Sunnuntai 8.6 Muonio-Luulaja

Tein lyhyehkön aamulenkin majoituspaikan lähistöllä. Kuntopolkuja ja latupohjia riitti, joten pitempäänkin ulkoiluun olisi ollut hyvä mahdollisuus. Sää oli kaikkea muuta kuin helteinen, edellisen päivän lämpö oli kadonnut täysin. Asteita oli aamulla +6 ja näytti myös, että sateen uhka oli ilmeinen. Kaikki lämpöisemmät vaatteet oli tietysti pakattu jo pois, joten sai liikkua rivakasti ettei jäätynyt pystyyn.

Pakattuamme ajoimme Äkäslompoloon Luontokeskus Kellokkaaseen ja lähdimme 9km:n pituiselle Seita-polulle. Reitin alkupää kulki koko matkan pitkospuita pitkin. Ilmeisesti polku oli vielä -edelleen- talven jäljiltä täysin kunnostamatta ja osa laudoista oli vaarallisestikin irti. Pitkospuille oli myös kaatunut useita puita, jotka luonnollisesti hankaloittivat kulkua aikamoisesti. Vinhakin kuitenkin pärjäsi hyvin ja kulki yllättävän reippaasti. Maisemat olivat ihan nättejä, sillä polku myötäili puronuomaa.

Reitin keskiosa kulki suht tasaisesti metsässä. Näimme ainoastaan yhden kanalinnun, emme juurikaan muita eläviä. Muita ulkoilijoita oli onneksi myös suhteellisen vähän.

Söimme eväitä ennen kuin reitti nousi pienelle tunturille. Koko matka ylös kulki rakkakivikossa pitkospuiden päällä, nousut olivat portaita pitkin.

Kolmen tunnin ulkoilun jälkeen lähdimme ajamaan. Ylitimme rajan Ruotsin puolelle Pellossa. Alunperin olimme ajatelleet yöpyä Övertårneossa, mutta päätimme jatkaa matkaa Luulajaan saakka. Ennen kaupunkiin saapumista bongasimme tien varresta Scandic-hotellin ja onneksemme siellä oli vielä muutama huone vapaana. Pääsimme nauttimaan lakanoista ja wlanista 816 kruunun hintaan (Visa-laskulla myöhemmin summa oli tosin yli 1000kr, tiedä sitten kuulimmeko väärin vai mistä virhe). Ruotsalaiset ovat selkeästi norjalaisia paljon tottuneempia matkustaviin koiriin, koska tytöt eivät herättäneet juurikaan mitään huomiota. Ne myös käyttäytyivätkin sen verran hienosti että vaikuttivat itsekin siltä, että olivat jo hyvää vauhtia tulossa maailmankansalaisiksi.

Ilta meni sähköposteja lukiessa. Poltsi suunnitteli kavereidensa kanssa matkaa Seilantiin vaeltamaan ja kalastamaan.

Loppumatkan suunnittelu vei myös osan illasta. Alkuperäinen ajatuksemme oli viettää ti-ke -yö Uppsalassa. Koska siellä ei kuitenkaan tuntunut olevan erityisemmin nähtävää ja majoituspaikkoja oli huonosti saatavilla ja nekin kalliita, päätimme ajaa jo tiistaina suoraan Västeråsiin ja olla siellä loppuajan Poltsin sukulaisten nurkissa.