Hurja
Vinha
Capella
Donna
Liisa
Artikkelit
Kuulumiset
Ruoka
Linkit
|
Mikä
ihmeen tikku – kosketuskepin käyttö harrastuslajeissa
Kohteiden
käyttö koirankoulutuksessa on Suomessa jäänyt melko vähälle,
vaikka naksutinkoulutus itsessään onkin saavuttanut runsaasti
suosiota. Monet opettavat koiralleen kosketuskepin ja -alustan
naksuttelun alkuvaiheessa, mutta eivät enää myöhemmin hyödynnä
näitä työkaluja esimerkiksi uusien asioiden opettamisessa. Tässä
artikkelissa käydään läpi joitakin esimerkkejä, miten
kosketuskepin avulla voi opettaa koiralle eri harrastuslajeihin
kuuluvia toimintoja tai temppuja.
Jotta
kosketuskeppiä voi hyödyntää koulutuksessa, tulee koiran osata
joitakin asioita. Sen tulee kyetä koskemaan paikalla olevaa keppiä
kuonollaan sekä seuraamaan liikkuvaa keppiä. Lisäksi koira tulee
olla ehdollistettu naksuttimeen ja osata luopua
palkkiosta.
Sivulletulo
Sivulletulon
opettaminen kosketuskepin avulla vähentää häivyttämisen
tarvetta. Ohjaajan asento on jo alusta pitäen melko neutraali
suorine selkineen, eikä koiraa houkutella missään vaiheessa
namilla. Keppi on helppo häivyttää sitä vähitellen lyhentämällä.
Jos
koiran halutaan tulevan sivulle ohjaajan takaa kiertämällä, ei sen
käytännössä tarvitse kuin seurata keppiä. Alkuasennossa koira on
ohjaajan edessä katse ihmisen suuntaan. Riippuen käytettävän
kosketuskepin ja ohjaajan raajojen pituudesta voi olla tarpeen, että
ohjaaja vaihtaa kosketuskepin kädestä toiseen koiran edetessä.
Aluksi keppi on ohjaajan oikeassa kädessä, ja kun koira on ohjaajan
selän takana, vaihdetaan keppi koiran edestä vasempaan käteen.
Aluksi
koiraa ei pyydetä istumaan, vaan se palkitaan seisaalleen haluttuun
paikkaan ohjaajan vasemmalle sivulle. Palkkio pitää toimittaa
riittävän nopeasti, ettei koira ns. valu ohjaajan eteen poikittain
– tämä tapahtuu erittäin helposti silloin, jos ohjaaja palkitsee
oikealla kädellä (ja kosketuskeppi on vasemmassa). Koiran ei
tarvitse loppuasennossa koskea kosketuskepin päätä, vaan keppi
siirretään samantien pois, kun koira tulee oikeaan kohtaan, ja sen
tilalle tarjotaan nami.
Koiran
koosta riippuu, missä kohdassa sen tulee olla suhteessa ohjaajaan,
jotta perusasennon paikka on oikea. Kun koira istuu, tulee
keskikokoisen ja suuren koiran etutassujen olla ohjaajan varpaiden
kanssa suurin piirtein samalla linjalla. Pienempien koirien kanssa
kannattaa katsoa, että koiran ja ohjaajan jalat ovat samassa
linjassa. Suurten koirien suhteen on hyvä muistaa, että ne usein
istahtavat taaksepäin eli koira saattaakin siirtyä taaemmaksi
asentoa vaihtaessaan.
Naksutin
otetaan mukaan, kun koiralla on jo hitusen ajatusta siitä, mitä
siltä halutaan. Tässä vaiheessa kosketuskeppiä ei enää
vaihdetakaan kädestä toiseen, vaan se pidetään aina oikeassa
kädessä. Kun koira on ohjaajan selän takana, naksutetaan, ja
ohjaaja palkitsee koiran vasemmalla puolellaan (mieluusti vasemmalla
kädellä). Kosketuskeppi ei enää etene naksutuksen jälkeen, vaan
ohjaaja voi vaivihkaa siirtää sen vaikkapa taskuunsa.
Vähitellen
ohjaaja antaa jo selvästi lyhennetyn kosketuskepin avulla koiralle
eräänlaisen vihjeen liikkeestä liikuttamalla oikeaa kättään
lyhyesti taaksepäin. Koiran ollessa juuri kääntymässä ohjaajan
oikealta sivulta tämän selän taakse naksutetaan ja palkitaan taas
haluttuun paikkaan. Lopulta keppi ja naksutin jätetään pois (tässä
järjestyksessä) ja nimetään liike. Suullisen vihjeen
juurruttamiseksi tulee muistaa antaa vihjesana ennen muita vihjeitä
(käsiapu).
Viimeiseksi
pudotetaan pois koko käsivihje. Istumisen voi lisätä mukaan jo
vähän aiemmin, jos koiran paikka vasemmalla on seistessä jo täysin
varma, tai ottaa se mukaan jopa vasta nimeämisvaiheen jälkeen.
Kotikoirille ei istumista tarvitse välttämättä lisätä lainkaan,
jos tarkoituksena on käyttää sivulletuloa esimerkiksi apuna
ohitustilanteissa ulkona.
Mikäli
koira halutaan ohjaajan sivulle niin sanotusti suoraan edestä
kiepsahtamalla, käyttää ohjaaja kosketuskeppiä vasemmalla
kädellään. Koira on jälleen aloitusvaiheessa ohjaajan edessä
kuono tätä kohti. Kosketuskepin liike on tässä harjoituksessa
jotakuinkin kuin väärinpäin käännetty J-kirjain.
Ohjaaja
vetää kosketuskeppiä koiran kuonon tasolla eläimen edessä koiran
koosta riippuen noin 20–50cm:n päässä vartalostaan vasemmalla
puolellaan kehonsa suuntaisesti. Keppi liikkuu niin pitkälle
ohjaajan selän taakse kuin koiran suoraksi saaminen vaatii: mitä
isompi koira, sen suurempi kääntösäde sillä usein on.
Tarvittaessa ohjaaja voi vetää keppiä ei ainoastaan suoraan
taakseen, vaan sivusuunnassa kohti oikeaa pohjettaan, jolloin
koiralle jää isompi tila kääntyä ympäri.
Kun
koira on saatu suoristettua ja käännettyä, tulisi sen
automaattisesti olla ohjaajan vasemmalla halutussa kohdassa, johon se
sitten palkitaan seisaalleen.
Naksutin
otetaan jälleen mukaan, kun liike on saatu ensin sujumaan
kosketuskepin kanssa. Oikea naksautuskohta on, kun koira on
”ääripisteessä” eli mahdollisimman kaukana ohjaajan selän
takana. Naksutuksen jälkeen pyritään olemaan käyttämättä
keppiä enää apuna, vaan oikea palkan suunta viimeistelee liikkeen.
Ohjaajan tulee kuitenkin olla huolellinen siinä, miten siirtää
kosketuskepin naksutushetkellä pois tilanteesta. Jotta kepin liike
ei sotke koiraa, kannattaa keppi työntää ohjaajan selän
myötäisesti esimerkiksi oikean kainalon alle. Älä siirrä keppiä
liikuttamalla sitä takaisin päin, sillä tämä saa helposti aikaan
koiran häiriintymisen niin, että se liikkuu sivusuunnassa
vasemmalle ja asento jää tästä syystä liian väljäksi..
Lopulta
keppiä käytetään vain eräänlaisena lähettävänä vihjeenä,
jonka avulla saadaan koira liikkumaan haluttuun suuntaan. Välineiden
häivyttäminen, istumisen lisääminen ja liikkeen nimeäminen
tapahtuvat kuten edellisessä
sivulletulo-harjoituksessa.
Eteentulo
Eteentulossa
hyödynnetään sekä liikkuvan kosketuskepin seuraamista että myös
kepin pään koskemista.
Koira
ja ohjaaja ovat aluksi vastakkain. Ohjaaja nostaa kosketuskepin noin
koiran kuonon korkeudelle ja peruuttaa itse pari askelta vetäen
samalla keppiä koko ajan lähemmäksi omaa kehoaan. Koiran tulisi
tavoitella mahdollisuutta päästä koskemaan keppiä. Koiran koosta
riippuu, kuinka korkealla tai matalalla keppiä pidetään.
Tavoitteena on, että koira koskisi ohjaajan vartaloa vasten
painettua keppiä niin, ettei eläimen tarvitse hypätä, mutta että
keppi olisi kuitenkin melko korkealla koiraan nähden.
Kun
koira koskettaa ohjaajan vartaloa vasten painettua keppiä,
naksutetaan ja palkitaan koira. Palkkion tulee tulla yhtälailla myös
ohjaajan vartalosta kiinni tarjoiltuna. Asennon tiiviyttä voi
tehostaa esimerkiksi antamalla palkkioksi vaikkapa maksapasteijaa
tuubista tarjoiltuna, jolloin koira ei voi ottaa herkkua suuhunsa ja
peruuttaa, vaan sen täytyy pysyä halutussa paikassa saadakseen
lipoa palkkiotaan. Kannattaa palkita koiraa vuoronperään sekä
vasemmalla että oikealla kädellä, koska muuten koiran asento voi
alkaa vinoutua sen ennakoidessa palkkion tulosuuntaa.
Seuraavaksi
kosketuskeppi ei enää alkuvaiheessa liiku, vaan se on aina
valmiiksi kiinni ohjaajan kehoa vasten. Koiran tulee pyrkiä sitä
kohti ohjaajan peruuttaessa tai ollessa paikallaan.
Jos
eteentuloa harjoitellaan rally-tokoa varten, tulee koira vielä
opettaa siirtymään ohjaajan vasemmalta puolelta tämän eteen. Tämä
liike tehdään myös kosketuskepin avulla. Keppi voi olla ohjaajan
kummassa kädessä tahansa. Keppikättä liikutetaan vartalon
suuntaisesti eteenpäin niin pitkälle, että koiralle jää
riittävästi tilaa kääntyä. Sitten keppi liikkuu hieman oikealle
samaan linjaan ohjaajan vartalon keskikohdan kanssa ja sitten kohti
ohjaajaa. Lopuksi keppi tuetaan taas ohjaajan vartaloon. Kun koira on
seurannut kepin perässä tähän loppuasentoon, saa se
palkkion.
Sivulta
eteen tulossa voidaan myös käyttää niin sanottua apuaskelta.
Tällöin ohjaaja ottaa askeleen taaksepäin siinä vaiheessa, kun
koira on juuri kääntynyt kohti ohjaajaa. Tämä antaa koiralle
hieman lisätilaa suoristumista varten. Tehokasta kääntymistä voi
myös vahvistaa naksuttamalla koiralle sen kääntyessä ja
nimenomaan ajoittamalla naksutus niin, että se vahvistaa koiran
takajalkojen tekemiä ristiaskeleita.
Seuraavaksi
yhdistetään liikkeeseen istuminen. Keppiä voi tarvittaessa pitää
aluksi ohjaajan vartaloa vasten estämässä koiran liikaa taaksepäin
suuntautuva istuminen, mikäli se on tarpeen. Tiiviisti vartalon
luota tarjoillun palkkion pitäisi kuitenkin huolehtia, ettei keppiä
enää tarvita. Lopuksi valmis liike
nimetään.
Peruuttaminen
Peruuttamista
voidaan tarvita eri lajeissa, ja lajivalinta tarkentaa, millaisesta
peruuttamisesta on kyse. Tokossa koiran tulee osata peruuttaa
ohjaajansa sivulla, mutta rallyssa sen tulee tämän lisäksi
peruuttaa myös ohjaajasta poispäin. Koiratanssissa peruutusliikettä
voi varioida lukuisin eri tavoin, ja tällöin peruutus ei
välttämättä olekaan suora, vaan se voi tapahtua esimerkiksi
ympyrällä.
Pidä
kosketuskeppiä hieman koiran pään yläpuolella sen silmien
kohdalla. Älä nosta keppiä ylemmäksi äläkä vie sitä lähelle
koiran kuonoa, koska tämä voi innostaa koiraa hypähtämään kohti
keppiä. Vie keppiä melko hitaasti koiran pään yli kohti sen
selkää pitämällä korkeus koko ajan samana. Palkitse koira
välittömästi, jos sen yksikin jalka liikkuu taaksepäin! Älä
odota, että koira peruuttaa useita askelia, vaan vahvista aluksi
heti pienintäkin taakse suuntautuvaa liikettä. Muista laittaa
kosketuskeppi pois (taskuun, selän taakse tms.), kun pidät
harjoittelussa taukoa.
Jos
koira pyrkii istumaan nähdessään kosketuskepin yläpuolellaan, voi
kokeilla kepin sijoittamista koiran rinnan korkeudelle.
Naksutuksen
tulisi tulla silloin, kun koiran jalka on aloittamassa liikettä tai
kun jalka liikkuu. Tällöin vahvistetaan liikettä. Mikäli naksutus
tulee myöhässä, seisoo koira jo paikallaan, jolloin ohjaaja
vahvistaa tahtomattaan seisomista.
Palkkion
toimitustavan halutaan tukevan taakse suuntautuvaa liikettä eli nami
heitetään koiran etujalkojen välistä. Jos tällainen heitto ei
onnistu, on seuraavaksi paras vaihtoehto heittää nami koiran kyljen
suuntaisesti sen taakse. Mikäli et halua tai voi heittää namia,
voit antaa sen myös koiralle suuhun. Huomioi kuitenkin, että koira
ei saa liikkua namia kohti (eteenpäin).
Mikäli
koira alkaa peruuttaa, mutta istahtaa lopuksi, palkitse, mutta niin,
että koira nousee ylös saadakseen namin. Jatkossa pyri palkitsemaan
koira nopeammin niin, ettei se ehdi istumaan lainkaan.
Vähitellen
odota, että koira peruuttaa vähän enemmän ja enemmän.
Kosketuskepin ja naksuttimen voi jättää pois heti, kun koira
tarjoaa peruuttamista itse.
Esteen
takaakierto
Takaakierron
opetuksen voi aloittaa joko agilitykentällä, kotona tai ulkona
lenkillä. Tarkoituksena on opettaa koira irtoamaan poispäin
ohjaajasta, kiertämään esteen toinen siiveke ja suorittamaan este
hyppäämällä kohti ohjaajaa. Kotona siivekkeen tilalla voi koiran
koosta riippuen käyttää vaikkapa ämpäriä tai jakkaraa.
Alkuvaiheessa hyppyrimaa ei tarvita, eikä siten edes kahta
siivekettä tai niitä vastaavia esineitä.
Takaakierto
kannattaa ensin opettaa koiralle yhteen suuntaan; tässä esimerkkinä
vasemman siivekkeen kierto eli myötäpäivään liikkuminen.
Koira
on ohjaajan vasemmalla puolella, ja molempien rintamasuunta on kohti
siivekettä. Ohjaajalla on kosketuskeppi vasemmassa kädessään.
Ohjaaja astuu eteenpäin niin, että hänen vasen jalkansa on oikean
edessä. Jalka sijoittuu niin, että se estää koiran etenemisen
siivekkeen etupuolelle.
Ohjaaja
liikuttaa kosketuskeppiä siivekkeen taakse. Juuri kun koira kääntyy
oikealle kepin perässä, naksutetaan. Ohjaaja ojentaa palkkion
kuvitellun hyppyriman kohdalle. Mikäli koira kääntyy naksutuksen
kuultuaan takaisin lähtösuuntaansa, siirretään naksutuksen
paikkaa vähän edemmäksi niin, ettei koiralle enää jatkossa tule
kiusausta kääntyä takaisin. Parin toiston jälkeen ohjaaja alkaa
peruuttaa askeleen tai pari naksutuksen jälkeen niin, että koira
joutuu etenemään kuvitellun riman yli pidemmälle saadakseen
palkkionsa.
Kosketuskeppi
liikkuu alkuvaiheessa koko ajan koiran edellä. Kun koira saavuttaa
palkkion, laitetaan keppi piiloon vaikkapa oikean kainalon alle.
Koiran ei tarvitse liikkeen lopussa koskettaa keppiä. Palkkion
suunta on myös tärkeä; palkkio toimitetaan aina niin, että
ohjaaja ja koira liikkuvat.
Kun
koiralla alkaa olla käsitys toiminnasta, ohjaaja muuttaa omaa
rintamasuuntaansa toiminnon aikana. Hän pyrkii pitämään
koko ajan saman rintamasuunnan kuin koirakin, ja suositeltavinta
olisi palkita koira lopussa aina vasemmasta kädestä.
Vähitellen
keppiä lyhennetään ja pyritään antamaan sillä ainoastaan
eräänlainen lähetysvihje, jonka avulla koira alkaa liikkua kohti
siivekettä. Sitten keppi jätetään kokonaan pois; agilityssa
käsivihjeiden käyttö on sallittu, joten kädenliike voi jatkossa
olla pysyvästi osa
toimintoa. Mikäli toiminnalle halutaan myös sanallinen vihje, tulee
muistaa nimetä liike niin, että sana sanotaan aina ennen muun
liikkumisen alkamista.
Seuraavaksi
etäisyyttä siivekkeeseen kasvatetaan vähä vähältä ja lopulta
mukaan otetaan myös hyppyrima.
Pujottelukepit
Agilitykepit
voidaan myös opettaa kosketuskepin avulla. Tämä takaa ohjaajan
suoran ja pystyn asennon alusta alkaen. Operanttia koulutusta
käytettäessä ei nojauduta vain liikemuistiin, vaan pyritään
saamaan koira tietoiseksi tekemistään valinnoista – miltä
puolelta pujottelukeppi kannattaa kiertää!
Ohjaaja
voi alkuvaiheessa olla joko selin menosuuntaan, jolloin hän on
vastakkain koiransa kanssa, tai sitten samassa rintamasuunnassa
koiransa kanssa. Koska harjoitus vaatii jo alkuvaiheessa
hyvää motoriikkaa ja koulutustekniikkaa, on useimmiten parempi
vaihtoehto pelata varman päälle ja olla kasvot koiraan päin. Ei
ole myöskään huono idea tehdä harjoitusta paria kertaa ensin
ilman koiraa, jotta voi varmistua muistavansa kaikki
palaset.
Kosketuskeppi
on koiranpuoleisessa kädessä, eli jos ohjaaja on keppirivin
oikealla puolella, on keppikin oikeassa kädessä.
Useimmiten
koiralle on vaikeampaa liikkua ohjaajasta poispäin, joten
naksutukset ajoitetaan näihin kohtiin. Palkkiota on turha tunkea
suoraan koiran suuhun, koska erityisesti tässä liikkeessä on hyvä
mahdollisuus hyödyntää naksun ja maksun välissä tapahtuvan
toiminnan vahvistuminen. Palkkion suunta on myös tärkeä: palkkio
toimitetaan aina niin, että koiran on helppo jatkaa siitä eteenpäin
joko keppien pujottelua tai jos ollaan jo lopussa, niin seuraavalle
esteelle. Liike vahvistaa liikettä, joten palkkio on hyvä antaa
liikkeessä.
Kosketuskepin
avulla tehdyssä pujotteluharjoittelussa voi käyttää aluksi kahta,
neljää tai kuutta keppiä. Tämän perusharjoittelun lisäksi on
tärkeää vahvistaa sisääntuloja eri kulmista niin, että koira
osaa aina hakea ensimmäisen keppivälin, tulipa se mistä tahansa.
Tähän harjoitteluun ei kuitenkaan puututa tässä artikkelissa,
sillä siihen ei enää tarvita
kosketuskeppiäkään.
Pujotteluharjoittelussa
näkee usein naksuttimen väärinkäyttöä: koiralle naksutetaan
lukuisia kertoja suoritteen aikana, mutta palkkio tulee – jos tulee
– vain harjoituksen lopussa. Näin ei saa tehdä, vaan ainoa oikea
tapa on antaa nami joka naksutuksesta.
Kun
koira alkaa hahmottaa pujottelua, vaihtaa ohjaaja rintamasuuntansa
eteenpäin, jolloin kosketuskeppi siirtyy vasempaan käteen. Kepin
tekemää liikettä vähennetään: keppi liikkuu vain ohjaajasta
poispäin, minkä jälkeen seuraa ensin naksutus ja sitten palkkio.
Palkkion jälkeen toistetaan kuvio alusta: keppi, naksu, nami.
Vähitellen keppiä lyhennetään, ja lopulta koiralle riittää
pelkkä ohjauskäsi. Tässä vaiheessa naksuttimen voi myös jättää
pois ja vain palkita koiraa pujottelun aikana oikeista suorituksista.
Palkkion paikkaa kannattaa vaihdella niin, ettei koira koskaan tiedä,
saako se naminsa ensimmäisessä pujotteluvälissä, neljännen kepin
kohdalla vai lopussa.
|