02.04.2009 Whangarei - Rotorua

Aamuherätys oli hieman sekava, kun kellonajasta ja herätyskellon toiminnasta oli epäselvyyttä. Huone oli aiempien aamujen lailla kostean kalsea eikä sängystä nouseminen houkutellut. Lähtö oli aikaisin aamulla kahdeksan maissa ja suuntana Rotorua, jossa on runsaasti vulkaanista toimintaa. Ajo oli matkan pisin, 405km, ja päälle vielä noin 27km Wai-O-Tapuun. Sää oli aurinkoinen ja matkan varrella oli hyvin tarjolla ”scenic view” -tyyppisiä pysähdyspaikkoja. Matka sujui joutuisasti, varsinkin Aucklandin läpi ajaessa, jolloin pysyttelimme vain visusti 1-tien oikeanpuoleisimmalla kaistalla suuntana etelä. Aucklandin jälkeen tie halkoi suomalaisin silmin suurien maatilojen ohi. Matkalla oli myös muutama tietyö, mutta pääosin kulku sujui sutjakkaasti.

Ajoimme Rotoruan ohi ja saavuimme Wai-O-Tapu Thernal Wonderlandiin noin kahdelta. Paikka ilmoitti itsestään jo aikaisemmin ylitettyämme viimeisen harjanteen. Tällöin näkyi runsaasti höyrypilviä, ja ennen kaikkea rikin pystyi haistamaan. Tarjolla oli siis kuumia- sekä mutalähteitä, joita voi kuvailla sanalla *gloop*.

Alueella oli myös geysir nimeltä Lady Knox, mutta tämän purkaus, tai siis järjestetty purkaus oli kerran päivässä klo 10.15, joten tyydyimme kiertämään merkityn reitin muualla puistossa. Iloinen kassatäti päätti antaa meidän käydä katsomassa geysir halutessamme vielä seuraavana päivänä samaan hintaan – tämä ilmeisesti kiitoksena kohtuullisen suurista tuliaisostoksista, jotka suoritimme matkamuistoliikkeessä... Kotiin vietäviksi kertyi Uuden-Seelannin luonto-oppaan lisäksi melkoinen määrä kiivihedelmästä ja mudasta tehtyjä kosmetiikkatuotteita.

Kävelykierros koostui kolmesta toisiinsa nivoutuvasta lenkistä (punainen, oranssi ja keltainen), jotka kaikki yhteensä kestäisivät kävellä noin puolitoista tuntia. Kiersimme tietenkin koko rahan edestä etenkin, kun sääkin vielä suosi. Noin neljän aikaan taapersimme takaisin päärakennukselle jo hieman väsyneinä. Maksullisella alueella ei ollut yhtään mutalähdettä, vaan se sijaitsi puiston ulkopuolella, joten kävimme katsastamassa vielä sen ennen kuin ajelimme takaisin Rotorualle.

Liisa oli esitteistä sekä Rough Guidesta katsonut sopivaa majapaikkaa, ja päädyimme sitten Kiwi Paka-nimiseen hostelliin, josta otimme huoneen suihkulla ja kahdella pedillä. Ja mitään muuta ei sitten oikeastaan edes ollutkaan. Pyyhkeetkään eivät sisältyneet hintaan – eikä äänieristys... Rough Guidessa paikka oli suositeltu erityisesti hyvän henkilökuntansa vuoksi, mutta ainakaan meidät vastaanottanut henkilö ei ollut kovin työhönsä ihastunut eikä hänestä saanut pakollisten tietojen lisäksi irti juuri mitään edes kysyttäessä... Onneksi perjantaina iltavuorossa ollut tyttö oli toista maata ja palautti vähän uskoa palvelutasoon.

Erilaisten yhteistilojen lisäksi hostellin asukkaiden käytössä oli myös lämminvesiallas. Liisa olisi kovasti halunnut mennä kokeilemaan sitä, mutta seuralaisen puuttuessa ilo jäi kokematta.

Majoitus: KiwiPaka YHA (60 Tarewa Rd): kahden hengen chalet (oma kylpyhuone) 80nzd/yö sis. petivaatteet