - ainakin toistaiseksi.

Vinhan takaosa on edelleen jumissa eikä neiti ole nyt yli kolmeen viikkoon päässyt irti melkein ollenkaan. Asiaa on yritetty kompensoida keksimällä kaikenlaista muuta tekemistä. Tapanina olimme Vinhan kanssa GRL:n kinkunsulatuskävelyllä Töölönlahden ympäri. Siellä oli aika paljon väkeä ja monenmoista koiraa aina cavalierpennusta irlisurokseen (ja Vinha tietysti tykkäsi nimenomaan kaikista ääripäistä!). Vimpula kunnostautui käyttäytymällä jokseenkin järkevästi. Vertailuna kuitenkin havaittiin, että muihin paikallaolleisiin greyhin neiti on ei ainoastaan pitkänenäinen ja hörökorvainen, vaan myös ikäisekseen iso sekä erittäin pörröinen. Joku kysyikin, että onko se paljon tarhassa kun sillä on tuollainen turkki!

Tänään Vinha pääsi taas pitkästä aikaa ajamaan verijälkeä. Vinha on todellakin erinomaisen tarkka jäljestäjä, mitä nyt tällä kertaa tehtävä keskeytyi hetkeksi, kun metsästä kuului pelottava rasahdus. Ilmeisesti jäljessä on edelleen jonkinlainen jännitys sen mielestä ja siksi se on tavallista varovaisempi jäljestyshommissa ollessaan. Onneksi pääsemme vihdoin huomenna fysioterapeutille ja toivottavasti saamme siellä sen verran apua, että Vimpula pääsee pian taas kaahailemaan!

Hurja on saanut nauttia jonkin verran ulkoiluista ilman Vinhaa. Ennen joulua teimme metsälenkin villakoirakaveriemme kanssa ja tänään Hurja pääsi ulos parhaan ystävänsä Wynton-briardin kanssa. Hurja oli todellakin innosta piukkana ja kantoi ylpeästi puuhalkoa pitkän matkaa lenkillä. Huomenna ajamme Hurjankin kanssa jäljen (noin 24h vanhan).

Jo tänään alkanut uudenvuodenpauke saa Hurjan varuilleen. Se on tavanomaista huolestuneempi ja reagoi kaikkiin kolahduksiinkin. Hurja ei ole varsinaisesti paukkuarka, mutta jollain tavalla ääniherkkä kuitenkin. Se on aiempina uusinavuosina pärjännyt sisällä ihan hyvin, ollut ehkä aavistuksen normaalia levottomampi. Annoin sille nyt Valeriana-yrttivalmistetta ja ajattelin syöttää sitä aina vuoden alkuun saakka säännöllisesti. Ja tosihädän tullessa kaapissa on vanhastaan alpratsolaamia, joka on erinomainen lääke pelko- ja ahdistustiloihin. Täytyy oikein koputtaa puuta ja olla tyytyväinen kohtaloonsa, koska vakava paukkuarkuus on etenkin meidän kaltaisille kaupunkieläville todella elämää rajoittava asia!

19.12.2006
Vinhan tassu parani hyvin. Se joutui pitämään päivisin kennelkoppaa päässään, koska ei jättänyt tassua siteineen rauhaan. Onneksi koppa ei haitannut pikkuneidin oloa lainkaan ja se nukkuikin mainiosti se päässään. Tassua varottiin kuitenkin vielä eilen eikä Vimpula ole päässyt juoksemaan irti juuri lainkaan.

Muttamutta... Vinha alkoi lauantaina ontua hieman takajalkaansa. Ontuminen paheni rasituksen jälkeen ja sain varattua sille ortopediajan maanantai-illalla. Eläinlääkärillä se kuvattiin ja jalkoja väänneltiin ja käänneltiin. Kuvat olivat onneksi puhtaat, mutta ristiselässä ja reisissä oli jännitystä ja lihakset jumissa. Hoitona kipulääke ja lepo (!). Varasin myös viikon päähän Vinhalle fysioterapia-ajan.

Hurjan kanssa treenaillaan edelleen tokoa melko ahkerasti toiveena lähteä voittajaluokkaan keväällä. Molemmat tytöt odottavat innoissaan joulua ja pakettejaan...

7.12.2006
Vinha satutti jalkansa maanantai-iltana. Se juoksi vapaana ja jokin esine tai asia pellolla repäisi toisen etutassun pohjaan haavan. Säikähdin ensin verimäärän nähtyäni, että oli käynyt todella pahasti, mutta onneksi haava oli kuitenkin suht pieni. Vinha käveli neljällä jalalla ihan mainiosti läheiselle huoltoasemalle, josta Poltsi meidät sitten haki autolla.

Vinha kuljeskelee nyt sininen kirahvi- tai vaaleanpunainen pupu-liukuestesukka jalassaan. Ulos lähtiessä puetaan vielä kurarukkanen. Jalka ei vaikuta olevan lainkaan kipeä, mutta sukan nuolemisen estämiseksi olemme ajoittain joutuneet turvautumaan kennelkopan apuun.

Jotta side pysyisi tassussa myös työpäivien aikana, olen ottanut nyt torstaina ja perjantaina Vinhan mukaan työpaikalleni. Se on käyttäytynyt siellä todella hienosti ja suhtautunut rauhallisesti jatkuvasti sen kimpussa oleviin kollegoihini. Puolenpäivän jälkeen Vimpula ei enää edes vaivautunut aina nousemaan, jos joku tuli sitä tervehtimään.

2.12.2006
Vinhan kenguru-ura on katkolla, koska pikkuvinkura sai viikko sitten kuonopannan. Se ei Vimpulan mielestä ole ehkä maailman mukavin vempain, mutta helpottaa ulkoilua ihan mukavasti.

Staffiyhdistyksen pikkujoulut olivat viikko sitten lauantaina. Koska joulupukki ei ehtinyt paikan päälle, hoiti Hurja lahjojen jaon toimimalla iloisena joulupossuna hienossa kulkuskaulurissaan. Jakoprojekti eteni hyvin noin puoliväliin saakka, mutta kun yhdessä paketissa olikin vinkulelu, tuli kiusaus liian suureksi ja Hurja hipsi pöydän alle availemaan sitä... Paketti saatiin takaisin ja Hurja vapautettiin tehtävästään syömään siankorvaa. Loppuillan se sai humpsutella vapaasti pikkujouluväen seassa saaden enemmän kuin annoksensa kehuja, rapsutuksia ja leikkihetkiä.

22.11.2006
Kävimme Hurjan kanssa kauden viimeisissä kisoissa. Syyskuisten kokeiden hieno suoritus oli mukavasti mielessä ja toivo vastaavanlaisesta onnistumisesta tietysti, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Saimme 125p eli kolmosen. kaikilla Monella muullakin koirakolla meni huonosti: voittajassa ei tullut yhtään ykköstä, avossakin vain kolme (11 koirakkoa)! Paikallaolot olivat jostain syystä monelle avokoiralle kompastuskivi, vaikka paikka oli aika helppo (ohjaajat menivät pressun taa näkösuojaan, ei jouduttu edes ulos maneesista). Tosin meidän ryhmässä Hurjan vieressä oli briardi, joka haukkui taukoamatta erittäin kovalla äänellä koko makuun. Ei ihme, että moni koira paineistui... Hurja oli ryöminyt vähän kerrallaan aina puoleen väliin kehää.

Aika kovilla kierroksilla Hurja kävi taas, etenkin seuraaminen meni aika pipariksi. En tiedä mikä vika siinä valmistautumisessa oli, yritin kyllä kovasti tehdä parhaani, mutta jostain syystä se ei nyt toiminut. Olisi varmaan pitänyt treenata vielä enemmän ketjuttamista ja epäsäännöllistä palkkaamista ennen kisoja. Toisaalta onnistuneet harjoitukset näkyivät kaukoissa (edelliskerralla en meinannut saada sitä lainkaan maahan) ja hypyssä.

Nyt emme kisaa pitkään aikaan. Starttaamme seuraavan kerran luultavasti toukokuussa, jolloin siirrymme voittajaan. Sitä ennen täytyy saada paikallaolo kuntoon. Voittajan liikkeistä tunnarissa on vielä paljon työtä eikä moni muukaan liike ole lähelläkään valmista.

Vinha on monen nuoren tavoin alkanut miettiä tulevaisuuttaan ja etsiä itselleen ammattia. Suutariharjoitukset keskeytettiin epäreilusti viemällä kengät takaisin jemmaan. Hortonomin uraa on yritetty estää nostamalla kaktuksia eturiviin kukkapöydällä. Remonttihommat seinän syömisineen ovat onneksi loppuneet itsekseen. Sukkien kuljettelu ympäriinsä on kuitenkin edelleen yksi neidin lempiharrastuksista.

Vinha pääsi sunnuntaina treffaamaan naksutinleirillä tapaamaansa Rudak-venakkoa. Nuorisolla oli oikein hauskaa pinkoessaan pitkin märkiä espoolaisia peltoja. Kotona Vinkura laitettiin epäurheiljamaisesti suihkuun.

Veljeni kaatoi pari hirveä ja toi meille koivet sorkkineen. Tytöillä olisi oivallinen tilanne jyrsiä luita sydämensä kyllyydestä, mutta eipä ei: ei maistu. Vinha on keskittynyt vahtimaan koipea Hurjalta. Hurja puolestaan ei muutenkaan syö tuoreita luita.

Tytöt ovat pitkästä aikaa innostuneet leikkimään keskenään sisälläkin. Etenkin aamuisin tuntuu olevan pakko ottaa painimatsi tai pari. Touhu on todella hauskan näköistä, kun Vinha yrittää olla kyykyssä, jotta Hurja ylttää siihen paremmin. Välillä vähän kyllä hirvittää mikä kaluste särkyy ensimmäisenä leikin tiimellyksessä...

2.11.2006
Vietimme Vinhan kanssa mukavan viikonlopun Clicker Trainers Clubin leirillä Hiidenhelmessä. Matkalla Tampereen suuntaan satoi melkeinpä kaatamalla ja yön myrskysi sataen jäistä vettä, räntää ja lumen tapaistakin. Paluumatka Helsinkiin jännitti hieman, kun lämpötila oli pakkasen puolella ja autossa alla kesärenkaat. Vinha oli todella reipas leiriläinen ja sai minut ylpeäksi hienolla käytöksellään.

Vinhan kouluttaminen olikin sitten luku sinänsä. Nopeaan ja aktiiviseen Hurjaan tottuneena tunsin todellakin suuria ongelmia opettaa huomattavasti harkitsevampaa Vinhaa. Kosketusalusta-harjoitus oli täysi fiasko. Kotona pitikin sitten kaivaa esiin hiirimatto ja kokeilla Hurjan kanssa sujuuko - ja sehän onnistuikin mainiosti. Joten en ehkä olekaan huono kouluttaja, mutta yksipuolinen sellainen ;)

Vinha löysi leiriltä uuden ihanan ystävän, nuoren Rudak-venakon. Vinttinuoret kaahailivat innoissaan leirikeskuksen läheisessä metsikössä ja viihtyivät mainiosti yhdessä. Sovimme Rudakin omistajan Tarjan kanssa, että voisimme tavata myöhemminkin.

Hurjan valeraskaus alkoi samaan aikaan, kun olimme Vinhan kanssa leirillä. Siililasten hoivaaminen piti keskeyttää, koska äitiys muutti Hurjan kärttyisäksi ja se alkoi hyökkiä Vinhan kimppuun. Ensilumi on saanut hymyn takaisin Hurjankin huulille eikä mikään viima tai tuisku saa sitä jättämään pitkää lenkkiä väliin. Lumihepulit tarttuvat myös Vinhaan ja kahden iloisen kengurun ulkoilutus käykin sitten jo urheilulajista...

Erkun opastamat paikallaoloharjoitukset etenevät Hurjan kanssa melko mukavasti. Olemme tähän asti harjoitelleet lähinnä omassa autohallissa nyt, kun sää ei enää salli ulkotreenejä. Vuokrasimme parin ystävän kanssa meille myös harjoitusvuoroja koirakoulu Kompassin tiloista. Peruutin osallistumisemme Liedon kisoihin nyt tulevana sunnuntaina, koska en halua pilata kesken olevaa paikallaoloa kilpailemalla. Toivottavasti liike kuitenkin on Kirkkonummen kokeisiin mennessä riittävän valmis. Lisäksi olemme kehitelleet uuden strategian tunnistusnoudon harjoitteluun.

13.10.2006
Vinha pääsi lopullisesti eroon hammasraudoistaan keskiviikkona. Itse asiassa raudat irtosivat jo maanantaina itsekseen osittain ja jouduimme kotona suorittamaan pieniä hammashoidollisia toimenpiteitä, kun irronnut kaari piti katkaista. Hammaslääkäri Annu oli tyytyväinen lopputulokseen ja minäkin helpottunut, ettei projekti kestänyt tätä kuutta viikkoa kauempaa. Vinha on ollut oikein reipas potilas ja menee edelleen reippaasti eläinlääkäriin ja heiluttelee siellä häntäänsä kaikille.

Keskiviikko oli jännittävä päivä siinäkin suhteessa, että Vinhalla oli silloin järkyttävä ripuli. Luulin, että tilanne oli rauhoittunut ja annoin sille aamulla normaalisti ruoan. Töistä tullessani huomasin, että luuloni oli väärä... Tuloksena oli noin seitsemän koneellista pyykkiä (meidän ja koirien petivaatteet, mattoja jne) sekä tietysti paljon lattioiden ja muiden pintojen pyyhkimistä. Muuten Vinha on jo sisäsiisti ja on nätisti yksinoloaikansa tuhoamatta tavaroita.

Hurjan kanssa kävimme taas Erkku Kukkosen opissa pohtimassa apua huonoon paikallaoloon. Erkku katseli Hurjan suoritusta ja kommentoi, että se käyttää valtavasti rauhoittavia signaaleja liikkeessä. Jossain vaiheessa ollaan siis menty tuossa metsään ja parhaiten päättelimme sen voivan korjattavan vastaehdollistamisella. Teen nyt Hurjan kanssa sellaista perusharjoitusta, että otan sen sivulle, pyydän maahan ja samaan aikaan kun poistun sen luota, annan sille jotain isoa syötäväksi (esim. Dentastix-luun). Kun koira syö viimeistä suupalaansa, palaan takaisin sen luo ennen kuin se ehtii muuttua rauhattomaksi.

Menen Erkun luo ensi viikollakin. Ajattelin kysellä vinkkejä myös tunnistusnoutoon, joka ei oikein ota sujuakseen. Hurja tykkää kyllä liikkeestä, mutta ei ole oikein ymmärtänyt, että ei riitä että se tuo jonkun kapulan, vaan että sen pitäisi tuoda se minun hajuiseni. Poltsi teki minulle sellaisen harjoittelulaudan, joka on kompostiaitaa ja siihen on kiinnitetty yhdeksän kapulaa nippusiteillä.

Olin viime lauantain Uudenmaan Boksereiden alajaoston järjestämässä seminaarissa, jossa oli belgialainen Ingmar Sioen kouluttajana. Ingmar kasvattaa boksereita ja kouluttaa koiria työkseen. Hän on itse kilpaillut ipossa jopa MM-tasolla. Hän kouluttaa kaikki koirat operantisti käyttäen naksua (johon yhdistetty lelu). Seminaari oli mielenkiintoinen ja oli todella kiva seurata noin rauhallisen ja osaavan ihmisen tekemisiä. Koko ryhmä oli innoissaan tapahtumasta ja on toivottu, että samanlainen tilaisuus järjestettäisiin myös ensi keväänä. Silloin toivottavasti tajuan laittaa tarpeeksi päälle, ettei tarvitse palella kahdeksaa tuntia...

Tietoa on tulossa tänänkin viikonloppuna, kun aloitamme Kiva-Teamin ongelmakoirakouluttajakurssin. Ensimmäisenä kurssiviikonloppuna meille luennoi Anders Hallgren. Olen jo löytänyt itselleni Pelastetaan koirat ry:n avulla projektikoiran, jonka tapaan reilun viikon päästä.

30.9.2006
Vietettiin muutama ihana päivä mökillä. Koirat saivat juosta ja tutkia metsän hajuja sydämensä kyllyydestä ja niin ne kyllä pinkoivatkin pitkin tietä ja peltoja minkä jaloistaan pääsivät.

Vedin Hurjalle kaksi verijälkeä. Toinen oli ajettaessa noin 5h vanha ja siinä oli useita kulmia sekä tienylitys. Vielä pitäisi selvästi saada vauhtia pois, jotta koira keskittyisi riittävästi selvitäkseen kulmista siististi. Toinen jälki oli vuorokauden vanha ja siinä oli kahden kulman lisäksi ojanylitys. Se meni hyvin, mutta loppupuolella tuli hukka. Merkkien loputtua en ollut saanut merkittyäkään jälkeä kunnolla, joten pääseminen takaisin oikealle paikalle ei ollut ihan helppoa. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. Kaatona oli verinen sieni, jonka Hurja hautasi tyylikkäästi ja kieri sitten sammalissa pitkään ja onnellisena onnistuneen metsästyksen jäljiltä.

Myös Vinha ajoi ensimmäisen verijälkensä. Se oli noin 150m pitkä ja 4 tuntia vanha. Puikkis oli todella huolellinen ja tarkka jäljestäjä. Sitä jännitti aika kovasti ja vauhti olikin sen mukainen (=mateleva). Välillä se jäi kuulostelemaan ja haistelemaan tuulia. Jäljen päässä ollut verinen moppi (!) pelotti Vinhaa ensin, mutta lyhyen kainostelun jälkeen se kantoi saaliin minun avustuksellani mökin pihalle ja nyhti siellä mopin liuskoja irti tyytyväisenä.

Jotta lajikirjo olisi tasapuolinen, harrastettiin mökillä vapaana riekkumisen lisäksi myös käsivieheen perässä juoksemista sekä tokoa.

Kotimatkalla poikkesimme ystäviemme luona Kotkassa. Kyläpaikan väki oli koiraihmisiä ja Hurja ja Vinha saivat kiistatonta huomiota ja ihailua osakseen. Tytöt pääsivät myös lähituntumaan tutustumaan lapsiin ja toimivat tehokkaina pesureina nuollen muksut moneen kertaan.

Lauantaina Hurja oli demokoirana pitäessäni 4H-dogsitterkurssilaisille luentoa virikkeistämisestä. Myöhemmin päivällä kävimme Vinhan kanssa sen kasvattajan luona kylässä.

23.9.2006
Tokokoe Hurjan kanssa meni oikein hyvin. Sään lisäksi kaikki muukin suosi ja saimme ykköstuloksen: 167 pistettä ja neljäs sija. Paikallaolo sujui vielä vähän kehnosti ja kaukokäskyistä ei tullut kuin viisi pistettä, koska Hurja oli noudon jälkeen kiihtynyt eikä suostunut käymään maahan. Tästä on nyt kuitenkin erittäin mukava jatkaa kun näkyy, että kuukausien työ on tuottanut tulosta!

Vinha täytti tänään puoli vuotta. Julistimme sen jo pari viikkoa sitten sisäsiistiksi ja hyvältä näyttää. Loman jälkeen Vinha jätetään Hurjan kanssa koko asuntoon työpäivien ajaksi.

19.9.2006
Kuukausi on taas vilahtanut ohitse ihan noin vain! Onneksi syksymmälle mennessä kalenterissa alkaa olla vähän enemmän tilaa ja ainainen kiire vähenee.

Hurjan tassu on parantunut hyvin. Aluksi tassusiteen kanssa oli ongelmia, koska Hurja ei suostunut pitämään kauluriakaan, vaan oli paniikissa riuhtonut itsensä siitä irti. Pikkupotilaalle piti sitten hankkia hoitajia ja hoitopaikkoja, kun sitä ei voitu jättää yksin. Näin Hurja pääsi mm. päiväksi "töihin" ystäviemme eläinkauppaan, jossa se olikin -eittämättä- ollut todella suuri apu myynti- ja järjestelytöissä ;) Tassuside myös hiersi kannuskynnen rikki, mikä osaltaan pidensi paranemisaikaa.

Eläinlääkärissä on käyty muutenkin kuukauden aikana jo monta kertaa. Vinha sai hammasraudat, joiden tarkoituksena on työntää alakulmureita ulospäin ja siten normalisoida purentaa. Raudat ovat auttaneet hyvin ja hampaat ovat jo huomattavasti paremmassa asennossa vain noin 2,5 viikon hoidon jälkeen. Seuraava käynti on lokakuussa, jolloin kojeet luultavasti otetaan lopullisesti pois. Vinhaa itseään ei koko asia häiritse yhtään. Ainoa rajoitus on, ettei luita saa antaa ennen kuin raudat on poistettu.

Kohta minulla ja Hurjalla on edessä pitkästä aikaa ensimmäiset tokokisat. Olemme käyneet nyt yksissä möllikisoissa ja kaksissa harjoituskokeissa ja edistystä viime talvesta on tapahtunut paljon. Aktiiviliikkeet menevät jo ihan mukavasti ja suoritus pysyy kasassa ilman, että Hurja alkaa hyppiä tai haukkua hermostuessaan. Tottakai hiomista olisi vielä vaikka kuinka paljon, mutta täytyy nyt iloita tästäkin. Paikallaolo ei valitettavasti ole kuitenkaan parantunut ja tuntuu, että on päivästä kiinni pysyykö koira vai ei.

Tokoilun lisäksi olemme ehtineet tapailla koirakavereita kuten Milka-venakkoa sekä Venni-gordonia. Viime viikolla teimme mielenkiintoisen retken Kauklahteen, jossa Milkan ja Penni-venakon lisäksi Hurja ja Vinha pääsivät näkemään hevosia sekä riikinkukon. Riikinkukko oli turvallisesti aitojen sisällä muutaman metrin päässä. Muistoksi siitä saimme kotiin yhden sulan, joka on mainio vinttikoiranleikitin.

Hurjan tassu ehti myös parantua parahiksi, jotta pääsimme koko porukka Hyvinkäälle rataharjoituksiin. Hurja pinkoi käsivieheen perässä kuin vanha tekijä. Mukanamme olivat myös villakoirat Juri ja Igor, jotka juoksivat komeasti kumpikin koko kierroksen! Ahneuksissamme kokeilimme myös Vinhan kanssa sähköviehettä, mistä se ei tosiaankaan ymmärtänyt mitään. Käsiviehejuoksu meni kuitenkin hienosti ja jätti hyvän mielen niin koiralle kuin kaksijalkaisillekin. Reissun lopuksi kaikki neljä koiraa pääsivät pinkomaan vielä sateessa radanvierusmetsään.

19.8.2006
Elokuu on ollut aikamoista kiirettä! Vinha on kasvanut kovasti. Rautakulmurit kasvavat kovaa vauhtia ja pian on edessä reissu hammaslääkäriin pahan yläpurennan korjaamiseksi parempaan suuntaan. Uusia ystäviä Vinha on saanut yläkerran helmikuussa syntyneestä bordercolliepentu Ellistä, joka on yhtä nopea ja yhtä innostunut juoksemisesta kuin Vinhakin. Lisäksi Vinha on tutustunut mm. Hurjan poikaystävään Wynton-briardiin.

Vinha on päässyt kokeilemaan viehejuoksuakin ensi kertaa ja vedot sujuivat ihan mukavasti. Hurja rakastaa vieheen perässä pinkomista ja esitteli harrastustaan yleisön edessä staffien kesäpäivillä viime sunnuntaina. Tytöt olivat myös demokoirina pitämälläni naksutinkoulutusluennolla ja näyttivät niin hyvää esimerkkiä kuin sitten inspirointikykyäkin...

Hurjan kanssa oli tarkoitus päästä pitkästä aikaa starttaamaan tokokisoissa viikon päästä. Kohtalo astui kuitenkin peliin ja Hurja alkoi ontua alkuviikosta. Oletin ensin, että ontumiseen oli syynä jonkinlainen lihasjumi tai lievä revähdys, jonka se olisi saanut viehejuoksusta. Tassuja kuivatessani eräänä päivänä huomasin kuitenkin, että Hurjan yhden tassun varpaat olivat todella kipeät. Varasin sille lauantaille eläinlääkäriajan ja totesimme, että viikonlopun mökkireissu olisi peruttava.

Eläinlääkärissä jalasta otettiin röntgenkuvat. Varpaissa ei onneksi ollut murtumaa, mutta yksi kynsi oli revennyt ja ehtinyt jo tulehtua melko pahasti. Koko kynsi luineen poistettiin kirurgisesti ja nyt Hurjalla on edessä parin viikon sairasloma ja kolmen viikon antibioottikuuri. Tokokokeet täytyy perua ja samoin meiltä jää väliin ensi viikolle suunnitellut harjoituskisat.

6.8.2006
Vinha on edelleen käyttäytynyt kauniisti yksinollessaan, joskin yhtenä päivänä sain hieman miettiä mitä oli tapahtunut, kun minut kotiin tullessani otti vastaan iloinen vinttikoira, jolla oli vitivalkoinen nenä. Asiaa tarkemmin tutkittuani huomasin, että iloinen vinttikoira oli syönyt eteisen seinään kohtuullisen kokoisen kolon...

Hurjalla on juoksu eikä pikkupossua kiinnosta siskonsa kanssa seurustelu. Vinha on vähän ikävissään ja kaipaisi kovasti hauskaa seuraa. Vinkura leikkikin jo yhden illan Martta-staffin kanssa ja leikit menivät oikein hyvin, kunnes pitkäjalka väsähti. Martta ei mitenkään voinut ymmärtää, ettei Vimpula halunnut enää leikkiä, ei vaikka Vinha kuinka yritti irvistellen sitä selittää. Staffit kun eivät koskaan väsy, tai eivät ainakaan näytä sitä.

Kuumuus ja kaikenmoiset menot ovat vähentäneet treeni-innostusta. Vinhan kanssa kävimme kuitenkin harjoittelemassa yleistä käyttäytymistä staffien näyttelytreeneissä. Vinha on myös tavannut vihdoin koiranhoitajamme Marikan, joka tuli pari kertaa hoitamaan tyttöjä poissaollessamme. Marika kommentoi jotain kenguruloikista ja jalkoihin hyökkimisestä... Tutulta kuulostaa!

Lähipäivien tavoite olisi päästä vihdoin testaamaan käsiviehettä molemmilla tytöillä. Hurja esiintyy ensi sunnuntaina staffien kesäpäivillä juosten vieheen perässä.

31.7.2006
Lomat loppuivat ja tytöt ovat joutuneet olemaan taas päivät yksin. Vinhan jättäminen jännitti hieman, mutta puikkonokka on ansainnut isot aplodit todella hienosta käytöksestään. Vinha nukkuu koko sen 8,5h, jonka on yksin. Se ei edes käy lelulaatikollaan tai hae puruluuta pureskeltavaksi. Webbikameran mukaan se yhtenäkin päivänä kävi vain kerran juomassa ja vaihtoi kolmesti nukkumapaikkaa. Ei tietoakaan mistään paikkojen tuhoamisesta tai meluamisesta. Tytöt viettävät päivät ainakin toistaiseksi vielä erillään, koska muuten jatkuva leikkiminen ajaisi Vinhan juomaan ja pissailemaan ympäriinsä.

Sisäsiisteydessä ollaan myös edetty, joskaan kuivia päiviä ei vielä ole kuin muutama viikossa. Vinha pidättää kyllä yöt ja työpäivät ihan hyvin, mutta iltaisin leikkiessään ja riehuessaan pissahätä pääsee nopeasti yllättämään. Onneksi neiti kuitenkin muistaa nykyään pissata paperille sisällä.

Kävimme nyt sunnuntaina Vinhan kanssa kyläilemässä kasvattajien, Saaran ja Arton, luona. Vinha oli vähän siskojaan Ainoa ja Hiirtä hentoisempi johtuen alkukesän kolmen viikon liikuntakiellosta ja sairastamisesta. Korkeutta tytöillä oli saman verran ja eiköhän Vinha saa pian lisää lihaksia niin ettei jää muita huonommaksi. Vinkura kunnostautui kyläreissulla esittämällä täydellistä nälkäkurkea ja kyttäämällä neliviikkoisten pikkupentujen velliannosta kuin ei olisi ikinä itse ruokaa saanut...

Hurjan kanssa ollaan treenattu ahkerasti, koska kuukauden päästä on ensimmäiset kisat pitkästä aikaa. Aloitus ei ole turhan vaatimaton, vaan olemme mukana Lauttasaaren koirakerhon joukkueessa tavoittelemassa piirimestaruutta. LKK lähettää kisaan kaksi joukkuetta ja kymmenestä koirasta on kolme staffeja! Ei huonosti lainkaan!

Koulutuspuolella on aktiivista muutenkin. Vinhan kanssa harjoittelen laiskanlaisesti jonkin verran. Sen sijaan vedettäviä koulutuksia on reilumminkin: tiistaisin staffiyhdistyksen kaksi tokoryhmää ja torstaisin kaksi Canis Mythoksen kurssia. Näiden jälkeen olen lupautunut pitämään muutaman koulutuskerran Pelastakaa koirat ry:n väelle. Tuomaroin myös Kiva koirakansalainen -testin staffien kesäpäivillä 13.8 Haagassa. Kesäpäivien järjestämiseen on muutenkin mennyt tunti jos toinenkin! Peukut pystyyn, että sää on hyvä ja tulijoita runsaasti.

21.7.2006
Vinha on mitä ilmeisimmin parantunut. Ontuminen on ollut poissa jo yli viikon. Olemme lisänneet liikuntaa varovasti ja nyt jo pitäneet pikkuneitiä irti ja antaneet sen leikkiä Hurjan kanssa niin sisällä kuin ulkonakin. Vinha tapasi torstaina venäjänvinttikoira Milkan, joka on Hurjan hyvä ystävä. Vinha oli kovin innostunut Milkasta, mutta koirapuistossa käydessämme Milka leikki mieluummin hurmaavan collieuroksen kuin Vinhan kanssa. Vinha kuitenkin kaipaa selvästi Hurjaa nopeampaa juoksuseuraa, joten tapaamme Milkaa varmasti jatkossakin. Seuraavaksi tapaamme isovillis Jurin ja kk villis Igorin. Vauhdikas Juri on varmasti Vinhan mieleen.

Vinha on nyt neljä kuukautta vanha ja päässyt aikamoiseen riiviöikään. Sisäsiisteys on edistynyt valtaisasti ilmojen viilenemisen ja liikuntakiellon päättymisen myötä. Nyt Poltsin ollessa vielä lomalla on ainakin pari päivää mennyt täysin ilman pissoja sisään. Ne vähät lätäköt, joita on sisään tullut, ovat osuneet melkein sata prosenttisesti paperille. Tosin torstai-iltana Vinkura kunnostautui pissaamalla sänkyymme... Tapaus yllätti hieman, koska pikkuneiti on tehokkaasti näytellyt, ettei pääse vieläkään hyppäämään sängylle! Tulipahan taas petivaatteet pestyä, edelliskerran ne pyykättiin Capellan pissatessa samalla tavalla sänkyymme...

Kävin yhtenä päivänä Vinhan kanssa kaupungilla. Junamatkat sujuivat todella hienosti ensin sylissä ja paluumatkalla vaunun lattialla. Vinha käveli todella kauniisti vieressäni ja käyttäytyi kaikin puolin kuin vanha tekijä. Kirjakaupassa se istui odottelemassa, kun maksoin ostokseni. Poltsi ajelutti myös Vinhaa junalla unohtaessaan avaimet sisään viedessään pentua pihalle. Vinha pääsi siten vierailemaan työpaikallani ja niitti ihastusta ja silityksiä oikein reilusti. Pikkuneiti ihastutti myös eläinlääkärissa rauhallisuudellaan: kyllästyttyään kopelointiin Vinkura kävi nukkumaan hoitopöydälle!

Hurjan treenaaminen on vähän jäänyt Vinhan kanssa touhuamisen jalkoihin. Menemme ystäväni Tiinan ja hänen Kerttu-staffinsa kanssa lauantaina Leena Välimäen koulutukseen Turkuun. Pitäisi kyllä ehdottomasti ryhdistäytyä ja alkaa harjoitella muutenkin enemmän, koska seuraaviin kisoihin ei ole enää kuin viitisen viikkoa aikaa! Onneksi Hurja on sentään päässyt leikkimään ja ulkoilemaan kaverikoiriensa kanssa - unohtamatta Vinhan kanssa riekkumista!

12.7.2006
Vinha on pirteä ja täynnä pentumaista intoa. Se käyttää jo kaikkia jalkojaan eikä onnu enää, joskaan kävely ei ole ihan täysin normaalia. Pikkuneiti on toistaiseksi vielä vähäisellä remmiliikunnalla eikä saa riekkua eikä leikkiä, jottei haurastuma murru vahingossa. Röntgenkuvat ovat nyt jo toisella ortopedilla katsottavana ja odotamme mielenkiinnolla löytääkö hän niistä jotain uutta kerrottavaa.

Vinhan aktivointi on melko haastellista, koska kohta nelikuisella riiviöllä riittää virtaa ja intoa etenkin huonekalujen ja ihmisten jalkojen jyrsimiseen. Tytöt haluaisivat kovasti leikkiä keskenään ja tuntuu inhottavalta joutua niitä kieltämään. Korviketoiminnoiksi Vinha on saanut Kongin ja muita aktivointileluja sekä vessapaperirullahylsyihin ym. laatikkoihin piilotettujen namien etsimisen. Kaikki nämä touhut sujuvat erittäin hyvin. Lisäksi olemme harjoitelleet lisää kontaktia, kosketuskepin koskemista sekä kyljelle käymistä. Tänään keskiviikkona olimme staffejen näyttelyharjoituksia seuraamassa ja tekemässä siellä kehän reunalla kontaktiharjoituksia. Samalla Vinha pääsi tapaamaan uusia koiria. Neiti onkin nyt päivän päätteeksi täysin rättipoikki. Vaikkei koipeliini olekaan päässyt pahemmin leikkimään muiden hauvojen kanssa, on jotain sosiaalistamistreeniä silti tehty. Laskin, että pentu on ehtinyt jo tähän mennessä matkustaa noin 3000km maatamme ristiin rastiin sekä yöpyä kolmessa eri hotellissa ja kahdella eri mökillä. Tällä viikolla olisi tarkoitus vielä tutustua lähijuniin ja ehkä busseihinkin.

Vietimme muutaman päivän vanhempieni mökillä Itä-Suomessa. Hurja rakastaa mökkeilyä etenkin siksi, että paikalla on yleensä useampia ihmisiä, mikä tarkoittaa sitä, että aina on joku jonka kanssa voi puuhata jotain. Tälläkin reissulla Hurja osallistui mm. erilaisiin kaivuu- ja kitkemistöihin, ikkunanpesuun ja puutarhanhoitoon. Kuuma ilma kuitenkin vaati veronsa ja pikkukinkku väsyi päivä päivältä enemmän. Siinä missä ekana iltana se piti pakottaa sisään, alkoi jo kolmantena päivänä päikkärit äiskän vieressä paarmoja paossa kiinnostamaan kummasti... Yksi paarma puri Hurjaa suuhun, posken sisäpuolelle! Onneksi tapahtumasta selvittiin kyypakkauksen avulla ja turvotus laski parissa tunnissa.

Kaikenlaisten sekalaisten hommien lisäksi Hurja toimi mökillä myös Suurena Metsästäjänä. Tein sille kaksi verijälkeä: 9,5h vanhan melko lyhyen ja 6h vanhan pitkähkön. Helteet ja väsymys huononsivat työjälkeä, mikä näkyi esimerkiksi epätarkkoina kulmina sekä herpaantumisena pitkän jäljen lopussa. Lopputulokseen olin kuitenkin melko tyytyväinen, koska Hurja ajoi ensi kertaa noin vanhoja jälkiä ja olosuhteet olivat erittäin vaativat.

Normaalikäytäntömme mukaan Hurja sai kaadolla olleen luun itselleen ja pääsi hautaamaan sen. Hautasi, kaivoi ylös, hautasi uuteen paikkaan, kaivoi ylös... Tätä jatkui melko pitkään ja lopulta neidin saapuessa pihalle oli kirsun nahka irti ja verta valui. Pyyhin ja puhdistin nenun. Ei ollut ensimmäinen kerta kun näin kävi.

Seuraavana päivänä Hurja muisti luunsa ja kävi taas siirtämässä sen uuteen piiloon - ja kirsu valui jälleen verta. Toisen jäljen kaatoluun betonipossu saikin sitten vain kantaa pihalle, minkä jälkeen sidoin sen kiinni. Vinha ja Hurja söivätkin sitten herkkua vuoron perään kovalla innolla. Osingoille pääsivät myös lukuiset raatokärpäset ja muuraihaiset...

4.7.2006
Vinha kävi tänään eläinlääkärissä, koska ontuminen ei ole loppunut. Siitä otettiin röntgenkuvat ja kipeän jalan lonkasta löytyi jotain epämääräisyyttä, joka saattaa olla luuston haurastumista. Ortopedi antaa lausuntonsa perjantaina, minkä jälkeen toivottavasti tiedetään lisää. Siihen asti pikkuneiti on liikuntakiellossa ja kipulääkekuurilla. Juuri, kun olisi ollut hienosti aikaa ja mahdollisuuksia sosiaalistaa pentua ja tehdä kaikkea sen kanssa...

Vaikka ollaan sitä jotain sentään tehtykin. Vinha osaa jo koskea kosketuskeppiin ja tietää mitä naksuttimen ääni tarkoittaa. Tänään opeteltiin namien etsimistä vessapaperirullan hylsyistä ja kartonkipakkauksista. Hurjan kanssa ei puolestaan ole pahemmin treenattu kuumuuden, ohjaajan laiskuuden ja Vinhan hankalan tilanteen vuoksi.

Sisäsiisteys on myös näillä helteillä kärsinyt. Pennun elämä tuntuu rakentuvat juo-pissaa -ketjun varaan. Ennätys on tällä hetkellä viisi pissaa tunnin aikana sisälle... Paperille ei ole nyt enää osunut yksikään, ei edes lähelle. Ulos kuitenkin pissataan joka kerta kun sinne viedään.

30.6.2006
Olemme nauttineet kesälomasta viimeisen reilun viikon ajan. Juhannukseksi ajoimme pohjanmaalle, jossa asustelimme muutaman päivän työkaverini Mian mökillä. Mökki oli strategisesti loistavalla paikalla vain noin 500 metriä Nummirockista. Minä ja isäntä kuuntelimme heviä sillä aikaa kun Mia ja miehensä Juha paimensivat koiriamme. Tytöt olivat esimerkillisiä hoitolapsia ja käyttäyivät jokseenkin hienosti, mitä nyt Vinha olisi pari kertaa halunnut mennä vähän liian lähelle tietä. Hurja ja Vinha leikkivät myös tosi nätisti keskenään, Hurja osaa hienosti säännöstellä voimiaan pennun kanssa. Vinha vaan alkaa olla jo nyt liian nopea Hurjalle... Ovat kuin sarvikuono ja antilooppi...

Matka Kauhajoelta jatkui Ouluun, jossa yövyimme hotellissa. Neljännen kerroksen huone vähän jännitti, koska Vinha ei kuitenkaan vielä ole ihan satavarman sisäsiisti. Hotellielämä meni kuitenkin täysin ongelmitta kuten myös monituntiset ajomatkat - Oulusta jatkoimme pohjoiseen Luostolle.

Hotellielämä Luostolla on ollut leppoisaa, koska huone on avara (mahdollistaa painimisen sisällä!) ja maantasalla, jolloin koirat on helppo heivata takaovesta ulos pissalle. Vinhalta ei ole viikkoon tullut vahinkoja sisälle! Pikkuneiti jää nätisti vieraaseen paikkaan odottamaan eikä ole moksiskaan jatkuvista ympäristönvaihdoksista. Edes porotokka ei tehnyt Vinkuraan sen suurempaa vaikutusta. Koipeliini on siis todella cool.

Myös Hurja on nauttinut lomasta. Vastoin lakia ja asetuksia on se saanut juosta vapaana kaikki ne pitkät kävelyt metsissä ja tuntureilla, joita olen sen kanssa viime päivinä tehnyt. Yhtäkään eläintä se ei ole jahdannut tai edes yrittänyt ja sain sen helposti kytkettyä jopa poron tultua eteemme tielle. Tässä voinee hetkellisesti taputtaa itseään olkapäälle onnistuneesta kotikasvatuksesta ja arkitottelevaisuudesta ;) Hurja täyttääkin tänään 3 vuotta, joten onhan tässä vähän jo ehditty asioita opettelemaankin. Vinhankin kanssa on jo harjoiteltu kosketuskeppiä ja noudon alkeita; naksutin on jo pikkuneidillekin tuttu vempain.

Vaikka säät ovat suosineet ja hyttyset olleet odotettua vähemmän kiusana, ei tämä loma ole silti mennyt ongelmitta. Vinha herätti meidät torstain vastaisena yönä istumalla sohvalla ja huutamalla. Sen takajalat eivät tuntuneet kantavan. Kävimme selän ja jalat läpi tunnustellen ja taivutellen, mutta mitään varsinaista kipukohtaa ei löytynyt. Turvotusta ei ollut missään eikä pentu ollut edellispäivänä kaatunut tai mitenkään loukannut itseään. Se tosin oli juossut rinteessä hetken vapaana - olisiko spurttailu vaativassa ja uudessa ympäristössä saanut lihakset ennennäkemättömän jumiin?

Sain onneksi puhelinreseptin paikalliselta eläinlääkäriltä ja hain kipulääkkeet Sodankylästä heti torstaiaamupäivällä. Lääkkeen syöminen ei varsinaisesti tuntunut vaikuttavan Vinhan tuskanhuutoihin, joita se viljeli jatkuvasti liikkuipa se tai ei. Se ei ollut mitenkään apaattinen eikä kuumeisen oloinen, joi, pissasi ja kakkasi ihan ok kunhan oli ensin kannettu ulos. Huuto jatkui vielä seuraavankin yön. Aamuyöstä käytettyämme pentua ulkona huomasimme, että se ei varannut nyt aiemman takajalan lisäksi myöskään toiselle etujalalle.

Nyt perjantaiaamuna Vinha söi ja joi. Lääkkeet saatuaan se on lakannut huutamasta "tyhjää" ja parkaisee ainoastaan liikkuessaan/liikutettaessa. Näin mekin saamme vihdoinkin vähän unta... Pikkuisen sairastaminen kuitenkin varjostaa lomatunnelmaa pahasti. Lähdemme huomenna ajamaan takaisin kotiin toivoen, että Vinha tokenee entisekseen. Heti alkuviikosta käymme Helsingissä eläinlääkärissä, mikäli tilanne ei laukea itsekseen nyt lähipäivinä.

18.6.2006
Vinha kotiutui eilen kuuden maissa. Tutustutimme koirat ulkona toisiinsa ja Hurja oli äärimmäisen kiinnostunut uudesta pikkusiskostaan. Vinha seurasi Hurjaa reippaasti eikä ihmetellyt sen kummemmin näkemiään uusia asioita, kuten skeittaria ja pyöräilijöitä. Helle kuitenkin vei veronsa nopeasti ja pikkuneiti nukkui melkein koko illan sen enemmittä puuhaamatta.

Yön Vinha nukkui melko rauhallisesti ja nätisti, paljon paremmin kuin me ihmiset, jotka kärsimme kuumuudesta ja vähän jännitimme miten kaikki sujuu. Yhdet pissat olivat ilmestyneet lattialle joskus puolenyön maissa, mutta muuten kaikki asiat on tehty hienosti ulos.

Nousimme hyvin varhain ja menimme tyttöjen kanssa koirapuistoon jo aamukuudeksi, kun oli vielä viileämpää eikä pahemmin muita kulkijoita. Hurja oli tylsä ja keskittyi lähinnä paikkojen haisteluun ja tutkimiseen, eikä ollut innostunut leikkimään Vinhan kanssa vaikka olikin eilen illalla kovasti yrittänyt saada pentua leikkiin. Vähän ne juoksivat yhdessä, mutta Vinhaa hieman jännitti aavistuksen raju kaverinsa... Menemme tänään grillaamaan Sarin luo, joten siellä Vinhalle löytyy kaveriksi kuukautta vanhempi Martta-staffi.

11.6.2006
Vinhalle on nyt hankittu omia ensileluja, kuten hieno keltainen pehmoronsu ja pieni vinkusiiliperhe. Outi antoi myös upean fleecekaistaleista solmitun lelun, joka varmasti on pikkuneidin mieleen. Ruokamerkki on päätetty ja valjaatkin ostettu, enää pitäisi valita vakuutusyhtiö.

Hurjan kanssa on taas treenattu ahkerasti. Keskiviikkona aloitimme Tiinan ja erään kolmannen tokoharrastajan kanssa kolmen kerran pienryhmäkurssin koirakoulu Kompassissa. Tänään olimme puolestamme staffien SM-kisajoukkueen kanssa harjoittelemassa Niina-Liina Linnan johdolla. Innostuimme Tiinan kanssa niin, että varasimme meille lokakuulle Lentsun eli Leena Välimäen koulutuksen.

Hurjan kuumumis-ongelma on saatu melko kivasti hallintaan Erkun neuvojen ja harjoitusten myötä. Tänään tuli vähän takapakkia, kun treenasimme samassa paikassa missä kävimme Hurjan kanssa ennen agilityssa. Olen nyt ilmoittanut Hurjan syksylle kisoihin, joten toivottavasti saamme homman toimimaan enkä joudu -taas- perumaan kokeita.

5.6.2006
Pikkuneidille löydettiin vihdoin sopiva nimi: puikkonokasta tulee Vinha. Pentukuume kasvaa!

4.6.2006
Donnan lähtö toi ikävästi mieleen Capellan poismenon ja itkuista mieltä esiintyi parisen päivää. Niemet kuitenkin kertoivat Donnan kotiutuneen täysin takaisin Laitilaan, joten tässä tapauksessa ei ollut mitään syytä murheeseen. Suru väistyi viimeistään lauantaina, kun vietettyämme erittäin märän päivän hommissa staffien erikoisnäyttelyssä lähdimme illalla ajamaan kohti Inkoota. Perillä meitä odotti neljä aivan ihanaa greypentua ja toistakymmentä aikuista pitkäkoipea. Sekä tietysti omistajansa Saara ja Arto.

Reilun parituntisen vierailun jälkeen lähdimme kotia kohti vuorattuina valkoisilla irtokarvoilla ja kaivellen korvistamme kosteiden greynenien sinne erittämää märkyyttä. Parin viikon päästä ajamme Inkooseen uudelleen - sillä kertaa hakemaan ihanan pienen mustan puikkonokan kotia! Neidin tuleva nimi on vielä auki, mutta kasvattajansa luona pentua on kutsuttu Raketiksi.

Hurja oli perjantaista lauantaihin hoidossa parhaan ystävänsä Wynton-briardin luona. Neiti oli yllättänyt ihmiset leikkimällä Wynden kanssa pitkästä aikaa; Hurja kun on päättänyt ryhtyä Aikuiseksi Naiseksi eikä oikein enää jaksa innostua painimaan pitkätukan kanssa. Neidillä oli taas ollut aivan ihanaa, mutta ihme kyllä se suostui lähtemään meidän kanssamme kotiin.

Sunnuntaikin meni ulkosalla, kun olimme jälleen Nummelassa Erkun opissa. Porukkaamme kuului viime kerran tapaan Kerttu-staffi, mutta Sara oli ottanut nyt vanhemman koiransa eli kk-villis Igorin ja Wyntonin sijasta neljäntenä paikalla oli Hanna Roope-walesin kanssa. Pidimme eräänlaiset möllitokokisat ja harjoittelimme kehäkäyttäytymistä. Hurja oli kommenttien mukaan edistynyt paljon, joten ilmeisesti kevään mittainen harjoitusohjelma ja nämä kolme käyntiä Erkun luona ovat todellakin auttaneet! Vielä toki on paljon tehtävää ja seuraavat kisat meillä ovat luultavasti vasta syyskuun loppupuolella.

Treenejä kyllä Hurjan kanssa riittää. Ensi viikosta alkaen käymme muutaman kerran räätälöidyllä pienryhmäkurssilla koirakoulu Kompassissa Viherlaaksossa. Sunnuntaina 11.6 on staffien SM-tokojoukkueella harjoitukset Veikkolassa Niina-Liina Linnan hoteissa ja tungen Hurjan kanssa sinne mukaan, vaikkemme tuonne arvokisoihin olekaan lähdössä.

30.5.2006
Donnan kotiutuminen meni eteen- ja taaksepäin toukokuun aikana. Sisään pissaamisesta tuli päivittäistä ja pissat ilmestyivät lattialle joskus öisinkin. Muuten Donna reipastui ja rohkaistui normaalielämässä eikä enää säikkynyt jokapäiväisiä asioita. Juoksuaika rajoitti muiden koirien tapaamista, mutta pitkillä lenkeillä käytiin kuten yleensäkin.

Donnan juoksuajan lähetessä loppuaan sisään pissaaminen loppui pariksi päiväksi, mutta alkoi taas uudelleen. Samalla aloin miettiä muitakin sen stressioireita: levottomuutta öisin, läähättämistä, runsasta juomista, ongelmia vieraisiin paikkoihin mennessä... Lopulta sunnuntaina 28.5 tein päätöksen, ettei Donna jää meille. Se palaa omistajilleen Laitilaan torstaina 1.6. Siellä se saa elää rauhallista koiranelämää, hengailla greykavereidensa kanssa, maata sohvalla ja juosta pihalla.

Koska haluamme edelleen pitää perheemme koiramäärän kahdessa, olen tutkaillut pentutilannetta ja menemme pian katsomaan yhtä pentuetta. Olemme jäämässä kohta kesälomalle, joten ajankohta nuoren greynalun ottamiseen olisi oikein sopiva. Pannaan peukut pystyyn ja toivotaan, että me, pentu ja kasvattaja olemme kaikki yhtä ihastuneita toisiimme ja että pikkuneiti voisi muuttaa pian meille!

7.5.2006
Donnalle kuuluu hyvää. Se aloitti juoksunsa torstaina, mikä ehkä selittää osan sen vapunaikaisesta hermoilusta. Ennen juoksua se teki useat pissat sisään työpäivän ja joskus yönkin aikana, mutta juoksun alkamisen jälkeen ei tätä ongelmaa ole ollut. Muutenkin rouva on tasoittunut taas hienosti eikä jännitä ulkona enää mitään muuta kuin niitä palloja. Pallopelkokin on onnistuttu tarkentamaan siihen, että se pelkää nimenomaan pallon potkaisusta tai pomputtelusta kuuluvaa ääntä, ei niinkään itse palloa.

Ystäväni Essi lainasi meille käsivieheen lauantaina. Se kaipaa pientä kunnostusta, mutta sen tehtyämme pääsemme sen avulla siedättämään Donnaa palloiluääniin. Lisäksi aikomukseni on ehdollistaa Donna naksulle lähiaikana ja alkaa tekemään hommia kosketuskepin avulla.

Olimme Hurjan kanssa tänään yksityistunnilla Erkku Kukkosen pakeilla Nummelassa. Erkun kanssa tehtiin suunnitelma kisaongelmamme nujertamiseen. Harjoitukset perustuvat lähinnä epäsäännöllisen palkkauksen voimistamiseen niin, että sitä kautta saadaan Hurjalle lisää jaksamista kisatilanteeseen että sitten rauhallisen sivullaolemisen vahvistamiseen. Näitä työstämme nyt seuraavaan tapaamiseemme, joka on 20.5, asti. Sitten saadaan varmaan taas uusia läksyjä.

Käynti Erkun luona sai maailman näyttämään taas valoisalta ja organisoidulta. Sain kirjalliset ohjeet miten harjoitella, joten ei haittaa vaikka joku asia sattuisi unohtumaan. Hurja tykkäsi myös päivästä, kun sai meidän ihmisten jutellessa kaivella kuoppia ja kieriä ja tehdä kaikenlaista muuta staffimaista puuhaa. Sen verran se kyllä joutui töihinkin, että vihdoin kotiin tultuamme se painui aika nopeasti nukkumaan. Ensin neiti kuitenkin joutui pesuun kaiken sen möyrimisen jälkeen...

Sillä aikaa kun me olimme treenaamassa, oli Poltsi Donnan kanssa Vihdin mökillä. Donna oli ollut kaikkea muuta kuin hienostunut vinttikoira ja nukkunut maassa kaikessa rauhassa muurahaisten marssiessa sen ylitse. Donnasta on kehittymässä -ellei ole jo kehittynytkin!- kovaa vauhtia iskän koira.

1.5.2006
Kuunvaihde oli Donnalle aika vaikea. Jouduimme ensimmäistä kertaa miettimään, olisiko sen kuitenkin parempi palata Laitilaan. Donna säikähti ulkona useamman kerran ja ryhtyi sitten jännittämään kaikkea, ei käynyt tarpeillaankaan. Lämpimät säät ovat tuoneet ulos paljon väkeä ja sitä myöten enemmän pelonaiheita. Pallokauhu ei ainakaan parane tässä vaiheessa... Donnan Serene Um -lääkitys loppui ja mahdollisesti sen takia tilanne on pahentunut. Hankin tilalle Valeriana-valmistetta, mutta sen vaikutus ei tietystikään ollut välitön.

Vietimme vapunpäivää mökillä Vihdissä. Donna oli ensimmäistä kertaa irti muualla kuin koirapuistossa. Mietimme etukäteen, mitä tulee tapahtumaan ja laitoimme sille varalta puhelinnumeroilla varustetun pannan kaulaan. Donna kuitenkin ulkoili seurassa kuin vanha tekijä eikä kertaakaan kadonnut pois näköpiiristämme. Ne juoksentelivat Hurjan kanssa kuin majakka ja perävaunu, näky oli aika mainio! Lenkin jälkeen jäimme pihalle istuksimaan ja Hurja hautasi mukanani tuoman hirvenluun. Myöhemmin neiti kaivoi sen takaisin ylös ja sitten Donna alkoi nautiskelemaan luusta kalliolla maaten. Hurjan kanssa treenasin vähän tunnistusnoutoa. Kuvia reissusta tulee lähipäivinä näytille!

Donnalle on löytynyt pari uutta juoksukaveriehdokasta. Odottelemme nyt ensin miten kotiutuminen etenee ennen kuin uskallamme lähteä uusiin paikkoihin hauvoja tapaamaan. Donnan häntä on myös edelleen paketoitu vessapaperirullanpala-jeesusteippi -yhdistelmällä sen jälkeen kun rouva paukutti sen rikki eteisen seiniin viime viikolla,

28.4.2006
Donna voi edelleen hyvin. Se on sisällä todellakin kuin kotonaan, vaikkakin pelkää valkokankaan rullausääntä sekä liukuoven sulkemista. Verhojen vetämisääneen se on jo tottunut ihan kiitettävästi ja antaa hienosti myös pestä hampaansa. Lenkillelähtö ja ulkoapaluurutiinit ovat jo hyvin sillä mielessä. Pieniä kontaktiharjoituksia ollaan tehty aika ajoin makkaralla.

Suurempi ongelma Donnan kanssa onkin ulkoilut. Normaalitilanteessa se kulkee kauniisti hihnassa eikä höngi mihinkään, mutta jokunen sen jännitystiloista ei ole vielä lauennut ja niiden lisäksi olemme havainnoineet yhden todellisen pelonaiheen. Siinä missä pienetkin ihmisryhmät, takanamme kulkevat ihmiset, junat ja bussi aiheuttavat epämukavuutta ja jännitystä, on kaikenlainen pallojen potkiminen ja pomputtaminen Donnasta ihan järjettömän pelottavaa. Se ahdistuu jopa parinsadan metrinkin päästä jalkapalloa nähdessään. Toivottavasti saamme tähän avun ja ratkaisun pian, koska elämä lähiöalueella pallopelkoisen koiran kanssa on todella vaikeaa!

Toko sujuu Hurjan kanssa paremmin kuin viime kerralla kirjoittaessani. Valmennusrenkaan koulutus oli ihan rohkaiseva ja tulin siihen tulokseen, että olen ihan oikealla tiellä ajatuksineni. 7.5 menemme yksityistunnille Erkku Kukkosen luo ratkomaan kisaongelmaamme. Siihen asti teemme kivoja juttuja aina lenkillä jossain välissä kuten tunnistusnoutoa tai luoksetuloa pallon avulla.

Huomenna menemme taas tapaamaan Hurjan helmikuussa 2006 syntynyttä Martta-serkkua. Martan mielestä Donna on vähintäänkin nostokurjen ja kirahvin risteytys. Maanantaina käymme mökillä kokeilemassa miten Donna pysyy irti vai pysyykö mitenkään... Donna on nyt ikävästi juoksukaveria vailla, kun kaikki nopeat koiraystävät ovat toipilaina.

22.4.2006
Donna on ollut meillä nyt reilun viikon ja on kotiutunut kivasti. Se ei enää jännitä ulkonakaan jatkuvasti, vaikka tietyt asiat ovat toki edelleen vähän pelottavia. Sen kanssa on helppo ja mukava ulkoilla ja on hauska seurata, kuinka valppaasti se tutkailee kaikkea uutta näkemäänsä. Valpas tutkaileminen sopii myös hihnan toiseenkin päähän: jo oravankin näkeminen innosti Donnan aikamoiseen sporttispurttiin... Kotiutumisen apuna olen tiistaista käyttänyt Serene Um -valmistetta, tiedä sitten jos siitä on ihan oikeasti ollut apua?!

Keskiviikkoiltana meidän oli tarkoitus mennä Pitkäkosken koirapuistoon Donnan ja ystäväni Essin Milka-venakon kanssa. Milka kuitenkin satutti jalkansa aiemmin päivällä irti juostessaan, joten treffit peruuntuivat. Päätimme sitten lähteä toisen ystäväni Saran kanssa illan tokotreenien jälkeen koirapuistoon. Saralla on nuori isovillakoira Juri ja Hurjan kanssa saman ikäinen kkvillis Igor.

Donna ja Juri juoksivat koirapuistossa puolisen tuntia aikamoisella vauhdilla. Oli uskomaton tunne taluttaa rauhallisesti kävelevä greyhound tarhaan sisään, riisua valjaat ja päästää irti - jolloin koira pyyhkäisi täydellä vauhdilla eteenpäin potkaisten ravat ja kurat päällemme. Yleensä niin nopean ja ketterän näköinen Jurikin tuntui hidastuvan silmissä Donnan rinnalla! Hurja ja Igor pysyivät poissa jaloista, Igor eritoten viisaasti katsoen muiden menoa puiston pöydän päällä seisten.

Keskiviikkona alkoi koirakerhomme kevätkauden tokotreenit. Jatkan Hurjan kanssa samassa ryhmässä kuin ennenkin. Kuten syksylläkin, ei tämänkään kauden eka kerta ollut kovin lupaava. Ohjaaja Kata teetti meillä kisaliikkeet nähdäkseen missä mennään, ja Hurja käyttäytyi kuin kisoissa konsanaan: kuumeni taas eikä kuunnellut käskyjä. Treenien jälkeen oli aika surkea ja turhautunut olo. Laitoin heti seuraavana aamuna Erkku Kukkoseen yhteyttä ja aloin sopimaan yksityistunnista hänen kanssaan. Olemme jo aiemmin varanneet Erkulta muutaman muun koirakon kanssa kaksi pienryhmäkoulutuskertaa, mutta ne ovat vasta touko-kesäkuussa. Minusta tuntuu, etten todellakaan voi Hurjan kanssa odottaa niin kauaa, vaan tarvitsen hänen apuaan jo nyt!

Huomenna sunnuntaina menemme Hurjan kanssa tokon valmennusrenkaan koulutuspäiville. Treenaamme heidän ohjeillaan. Päivä kuulostaa todella kiinnostavalta niin oman suorituksen kuin sitten kaiken muun omissa koulutuksissani hyödynnettävän suhteen, mutta toisaalta tuntuu hölmöltä lähteä kun Hurjan ja mun tilanne on mikä on. Toivottavasti fiilis paranee paikanpäällä!

Meillä on taas pieniä terveysongelmia. Hurjalla puhkesi silmätulehdus ja Donna paukutti häntänsä rikki niin että eteisen seinät, kaapinovet, piironki ja moni muu paikka oli eilen yöllä töistä tullessani veriviirujen ja -pilkkujen peitossa. Kauankohan menee, kunnes vakuutusyhtiö sanoo koiravakuutuksemme irti liian kalliina ja kannattamattomina...

17.4.2006
Donna-koira muutti meille perjantai-iltana. Hurja oli ollut torstai-illasta hoidossa parhaan ystävänsä Wynton-briardin luona. Haimme Hurjan Käpylästä ja ajoimme koirien kanssa "ei-kenenkään-maalle" Maunulan majalle, jossa lähdimme sitten kävelemään. Donna ja Hurja saivat vähän katsella toisiaan kauempaa, kunnes sitten päästimme ne haistelemaan. Mitään ongelmia ei tullut, vaikka Hurja vähän jännittikin isoa, vierasta koiraa. Loppumatkan Hurja sai lönkötellä irti eikä se suuremmin kiinnittänyt huomiota Donnaan.

Donna on todellinen maalainen ja sitä jännittää kovasti täällä kaupungissa. Vaikka onneksi nyt pääsiäispyhinä Helsinki on tyhjentynyt huomattavasti, on ihmisiä, autoja ja sauvakävelijöitä silti liiaksi. Hissi ja kerrostalon rappu ovat pelottavia paikkoja, samoin autohalli, parveke, Poltsin työhuone, jopa keittiö ja kylpyhuonekin aluksi. Onneksi Donna on nopea oppimaan ja se selvästi peilaa Hurjasta mitä pitää tehdä ja miten suhtautua.

Sunnuntaiaamuna kävimme koirapuistossa ja tytöt saivat olla siellä kahdestaan irti. Hurjan olisi tehnyt mieli leikkiä Donnan kanssa, muttei sitten lopulta kuitenkaan uskaltanut kun toinen oli niin suuri ja vikkelä. Ehkäpä noista kuitenkin tulee vielä hyvät kaverit? Tähän mennessä ainakin ovat kaikki toiveeni jo toteutuneet. Molemmat koirat nukkuvat samanaikaisesti sängyllämme, lelut ja puruluut ovat esillä lattioilla eikä mistään tule konflikteja. Donna on viisaan varovainen tekemisissään eikä Hurja ole ärsyyntynyt niin helpolla kuin joskus.

Tänään maanantaina kävimme tapaamassa Hurjan pientä serkkuhauvaa, Marttaa, joka on nyt 9-viikkoinen. Donna ei ollut kovin kiinnostunut pienestä makkarajalasta. Pentu yltti kurottamalla haistelemaan Donnan mahaa. Koipeliini ei selvästikään pitänyt Marttaa riittävän suurena, jotta siihen voisi suhtautua vakavasti. Hurjakin käyttäytyi oletettua paremmin ja välillä meinasi jopa haluta leikkiä Martan kanssa.

Kotimatkalla kävin sateessa ajamassa aamulla Hurjalle tekemäni verijäljen. Jälki oli jo viisi tuntia vanha ja tehty pelkällä verellä ilman laahausta, joten se oli hieman liian vaikea. Tai ei ehkä liian vaikea, mutta Hurjan innostus ja nopeus olivat niin suuret, ettei se yhtään kerennyt miettiä mihin suuntaan kääntyä, vaan jouduin auttamaan sitä melko paljon. Täytyy ehdottomasti nyt tokouran ollessa tauolla vetää enemmän jälkiä, kunhan nyt saan kohta ne hirvenluutkin!

Ylihuomenna alkavat taas tokotreenit. Ensi sunnuntaina olemme myös menossa tokon valmennusrenkaan koulutuspäiville saamaan oppia!

Masseter Mainos