Etusivu

Liisa

Autot
Juhlat
Kotiteatteri
Kuvaaminen
Sukeltaminen
Matkailu
Musiikki
Ohjelmat
Roolipelit
Ruuanvalmistus
Tietokoneet
Arkistot
Sekalainen
Sivuhakemisto

8. sukelluspäivä, Similan-safari

Koh Tachai Pinnacle

Koh Tachai Pinnacle diveplan

Sukellussunnitelma: Kohde koostuu kahdesta tornista, eteläinen jonka kyljessä on kaksi poijua, sekä pohjoinen, joka on noin 30-40 metrin päässä, hiekkapohjan erottama. Suunnitelma on laskeutua poijunköyttä pitkin alas ja sitten riippuen virrasta niin joko itä- tai länsipuolelta uida pohjoiselle tornille, kiertää se sekä palata takaisin eteläiselle jossa tornia kierretään ylöspäin nousten.

Koh Tachai PinnacleLaivan kapteenilla on ongelmia pitää laiva kohdillaan poijun vieressä jonka seurauksena jään ainoana laivalle odottaessani että kansimiehistö saisi myös kameran annettua. Kiertelyn jälkeen päästään taas kohdille poijun luo, jossa ryhmä odottaa. Hyppään veteen mutta laiva liikkuu niin paljon että joudun uimaan melkein äärirajoilla sen perässä että saan vielä kameran.

Jäämme vielä toviksi odottamaan poijulle että saan pulssin tasattua. Juuri kun olemme menossa pinnan alle niin Pia pintautuu. Hän voi pahoin ja pyytää että Mikko ottaa myös hänen ryhmänsä mukaan. Ryhmän pitäisi odottaa poijuköyden alapäässä. Lähdemme laskeutumaan köyttä pitkin, mutta ketään meidän laivalta ei näy köyden lähettyvillä, ainoastaan jonkin toisen laivan ryhmä (heillä on keltaiset tankit) tekee turvapysähdystä 5 metrin syvyydessä.

Lähdemme uimaan pohjoista kohti, mutta virta tulee niin vahvana päin että tyydymme sitten kiertelemään eteläistä tornia. Uimme taas koko sukelluksen melko syvällä ja teen loppupäässä deepstopin noin 11 metrin syvyydessä nousemalla hieman ryhmää matalammalle.

Lopulta ilma loppuu ja 50 barin kohdalla näytän Klaussille nousumerkkiä. Uimme takaisin köydelle ja nousemme sitten noin 5 metrin syvyydelle. Molemmat tietokoneet näyttävät 3 minuutin turvapysähdystä jonka suoritettuamme D9 näytttää 5 minuutin sukellusajan jonka jäämme pitämään köydessä siinä toivossa että jotain vielä näkyy. Noin 3 minuutin kohdalla köydelle tulee lisää meidän laivan porukkaa ja 2 minuutin kohdalla Mikko näkyy köyden alapäässä. Mitään ei näy ja nousemme takaisin ylös laivalle.

Koh Bon West Ridge #1

Koh Bon West Ridge diveplan

Koh Bon länsipuolella on niemenkärki joka osoittaa suoraan länteen. Heti niemestä eteenpäin on erittäin syvää eli isot merielävät voivat tulla melko lähelle.

Sukellussunnitelma: Alueella käy erittäin säännöllisesti manta-rauskuja ihan niemenkärjen alueella. Pudottaudutaan alas niemen eteläpuolelle, uidaan kärkeen ja mikäli mahdollista (alueella on arvaamaton virtaus) odotellaan n. 10 minuuttia. tämän jälkeen mikäli mitään ei näy, niin jatketaan niemen pohjoispuolelle. ja noustaan ylös.

Koh Bon West RidgeHypätään sovitusta kohdasta veteen ja laskeudutaan noin 17 metrin syvyyteen. Lähdetään uimaan länteen päin kohti niemenkärkeä. Vedessä on paljon muita sukeltajia, ja kun tullaan kärjelle niitä on vielä enemmän, osa on ihan pohjalla lähemmäs 30 metrin syvyydessä, vaivoin näkyvissä alapuolellamme. Kärjellä on todella ruuhkaista, ulompana olevien sukeltajien hengitysilma verhoaa näkyvyyden länteenpäin. Myös välivedessä ulompana on useita sukeltajaryhmiä jotka näkyvät juuri ja juuri, vain räpylän välähdys tai harmaa tankki näkyy välillä. Ryhmämme jää kärjen reunalle ottaen kiinni kalliosta tai korallista. Löydän sopivan suvantopaikan muutaman metrin pohjasta ja noin 6 metriä kiviseinämästä. Virta kuitenkin vahvistuu ja joudun myös hakemaan uuden paikan pohjasta noin 20 metrin syvyydestä. Kone alkaa huutamaan deepstoppia joten siirryn ensin hieman ylemmäs Jarmon viereen, yritän samalla hakea Klaussia mutta en näe häntä missään.

Tässävaiheessa suurin osa sukeltajista on jo lähtenyt uimaan eteenpäin joten näkyvyys länteenpäin on parantunut huomattavasti.

Ilmaa on jäljellä noin 80 bar kun ryhmämme lähtee liikkeelle pohjoiseen päin. Samaan aikaan ilmestyy ensimmäinen jättirausku. Se ui laiskasti etelästä ja pyyhkäisee northwest-suuntaan kadoten. Saan napsittua pari kolme kuvaa.

Virta painaa nyt niemenreunaa pitkin idästä alaspäin joten lisään nostetta ja pyrin deepstop syvyydelle. Häslinki on kuitenkin mittava ja yhdessä vaiheessa kun jään lepäämään hetkeksi isomman kiven taakse niin saan Hannen yläpuolelleni joka myös hakee otetta painaen samalla minut alemmas.

Lähden taas liikkeelle, nyt oikealle lähemmäs niemenseinämää. Matkalla törmään Klaussiin jolle näytän että minulla on 60 bar jäljellä ja samalla suuntaa ylemmäs kohti rantaa. Klaus ui oikealla puolella enkä näe häntä joten jään odottamaan että hän ilmestyisi taas. Toinen jättiläisrausku ilmestyy ja ui melko läheltä ohi niin että joudun jo ottamaan laajakulmakuvan jotta rausku mahtuisi kuvaan.

Teen deepstopin ja heti perään alan avaamaan nakin samalla uiden ylemmäs 6 metriin. Klaus ilmestyy taas ja pienen väkertämisen jälkeen olen saanut nakin auki. Täytän sen ja leijumme sitten siinä virran viedessä meidät hieman eteläänpäin. Virta tuntuu olevan huomattavasti heikompi lähempänä pintaa. D9 näyttää että pohja-aika olisi 0 eikä turvapysähdysaikaa ollenkaan kun HelO2 laskee vielä turvapysähdys-aikaa. Kuikuilen vielä samalla jos rauskuja näkyisi mutta katse kohtaa vain merensinistä syvyyttä.

Nousemme pintaan ja luoksemme tulee kohta moottorivene joka poimii nakin sekä kameran talteen. Odotamme vielä toisen parin pintautumista jonka jälkeen vene vetää meidät laivan luo.

Sukellus ei ollut ihan onnistunut. Olin liian kauan syvällä, olisi pitänyt nousta aikaisemmin ylös deepstop-syvyydelle.

Koh Bon West Ridge #2

Sukellussunnitelma: Toinen sukellus samassa kohteessa, samalla suunnitelmalla.

Koh Bon West RidgeMenemme veteen samasta kohdasta ja uimme kohti niemenkärkeä taas. Tälläkertaa pysyttelen korkeammalla, 10-12 metrin syvyydessä. Jäämme vähäksi aikaa kellumaan kärjen kohdalle, itse olen uinut jo toiselle puolelle jossa kellun vapaassa vedessä. Osa ryhmästä on alempana pohjaan tarrautuneena.

Jättiläisrausku käy lyhyesti vilauttamassa eviään mikä aiheuttaa edessä olevan ryhmässä melkoista tohinaa. Jarmo ui melkoisella vauhdilla lähemmäs, mutta rausku on jo menossa pois. Pienen tovin päästä lähdemme uimaan pohjoiseen päin. Uimme staghornkorallikentän yli ja kun tulemme pienen korallinyppylän kohdalle (syvyyttä on vajaat 16 metriä) niin Jarmo näkee toisen rauskun. Jäämme paikallemme ja rauskuja tuleekin sitten useampia, melko säännöllisin aikavälein. Saan otettua useita hyviä otoksia, mutta tietenkin se paras epäonnistuu. Etelästä tulee ensin pieni rausku, sen perässä iso. Pieni kaartaa oikealle niin että tekee 270° kaarroksen, saan sen kuvaan niin että sen siluetti piirtyy aurinkoa vasten, mutta kamera ei saa fokusta ja niin jää kuva ottamatta.

Näemme useita muita lähestymisiä mutta pikkuhiljaa rauskut kaikkoavat ja jatkamme uimista koillis-suuntaan nousten vähitellen 10 metrin syvyyteen. Ilma alkaa pikkuhiljaa loppumaan, viestin Klaussille että jäljellä on 70 bar (Klaus 90 bar) kun meitä lähestyy taas  rausku, tämä melko iso. Rausku kiertää meitä myötäpäivään ja katoaa sitten etelään. Toinenkin, paljon ujompi, rausku käy näyttäytymässä. Lopulta minulla on mittarissa vain 50 bar ja näytän Klaussille jolla on vielä 70. Näytän nousumerkkiä ja puran nakin.

Täyttäessäni nakkia tarttuu narun päässä oleva punnus staghornkoralliin ja nykäisen vaistomaisesti jolloin korallista irtoaa palanen. D9 näyttää että sukellusaikaa olisi vielä 8 minuuttia jäljellä. Olen antanut kameran jo Klaussille joten tyydyn katselemaan kun rausku ui meitä kohti kääntyen vasta viimehetkellä oikealle näyttäen valkoisen vatsansa vain parin metrin päästä.

Boonsung Wreck

Boonsung Wreck diveplan

Hylky on tinaa ruopannut alus joka upposi ja jonka tsunami hajoitti ihan palasiksi. Hylyn ympärillä on runsaasti erilaisia kaloja, mm. verkkomurenoita sekä suuri määrä skorpionikaloja.

Sukellussunnitelma: Laskeudutaan poijuköyden mukana alas hylylle ja kierretään etsin mureenoja sekä skorpionikaloja.

Boonsung WreckHypätään veteen ja laskeutuessamme huomataan että näkyvyys on erittäin heikko alle kolme metriä. Tullaan ensimmäiselle hylkypalalle ja kierretään sitä. Löydän skorpionikalan palkin päältä ja jään kuvaamaan sitä. Myöhemmin löytyy muutama pieni mureena. Muut ovat silläaikaa löytäneet todella suuren verkkomureenan, n. reidenpaksuisen joka kurkkii hylkypalan nurkassa olevasta laatikkomaisesta rakenteesta. Tässävaiheessa näköyhteys Mikkoon sekä kaikkiin muihin on menetetty ja Klausin kanssa kierrellään tovi hylkypalaa. Toisessa päässä nähdään pari sukeltajaa jotka kuvaavat pientä murenaa ja lyöttäydytään heidän seuraan. Kohta tunnistan Darrenin valkoiset räpylät ja lähdetään seuraamaan häntä kun hän siirtyy toiselle hylynpalaselle. Siellä tullaan paikkaan jossa on pieni verkkomureena, ja n. 20cm päässä tavallinen mureena. Kuvaan näitä. Parin metrin päässä näen hylyn reijästä jonkun todella ison kalan rakenteiden sisäpuolella. Koetan kuvata tätä mutta salama ei oikein toimi, ehkä kuvasta saa jälkikäsiteltyä kala esiin.

Kierreltyämme tovin tätä palaa, tulee Mikko vastaan ja jatkamme nyt yhdessä. Tulemme takaisin poijuköydelle jossa ilmoitan Klaussille että nitroxia on enää sen 70 bar jäljellä. Klaussilla on 80 bar. Seuraamme hetken vielä Mikkoa ennenkuin minulta loppuu kaasu ja palataan takaisin köydelle jossa teemme nousun. Noin 7 metrin syvyydessä on köydessä solmu, ja siinä pari pientä kalaa jotka tahtovat pysyä köydessä kiinni. Otan toisesta kuvan. Lopulta nousemme ylös.

Copyright (c) Paul-Erik Törrönen unless explicitly mentioned otherwise

Masseter koirakoulu

Vempain Publishing System