15.04.2009 Hokitika - Christchurch

Lähdimme aamulla kahdeksan jälkeen ajamaan kohti pohjoista. Aurinko paistoi ja tiellä oli erittäin vähän liikennettä. Saavuimme Hokitikaan kymmenen maissa ja jätimme auton info-paikan eteen. Kävimme pikaisesti sisällä, mutta koska meillä ei ollut erityisemmin aikaa mihinkään ohjattuihin toimintoihin, jatkoimme kohti rantaa. Kävelimme rantaa pitkin. Sää oli edelleen mitä mainioin, tosin hiekkakärpäsiä tuntui taas olevan. Rannalla oli melko vähän väkeä. Koululaisilla oli ilmeisesti pitkä pääsiäisloma, sillä lapsia ja nuoria näkyi siellä täällä. Aallot löivät rantaan kohtuullisen kovaa ja kaupungin esitteissä kerrottiinkin, että uiminen rannalla sopi vain kokeneille uimareille.

Kävimme vielä kahvilla ja pikaisesti kaupassa ennen kuin jatkoimme matkaa yhdentoista maissa.

Unohdimme tankata Hokitikassa emmekä enää kaupungin laidalla viitsineet kääntyä takaisin. Hymy alkoi kuitenkin hyytyä, kun kahdessa seuraavassa kylässä ei kummassakaan ollut toiminnassa olevaa huoltoasemaa. Gps kertoi karua kieltään: menosuunnassamme seuraava huoltoasema taisi olla noin 80 kilometrin päässä!

Jouduimme kääntymään takaisin länteen ja ajaa Hokitikasta pohjoiseen Greymouthiin tankkaamaan. Retki oli yhteensä melkein 40 kilometriä.

Tie muuttui pian rannikolta sisämaahan päin ajettaessa kiemuraiseksi ja Arthur's Passia lähestyttäessä matkantekoa hidastivat myös tietyöt. Sää oli edelleen selkeä, mutta alkoi vähitellen käydä yhä pilvisemmäksi.

Arthur's Passissa pysähdyimme jälleen infopisteellä ja kävimme tutkimassa vuoristoluonnosta kertovaa näyttelyä. Nähtävillä oli myös vanhat hevoskärryt joita oli käytetty matkanteossa Arthur's Passin ja noin 60 km Christchurchistä länteen olevan Springfieldin välillä. Ostimme alueen vaelluslenkeistä kertovan esitteen ja ajoimme auton vähän matkan päähän toiselle parkkipaikalle, jonka luota lenkki Devil's Punchboal -vesiputoukselle lähti.

Sää oli käynyt pilviseksi ja tuuliseksi, mutta portaiden kiipeäminen ylös ja alas lämmitti kummasti. Toisin kuin Fiordlandissa, täällä metsä tuoksui selvästi. Ihastelimme myös puissa roikkuvaa naavaa, jota oli paikoin runsaasti. Vesiputous oli hieno, vesi putosi kahdessa osassa alas. Liisa oli pettynyt kun kea-alppipapukaijoja ei näkynyt missään.

Lyhyen evästauon jälkeen lähdimme ajamaan edelleen kohti itää. Serpenttiinikiemuroiden jälkeen tie laskeutui alas laaksoon noustakseen vielä vähän ylös ja alas toisella puolella. Loppumatkalla sen sijaan oli suorastaan huvittavan suoria teitä; tuntui kuin maanmittausinsinööri oli saanut ensimmäisen viivoittimensa ja ilokseen piirtänyt pelkkiä suoria viivoja.

Poikkesimme loppumatkasta erään bed&breakfast -kyltin perässä valtatieltä, mutta paikka oli huonosti viitoitettu eikä siten kovin kutsuva, joten annoimme periksi. Olimme jo aikeissa ajaa Christchurchin keskustan lähelle motelliin, kun bongasimme lentokentän läheltä motelli-kyltin ja kurvasimme pihaan. Liisa sai vihdoin porealtaansa ja ilta meni rattoisasti ammeessa loikoilun lisäksi hyvän ruuan parissa, kun tilasimme edullisesti thairuokaa suoraan huoneeseen. Huone oli suurehk ja siisti kaikkine mukavuuksineen.

Majoitus: Airport Birch Motel (390 Yaidhurst Road): huone 130 nzd/yö (oma poreallas huoneessa; aamiainen mahdollinen lisähintaan 10 nzd/hlö)