Etusivu

Liisa

Autot
Juhlat
Kotiteatteri
Kuvaaminen
Sukeltaminen
Matkailu
Musiikki
Ohjelmat
Roolipelit
Ruuanvalmistus
Tietokoneet
Arkistot
Sekalainen
Sivuhakemisto

Perjantai 6.6 Seiland

Aamulla kännykkä herätti kysymällä iloisella pirahduksella haluanko päivittää asetukset. Tuli hetkellinen alkava paniikki, kun kello oli jo kahdeksan ja meidän piti ehtiä klo 9.30 lähtevään lauttaan. Hetkisen häseltämisen jälkeen tajusin, että kännykän kello oli Suomen ajassa eikä meillä siis ollut mikään kiire. Kävelimme koirien kanssa läheisen nyppylän huipulle. Vinha piti alastullessa ottaa kiinni, koska sillä oli niin kamala vauhti päästä takaisin sisään syömään, ettei kuuloaisti pysynyt mukana. Koirat ovat olleet hyvin nälkäisiä koko reissun ajan ja ruokavarannot lähenevät kohta jo loppuaan. Annokset ovat tietysti olleetkin jo isompia, sillä tytöt toki kuluttavatkin enemmän kuin kotona: ovat paljon enemmän valveilla kuin normaalisti ja useimpina päivinä myös liikkuvat useita tunteja.

Olimme lauttarannassa enemmän kuin hyvissä ajoin. Odottelimme reilun puoli tuntia ennen kuin lautan henkilökunta kaivautui esille. Yritimme saavuttuamme käydä huhuilemassa joskos paikalla olisi ollut joku joka olisi meitä avustanut, mutta tuloksetta. Näkemämme siivoojakin vain luikki pakoon. Odotusaika palkittiin, sillä näimme auton ikkunasta saukon vilistävän rantakivien väliin. Kävimme vielä vahvistamassa havainnon ja ystävällinen otus kurkkasi varmuuden vuoksi vielä kerran ennen kuin hävisi kivikkoon pysyvästi.

Lauttamatka kesti vajaat 15min ja maksoi 84 nkr (60nrk auto&kuski ja 24nkr ylimääräisestä henkilöstä). Ajoimme Seilandissa saaren pohjoisosan ainoaa tietä pitkin parisenkymmentä kilometriä Hönsebyhyn (jonka jälkeen tie myös pian päättyy). Siellä menimme paikalliseen kauppaan, jonka omistaja oli myös matkailuyrittäjä ja vuokrasi mm. veneitä ja asuntoja matkailijoille. Hän osasi kertoa paljon saaresta ja sillä liikkumisesta. Ostimme kaupasta saaren kartan ja miehen neuvojen saattelemina lähdimme matkaan. Saarella ei ole lainkaan merkittyjä ulkoilureittejä, joten patikoimme ”oman maun mukaan”. Monin paikoin lumi vaikeutti etenemistä. Lumen lisäksi sulamisvesiä, kosteikkoja ja puroja oli lampien ja järvien lisäksi runsaasti, mikä myös teki reitin löytämisen vaikeaksi.

Alkumatkasta näimme pari poroa, joista Vinha hieman kiinnostui ja minkä vuoksi sitten joutui vähäksi aikaa hihnaan. Metsälammella oli myös paljon erilaisia lintuja, hanhia ja muita. Näiden jälkeen emme kuitenkaan nähneet enää mitään eläimiä, ainoastaan vuoria, lunta ja jäätä. Maisemat olivat toki upeita.

Kuljimme parisen tuntia, jonka jälkeen söimme eväät ja palasimme reilun tunnin verran takaisin. Pidempi vaellus olisi vaatinut paremmat varusteet ja huomattavasti reilummin aikaa. Alunperin suunnitelmissa ja toiveissa oli päästä näkemään saaren jäätiköt. Ne olivat kuitenkin saaren sisäosissa noin 25 kilometrin päässä tiestä, joten patikkamatka olisi vaatinut useamman päivän retken. Lisäksi tasanko, jolla jäätiköt sijaitsivat, on noin tuhannen metrin korkeudessa ja vielä runsaan lumen peittämä.

Ehdimme 14.45 lähtevään lauttaan ja palasimme Hammerfestiin. Veimme koirat mökkiin ja kävimme nopeasti lukemassa sähköpostit keskustassa sijaitsevassa kirjastossa. Meillä oli vain alle puolituntia aikaa ennen kirjaston sulkemista. Kaupungissa ei ollut tällä hetkellä yhtään nettikahvilaakaan. Päinvastoin kuin torstai-iltana, oli kaupungilla nyt hyvin paljon väkeä, niin norjalaisia kuin turistejakin.

Takaisin mökille palattuamme päätimme muuttaa matkasuunnitelmaamme seuraavien päivien osalta. Aijottu viiden päivän ajo ilman taukopäiviä ei tuntunut enää hyvältä, koska niin koirat kuin omakin takapuoli vaatii löysempää tahtia. Tytöt eivät nukkuneet autossa matkan aikana ja ovat siksi olleet hyvin väsyneitä matkapäivien jälkeen. Koska nettiä ei ollut käytössä, soitin veljelleni Suomeen ja pyysin katsomaan muutamia asioita koneelta. Saimmekin suunnitelman uusittua ja päätimme ajaa jo seuraavana päivänä Altan kautta Suomeen, jossa olemme yhden yön ja koukkaamme pienen Pallas-Yllästunturin luonnonpuistossa tehdyn retken jälkeen Ruotsiin Övertorneosta.

Nukkumaan käydessämme aurinko paistoi täydeltä terältä kirkkaammin kuin aiempina päivinä päiväsaikaan. Tuntui aika absurdilta yrittää nukkua, kun säteet tökkivät silmiin ohuiden verhojen lävitse.

 

Copyright (c) Paul-Erik Törrönen unless explicitly mentioned otherwise

Masseter koirakoulu

Vempain Publishing System