07.04.2009 Kaikoura - Lyttelton

Yöuni oli jostain syystä hyvin katkonaista eikä tien toisella puolella ollut junarata jatkuvine kolinoineen juurikaan auttanut asiaa. Amerikkalaispari nousi tietenkin samaan aikaan kuin me ja linnoittautui kylpyhuoneeseen ensimmäiseksi puoleksi tunniksi vuoron perään, joten aamutoimemme eivät juuri edenneet sen aikana. Liisa soitti Kaikouraan Whale Watchiin kysyen päivän retkien kohtalosta, sillä sää vaikutti uhkaavan sateiselta. Henkilökunta ei osannut vielä sanoa myöhemmistä lähdöistä ja pyyivät soittamaan päivemmällä uudestaan. Säätiedotus oli kuulemma luvannut kovenevaa tuulta.

Kahdeksalta olimme vihdoin valmiita lähtemään ja veimme tavarat autoon. Hostelli tarjosi leipää ja kahvia/teetä, joten kävimme syömässä ja lähdimme matkaan noin klo 8.30. Heti alkumatkasta alkoi ripsottaa vettä, mutta ilma oli kuitenkin melko lämmin.

Tie Kaikouraan kulki rannikkoa pitkin. Välillä reitti oli hyvinkin mutkainen ja ohituskaistoja ei juurikaan ollut. Vähän ennen kaupunkia maisemat olivat kuitenkin hienot tien seuraillessa rantaviivaa. Pysähdyimme kuvaamaan turkishyljeyhdyskuntaa, joka asusteli rannalla turistien iloksi vain parikymmentä metriä tiestä.

Saavuimme Kaikouraan yhdentoista maissa ja kävimme Whale Watchissa. Siellä ei vieläkään osattu sanoa loppupäivän retkien kohtalosta, joskin pelkäsivät että ne jouduttaisiin perumaan. Ajoimme kaupungin halki niemenkärkeen, jossa oli lisää hylkeitä sekä erilaisia vesilintuja. Laskuvesi oli hiljalleen muuttumassa nousuvedeksi ja jouduimme poistumaan matalikolta puolenpäivän maissa ettemme jäisi saarretuiksi veden noustessa.

Pikaisen kaupassa käynnin jälkeen palasimme taas Whale Watchiin, jossa saimme tietää retken peruuntuneen. Kovan tuulen vuoksi valaat olisivat olleet hyvin kaukana merellä. Päätimme tyytyä ehdotettuun rannikkoveneretkeen, jonka ennustettiin lähtevän noin puolen tunnin kuluttua. Lähtö viivästyi jonkin verran kun järjestäjät halusivat odotella lisää osallistujia, mutta noin klo 13.45 katsoimme vihdoin lyhyen turvallisuusvideon ja pääsimme sen jälkeen bussiin, joka vei meidät venerantaan kaupungin toiselle puolelle. Poltsi käytti odotusajan kuvaamalla aaltoja Whale Watchin edustan rannalla.

Aallot eivät onneksi olleet kovinkaan kummoiset ja aurinkokin paistoi aika ajoin, joten venematka oli huomattavasti mukavampi kuin edellisviikon retki Poor Knights Islandille. Alus oli katamaraani, joka kulki hyvin tasaisesti. Matkan aikana henkilökunta kertoi eläinlajeista joita tulisimme luultavasti näkemään ja niiden elintavoista.

Kapteeni pudotti nopeuden hyvin hitaaksi ja pääsimme kajuutasta ulos katsomaan delfiinejä. Ennakkoajatus oli ollut, että niitä ehkä nähtäisiin jokunen ja etäisyys olisi saattanut olla suht pitkä. Todellisuus oli aikalailla ruusuisempi: eläimiä oli noin parin sadan yksilön parvi, ja ne uivat aivan aluksen sivuja pitkin, sen alta ja edestä. Parvessa oli sekä pullonokkadelfiinejä että harmaakuvedelfiinejä. Ne tekivät upeita hyppyjä ja olivat todella mielenkiintoisia katsella.

Jätimme lopulta delfiinit taaksemme ja kävimme katsomassa turkishyljeyhdyskuntaa. Paikalla oli myös paikallisen ohjelmanjärjestäjän kumivene; he olivat tuoneet asiakkaita uimaan hylkeiden kanssa. Järjestäjä tarjosi märkäpuvut ja snorkkelit ja ihmiset saivat uiskennella hylkeiden asuttaman suuren kiven lähistöllä; meressä oli myös useita hylkeitä snorklaajien seassa.

Paluumatkalla satamaan näimme myös joitain albatrosseja.

Lähdimme Kaikourasta neljän maissa iltapäivällä. Liisa soitti matkalla hostelliin Lytteltoniin Christchurchin ulkopuolelle ja varmisti, että siellä on vapaita huoneita. Ajatuksena oli yöpyä siellä ja seuraavana aamuna ajaa Banks Peninsula -niemen ympäri.

Saavuimme hostelliin puoli seitsemän maissa illalla. Pysäköimme auton ensin viereiselle, erittäin jyrkässä mäessä olevalle kadulle ja roudasimme tavarat alamäkeen hostellin ovelle. Ovi oli kiinni ja vastaanottoa pyöritti viereisen viinakaupan myyjä sivutoimenaan.

Hostelli oli tehty vanhaan hotelliin. Saimme avaimen ja kipusimme itseksemme toiseen kerrokseen etsimään huonettamme. Käytävät olivat tummasävyistä puuta ja äänettömyydestä päätellen olimme ainoat ihmiset koko hostellissa! Liisa ilmoitti, ettei suostuisi menemään yöllä yksin vessaan; tunnelma oli jotakuinkin pelottava, kuin Hohto-elokuvasta suorastaan! Onneksi oltiin sentään keskellä (pikku-)kaupunkia eikä missään jumalanselän takana.

Jätettyämme tavarat huoneeseen ja tutkailtuamme nopeasti ympäristön, kävimme siirtämässä auton hostellin takana olevalle parkkipaikalle jonne pääsi kätevästi takaovesta. Emme valitettavasti löytäneet yhteiskeittiötä, joten tyydyimme syömään leipää huoneessamme. Kahdeksan jälkeen käytävästä alkoi kuulua askelia ja saksankielistä puhetta; emme olleetkaan yksin! Jollain tapaa muiden matkailijoiden läsnäolo tuntui kerrankin rauhoittavalta. Samalla alakerrasta kaikunut bassonjytke vihdoin hiljeni ja kävimme nukkumaan totuttuun tapaan hyvissä ajoin yhdeksän, puolikymmenen maissa.

Majoitus: Tunnel Vision Backpackers (44 London Street): huone yhteiskeittiöllä ja -kylpyhuoneella 62 nzd sis. petivaatteet