16.04.2009 Christchurch - Tokio

Aamu alkoi järjestelemällä kaikki tavara niin että Tokiossa voitaisiin jättää molemmat laukut säilöön lentokentälle. Koska kuitenkin mukana oli myös roinaa jotka oli käytännössä pakko pitää matkatavarakasseissa, niin lopputulos oli hieman sekava. Auto saatiin kuitenkin pakattua ja käynnistäessä vilkutti iloisesti tyhjää tankkia. Olimme ymmärtämättä liikaa ottaneet luovutuksen yhteydessä vastaan tarjouksen, joka lupasi että säästäisimme 40NZD kun ei tarvitsisi luovuttaa auto täysin tankattuna. Ongelma kuitenkin oli, että autossa olikin vain 40l tankki,  ja kun bensiini maksoi sen vajaa 1.60NZD/litra ja maksettu summa oli 70NZD niin heikompikin matematiikan pää sanoi että tuota ei todellakaan tankattu 110 dollarilla, saatika edes 70 dollarilla. Tavoite siis oli ajaa auto mahdollisimman kuivaksi.

Lentokentän vieressä sijaitsi Antarktis-keskus, jonne suuntasimme vielä viimeisenä välietappina ennenkuin poistuisimme maasta. Keskus löytyikin helposti ja kun kohta saimmekin 'äimistellä' -15°C pakkasta sekä jääsukelluksen vaarallisuutta. Suurin anti oli kuitenkin pingviinit, joita keskuksessa oli yli toistakymmentä. Jokainen niistä oli huostaanotettu, sillä linnut olivat jollain tapaa menettäneet raajojaan tai näkönsä eivätkä siten olisi pärjänneet enää luonnossa. Odottelimme klo 10.30 ruokintahetkeä, ja lapsista huolimatta oli hassua katsoa lintujen touhua vedessä. Tämän jälkeen haahuilimme sitten keskuksessa noin tunnin mukaanlukien lopussa katsomamme Antarktiksesta kertovan lyhytelokuvan, joka oli kaikenkaikkiaan erinomainen. Ainoa miinus tuli selkänojattomista penkeistä.

Keskuksen jälkeen suuntasimme sitten lentokentälle ja auton drop-offiin. Ongelmaa tuotti pirullinen kiertoristeys, jonka ansiosta ajoimme sitten kertaalleen aseman läpi. Ja myös sen drop-off-kohdan ohi. Uudelleen yrityksen jälkeen saimme vihdoin auton parkkiin ja lähdimme viemään laukkuja kohti lentoasemaa, joka oli parinsadan metrin päässä. Terminaalissa löysimme auton vuokrauspisteen, mutta piste oli tyhjä. Tiskillä oli vain lappu, joka kehoitti nostamaan luurin, jos tarvitsi palvelua. Toisessa päässä oli erittäin huonon yhteyden päässä henkilö, joka ei halunnutkaan että jättäisimme auton Britzille merkatulle parkkipaikalle, vaan että auto ajettaisiin jonnekin kauemmas lentokentän ulkopuolelle. Liisa kertoi ystävällisesti, että ohjeissa luki jättöpaikkana lentokentän,  joten auto sai pysyä missä oli. Langan toisessa päässä oleva henkilö antoi myös ymmärtää, että tiskillä olisi joku tunnin päästä ellemme vain jättäisi autonavainta tiskin taakse. Koska meidän ensisijainen huoli oli saada check-in tehtyä, päätimme ensin hoitaa se pois päiväjärjestyksestä, ja sitten palata odottamaan autovuokraamon henkilöä.

Quantasin check-in-tiskillä osoittautui että laukut olivat matkan varrella lihonneet pari kiloa yli sallitun, ja Quantasin henkilön piti käydä tarkistamassa muualta että oliko asia ok. Onneksi ylipainomaksua ei peritty ja palasimme odottamaan autovuokraamon pisteen eteen. Aikaa oli kulunut yli tunnin, mutta ketään ei näkynyt, joten soitimme sitten uudelleen, tällä kertaa Poltsi tarttui luuriin.

Nyt langan päässä oleva henkilö oli sitämieltä että olimme ymmärtäneet kaiken väärin, ja että meidän tulisi ehdottomasti palauttaa auto jonnekin lentokentän ulkopuolella olevalle paikalle. Huumori alkoi loppua, ja lopulta sitten todettiin että jätetään autonavaimet vain tiskin taakse, ja että se riittäisi.

Check-inissä Liisalle selvisi että jos me haluaisimme käydä Australiassa välilaskun aikana meidän tulisi myös ottaa laukkumme siellä ulos. Päätimme ettemme enää haluaisi toistaa kokemamme, joten valitsimme sitten viettää vaihtoajan transit-hallissa, jolloin laukkumme menisivät automaattisesti Tokion koneeseen.

Turvatarkistus meni ongelmitta, tosin tarkastaja vain halusi katsoa Poltsin regusetin laukun erikseen. Suositteli, että jatkossa tuo laukku otettaisiin erilleen aina tarkistuksessa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kukaan edes mainitsi asiasta, vaikka Poltsi oli aikaisemmin kyllä lukenut että olisi suositeltavaa pitää regut käsimatkatavarassa siltävaralta että turvatarkastajat haluaisivat ne tarkistaa.

Lento eteni ilman sen kummempia kommelluksia, Sydneytä ympäröi ruskeahko verho, joka osoittautui sisämaan tuulen mukana tulleeksi aavikkopölyksi. Koko kaupunki näytti siltä kuin sitä olisi peittänyt savusumu, kun laskeuduimme sinne.

Perillä pyörimme liiaksikin tutuiksi tulleissa paikoissa. Liisa löysi paikallista lakritsaa, ja kun olimme vaihtaneet Australian dollarit jeneiksi niin kädessä oli enää 6.50AUD jonka me päätimme tuhlata vesipullon sekä kahteen sipsipussiin. Näin varustettuna kävelimme sitten Tokio-lennon portille nauttimaan illallisesta. Quantasin lento oli ajoissa ja lähdimme sitten yölennolle Tokion suuntaan.