Minä, Liisa Tikka

Olen kolmikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen ja lapsesta asti pitänyt eläimistä. Valitettavasti isäni on pahasti allerginen enkä kotona asuessani voinut saada mitään karvaeläintä. Purin eläininnostukseni akvaarioihin sekä muiden ihmisten koirien hoitamiseen ja ulkoiluttamiseen.

Valmistuin 4H-dogsitteriksi 1992 yhdeltä Suomen ensimmäisistä kursseista. Dogsitterurani kesti kymmenisen vuotta ja ehdin hoitaa yli sataa koiraa niin niiden kotona, kenneltyttönä ja koirahoitolassa kesätöissä ollessani. Opin hoitokoiriltani paljon. Erityismaininnan ansaitsee ihana nöffinarttu Bonnie eli Welle von Alpenhütte, jonka kanssa meillä oli kahdeksanvuotinen hoitosuhde. Yhteisellä taipaleellamme ehdimme käydä niin nuorisoleireillä, agilitytreeneissä, tokokisoissa, ELMA-messuilla esiintymässä kuin monessa muussakin paikassa. Bonnien omistaja teki upean työn lainatessaan koiraansa ja kyyditessään minua ja ystäviäni ympäri pk-seutua ja joskus Suomeakin. Yhteinen taipaleeni Bonnien kanssa päättyi sen kuolessa 12-vuotiaana.

Hurja on ensimmäinen oma koirani. Mietimme mieheni kanssa rotuvalintaa. Olisin itse halunnut alunperin ison koiran, lähinnä pk-rotuisen ja päällimmäisenä oli beauceron. Päädyimme kuitenkin hankkimaan pienemmän, vähän kätevämmän kokoisen koiran. Valintakriteerejämme oli, että koiran pitää olla luoksepäästävä ja avoin, jotta sen kanssa on helppo liikkua ja jotta sen voi helposti tarvittaessa viedä hoitoon. Sillä ei saanut olla vartiointiviettiä eikä olla haukkuherkkä. Halusimme aktiivisen, moneen menoon sopivan vauhdikkaan ja väsymättömän lyhytkarvaisen kaverin. Staffeista meillä oli molemmilla kokemusta, joten valinta ratkesi melko helposti.

Jo Hurjaa hankittaessa oli selvää, että siitä tulee harrastuskoira ja toko oli jo silloin ykköslajini. Valmistuin KIVA-team ry:n koulutusohjaajakurssilta keväällä 2005 ja seuraavana syksynä kävin myös Kennelliiton järjestämän koulutusohjaajakurssin. Jatkoinn uraani KIVA-teamin ongelmakoirakouluttajakurssilla ja valmistuin OKKO:ksi keväällä 2007. Opiskelen jatkuvasti uutta ja käyn mielelläni erilaisilla luennoilla, kursseilla ja seminaareissa katsomassa, mitä ja miten muut ihmiset tekevät asioita. Olen aiemmin kouluttanut yksityisissä firmoissa (Canis Mythos, Koirakoulu Visio)ja vetänyt aika ajoin kursseja joillekin koirakerhoille ja yhdistyksille. Nykyään työskentelen omalla toiminimelläni, joka on staffeihin viitaten Tmi Masseter.

Käymiäni koira-aiheisia kursseja ja seminaareja

Koulutuksessa pehmeät metodit ovat minulle tärkeitä. Kutsun itseäni kukkahattutädiksi. Pyrin hihnattomaan koulutukseen - en siedä nykimistä tai vastaavia pakotteita enkä muutenkaan pidä siitä, että ihmiset tukeutuvat kommunikoinnissaan taluttimeen eivätkä asioi koiransa kanssa suoraan. Kiva-Teamin filosofian mukaisesti tottelevainen koira on iloinen ja vapaa: koulutettua koiraa on helppo pitää irti ja se on turvallinen kaveri niin omistajalleen, itselleen kuin muullekin ympäristölleen. Koulutuksessa on löydettävä koiraa motivoiva palkinto, jotta se saadaan työskentelemään. En kuitenkaan suostu siihen, että eläintä esimerkiksi pidetään useita päiviä nälässä, jotta se saadaan tekemään hommia ruokansa eteen. Tokoilu on harrastus ja sen on ensi arvoisen tärkeää olla kivaa niin ihmiselle kuin koiralle. Jos pakkokeinot astuvat peliin, on aika vaihtaa lajia tai luopua eläimistä kokonaan.

Eläinrakkaus ei kohdallani rajoitu vain lemmikeihin, vaan se koskee myös kaikkia muitakin maailman öttiäisiä. Olen ollut vuodesta 1999 vegaani. Kuulun useisiin eläinsuojelujärjestöihin ja pyrin kaikissa tekemisissäni ja valinnoissani kunnioittamaan eläinten -ja ihmisten- oikeuksia. Koiramme syövät kyllä lihaa, mutta valitsen niidenkin ruoat niin, etteivät tuotantoeläimet ole eläneet kyseenalaisissa olosuhteissa.

Koirien lisäksi harrastan kirjoittamista, elokuvien katselua, musiikin kuuntelua, lukemista ja ruuanlaittoa. Matkustelen myös mielelläni aina, kun se on mahdollista.