Etusivu

Liisa

Autot
Juhlat
Kotiteatteri
Kuvaaminen
Sukeltaminen
Matkailu
Musiikki
Ohjelmat
Roolipelit
Ruuanvalmistus
Tietokoneet
Arkistot
Sekalainen
Sivuhakemisto

Maanantai 9.6 Luulaja-Sundsvall

Yö meni hieman katkonaisesti. Vinha protestoi, kun sille ei ollut sohva- eikä sänkypaikkaa eikä halunnut nukkua lattialla. Se vaelsi ympäri huonetta vähän väliä, vinkui ja kävi tuijottelemassa meitä nukkujia. Aamuyöstä se myös yritti hypätä sänkyyni eikä meinannut millään uskoa, ettei se sopinut. Kotonahan se nukkuu yöt aina omassa kopassaan eikä pääse sänkyyn muuta kuin viikonloppuisin aamulla hetkeksi köllimään, mutta matkan aikana säännöistä on lipsuttu. Hammerfestissä se piti ottaa sänkyyn jo ihan senkin takia, kun mökki oli niin kylmä ja etenkin lattia huokui viileää.

Hotellin takana oli pieni lampi, jonka ympäri meni ulkoilupolku. Se sopi mainiosti aamulenkiksi. Koirat olivat ensimmäistä kertaa kymmeneen päivään hihnassa koko ulkoilun ajan. Kakkapussitkin piti taas etsiä takintaskuun.

Ajomatka Sundsvalliin kului monotonisesti moottoritietä pitkin. Matkalla oli joitakin tietöitä hidastamassa. GPS oli useimmiten ihan pihalla nopeusrajoituksista ja antoi hyvin mielivaltaisia lukemia. Huvittuneisuutta ja raivoa aiheuttivat myös ruotsalaiset yli-informatiiviset liikennemerkit (lähinnä kaistojen määrää, loppumista ja suuntaa koskevat) sekä paikalliset kuskit, jotka ajoivat lähes poikkeuksetta keskellä leveälläkin tiellä eivätkä osaa käyttää vilkkua. Ruotsalaisilla ei tuntunut myöskään olevan erityisemmin kiire mihinkään, koska meidän lisäksemme suurin osa muistakin ohittajista oli suomalaisia...

Poikkesimme matkalla eräässä pikkukaupungissa postittamassa veljelleni Finnmarkin kartan ja muita papereita hänen Norjan-reissuaan varten sekä kävimme kaupassa. Tytöt pääsivät taas vähän jaloittelemaan ja me söimme eväät.

Olin katsonut etukäteen netistä, että neljä kilometriä Sundsvallin jälkeen on leirintäalue. Suuntasimme sinne päästyämme keskustan ruuhkasta eroon (mikä ihmeen järki on vetää pääteitä kaupunkien läpi? Taas jotain ruotsalaista ihmeajattelua.). Käännyimme kuitenkin risteyksestä väärään suuntaan. Siellä oli vain omakotitaloja, joskin suurimman osan niidenkin pihoilla oli kyltti ”stuga”. Pysähdyimme eräällä pihalle, mutta ketään ei ollut kotona sillä olimme kerrankin liikenteessä hyvissä ajoin eli puoli viiden maissa.

Poltsi kysyi alkuasukkaalta neuvoa leirintäalueen sijainnista ja ajoimme sinne. Kuinka ollakaan, paikka oli näin turistikauden aikana auki vain muutamia tunteja päivässä ja seuraavan kerran henkilökuntaa olisi paikalla vasta klo 19.00. Poltsi yritti myös soittaa ovessa olevaan numeroon, mutta kukaan ei vastannut. Ja ei kun ajamaan eteenpäin...

Seuraava etappi oli noin 17km Sundsvallista etelään. Leirintäalue oli noin 4km päätiestä ja rajasi hienoon hiekkarantaan. Täällä oli onneksemme henkilökuntaa pitkin päivää ja saimme neljän hengen tilavan mökin 500 kruunulla. Paikassa ei ollut muuta valittamista kuin että wc-rakennukseen oli mökiltä kohtuullinen puolimaraton. Muuten kaikki oli siistiä ja toimivaa ja mökissä oli kohtuullisen laaja astiastokin.

Kävin koirien kanssa lenkillä läheisessä metsässä. Siellä meni paljon polkuja ja pieniä metsäteitä, joilla kaikilla oli paljon lantaa ja kavionjälkiä. Jännitin vähän törmäämmekö ratsastajiin, mutta ketään ei näkynyt missään. Vinha ei taaskaan ollut kovin innostunut ulkoilusta, vaan odotti mökille pääsyä ja iltaruokaa. Metsässä törmäsimme taas pitkästä aikaa hyttysiin.

Leirintäalueelle palatessamme päätin käydä vielä katsastamassa rannan. Siellä ei ollut lisäksemme kuin kaksi pikkutyttöä ja kun tilaa oli runsaasti, päästin koirat juoksemaan ja leikkimään. Heittelin niille vähän keppiä ja kun innostus vesielämään näytti suurelta, soitin Poltsin tulemaan myös paikalle ja tuomaan tyttöjen uimalelut. Heittelimme leluja veteen ja Hurja uskaltautui hienosti myös uimaan. Ranta oli hiekkapohjainen ja pitkään matala, joten sen oli turvallista harjoitella uimataitoja ilman liivejäkin. Vinha lähinnä taas vesijuoksi, sillä vesi ei ollut niin syvää että sen olisi pitänyt uskaltautua uimaan.

Vinhan mielenkiinto lopahti hieman juuri kun olimme muutenkin jo aikeissa lopetella. Viimeinen heitto oli aika pitkä ja lopulta kävi niin, että lelu jäi hakematta. Onneksi kadonnut lelu oli se huonompi mukana ollut, jo vähän rikkinäinen.

Illalla katsoimme huonon leffan sekä Koirien käytöskoulu -dvd:n. Lämmin, mutta tuulinen sää pilvistyi vähitellen ja juuri nukkumaan käytyämme alkoi sataa.

Copyright (c) Paul-Erik Törrönen unless explicitly mentioned otherwise

Masseter koirakoulu

Vempain Publishing System