Etusivu

Liisa

Autot
Juhlat
Kotiteatteri
Kuvaaminen
Sukeltaminen
Matkailu
Musiikki
Ohjelmat
Roolipelit
Ruuanvalmistus
Tietokoneet
Arkistot
Sekalainen
Sivuhakemisto

Torstai 5.6 Ekkeröy-Hammerfest

Aamulla satoi vähän. Päästin koirat pihalle ja pukeuduttuani lähdimme koko poppoon voimin kävelemään rannalle. Siellä oli paljon kaikenlaista meren tuomaa: paljon roskaa ja rojua, rapujen kappaleita, kuolleita merisiilejä, levää, kotiloita ja muuta jännittävää tutkittavaa. Hurja ihmetteli ja tonki koko rahan edestä kun taas Vinha keskittyi lähinnä spurttikuntonsa kehittämiseen. Ulkoilun jälkeen leikin vielä kummankin koiran kanssa hetken erikseen pihalla: Vinhan kanssa potkittiin fudista ja Hurjalle heitin frisbeetä.

Sade lakkasi lähtiessämme ja päivä alkoi hieman kirkastua. Ajoimme takaisin samaa tietä mitä olimme edellispäivänä ajaneet, mutta käännyimme Varangerbotnista länteen. Maisemat olivat jälleen upeat ja pysähdyimme pari kertaa kuvaamaan. Ifjordissa tie nousi tunturin laelle, jossa lunta oli reilusti – tie oli kuitenkin sula ja kuiva. Lämpötila laski kolmeen plusasteeseen ja tunnelma oli hyvinkin talvinen.

Jonkin matkaa Lebesbyn kunnan vaihtuessa Porsangiksi tien vasemmalla puolella näkyi upea Silfar-kanjoni. Paikkaa ei oltu merkitty mitenkään, mutta siinä oli onneksi parikin levennystä joilla pystyi pysähtymään. Kävimme jälleen katsomassa luonnonihmettä ja tytötkin pääsivät tarpeilleen kerrankin asiaan kuuluvan komeissa maisemissa.

Tankkasimme auton Lakselvissa. Hinta ei ollut niin järisyttävä kuin pelkäsimme, ”vain” noin 1,8e/litra. Soitin samalla Hammerfestin turisti-infoon kysyäkseni Seilantiin matkaamisesta, koska info on näin talvikaudella auki vain muutaman tunnin keskellä päivää. Sain lautta-aikataulut ja joitain hintatietoja, joten perjantain retki vaikutti turvatulta.

Pian Lakselvin jälkeen tien ylitti jokin pieni näädänsukuinen otus, liekö lumikko? Poltsi myös väitti nähneensä kotkan Ifjordissa, mutta havaintoa ei tietysti voida laskea koska sillä ei ole todistajaa... Lintujen bongailuinto on kasvanut koko ajan pitkin matkaa ja kotiin päästyämme seuraavat hankinnat lienevätkin hyvät kiikarit sekä iso ja kattava lintukirja. Eipä olisi uskonut... Ostimme Siidasta Lapin luonto-oppaan, mutta valitettavasti se ei riittänyt kattamaan läheskään kaikkia tekemiämme havaintoja.

Porsanginvuonon rannalla pienellä niemellä on paikka nimeltä Trollholmsund, jossa on suuria kiviä. Taru kertoo, että ne ovat peikkoja, jotka vaelsivat yli Finnmarkin tunturiylängön ja auringon noustessa muuttuivat kiviksi. Paikka oli hieno ja sinne oli mukava reilun kymmenen minuutin kävelymatka parkkipaikalta. Matkaa mutkisti hieman paikallisen talon pihalla ollut irtonainen tiibetinspanieli, joka ehdottomasti halusi tulla moikkaamaan tyttöjä. Tytöt olivat asiasta erityisen toista mieltä ja kun hyväntahtoiset hätistely-yritykset eivät koiraa karkoittaneet, turvauduin vanhaan hyväksi havaittuun fleksitemppuun ja viskasin tipsua jalkoihin Hurjan kasimetrisellä. Pappahauva lähti kuistille häntä koipien välissä eikä siitä enää liikahtanut, vaan pääsimme jatkamaan polulle keskeytyksittä.

Kivet katseltuamme kävelimme vuonon rannalla ja istuimme hetkeksi syömään eväitä. Hurja löysi uuden suursuosikin rapeiden, talven aikana kuivuneiden myyrien ja sopulien lisäksi: merisiilinkuoret, joita merilinnut olivat jättäneet saalistukseltaan syötyään sisukset. Niitä se rouskutteli iloisesti aina silmän välttäessä... Kivennäisiä, ou jees.

Hammerfestissä jouduimme etsimään majapaikkaa yllättävän paljon. Ajoimme ensiksi kaupungin keskustaan, jossa yritimme selvittää Seilandin-lautan lähtöpaikkaa. Kävimme ruokakaupassa ja piipahdin myös eräässä keskustan hotellissa kysymässä majoitusta. Tilaa olisi ollut, mutta he eivät halunneet majoittaa eläimiä. Ajoimme vähän matkan päähän pienelle leirintäalueelle, jossa ei kuitenkaan ollut miehitystä vaan ovessa lappu, että ovat seuraavan kerran paikalla klo 18.00. Sieltä jatkoimme hetkeksi tappamaan aikaa pienelle kukkulalle, josta näki hyvin yli koko kaupungin. Paluumatkalla alas poikkesimme vielä yhdessä hotellissa, jossa kerrottiin, ettei heillä ole tilaa. Ihmettelimme kovasti missä ne kaikki huoneet ja mökit varanneet matkailijat oikein luurasivat, koska kaupungilla ei heitä näkynyt ja hotellin pihakin oli melkeinpä autio, vain muutama auto oli parkissa.

Palasimme leirintäalueelle kuullaksemme, ettei sielläkään ollut tilaa. Onneksi jäljellä oli vielä heti kaupungin suulla oleva isompi leirintäalue, josta sitten löytyi meillekin majoitus. Respassa oli kesätöissä suomalainen tyttö, joten kommunikointi sujui sen suuremmitta mutkitta. Autoin vielä vähän tulkkauksessa, kun meitä ennen asioi saksalaispariskunta, jotka olivat hetkeä aiemmin myös käyneet siellä toisella leirintäalueella samaan aikaan meidän kanssamme.

Vuokrasimme pienen mökin hintaan 500nkr/yö. Mökissä oli sähköt, jääkaappi ja kaksi keittolevyä, muttei vettä. Vessa ja vesipiste olivat piharakennuksessa. Leirintäalueella oli myös motellihuoneita, mutta niihin ei saanut viedä koiria. Majoittumisen jälkeen kävimme vielä uudelleen, uusien ohjeiden perusteella etsimässä Seilandin-lautan lähtöpaikkaa ja löysimmekin sen vihdoin. Paikalla ei ollut minkäänlaisia kylttejä ja ainoa info lautasta oli aikataulu erään huoltorakennuksen seinässä.

Ilta kului läppäriltä ohjelmaa katsellessa. Mökki oli kylmä ja vaatteiden lisäksi olimme verhoutuneet vielä viltteihin. Vinha-parkakin paleli niin, että sille piti pukea froteeloimi yöksi, jotta se sai unta. Vinha nukkuikin sitten kylki kyljessä Poltsin kanssa ja Hurja puolestaan majoittui minun makuupussini sisään jalkopäähän. Kaikki pysyivät lämpiminä ja suht tyytyväisinäkin.

Copyright (c) Paul-Erik Törrönen unless explicitly mentioned otherwise

Masseter koirakoulu

Vempain Publishing System