Tiistai 3.6 Inari

Päiväohjelmaksi oli sovittu vaellus Otsamo-tunturille ja takaisin, yhteensä 18km. Ajoimme Inarin keskustaan ja kävimme Siidassa ostamassa tuliaisia ja Poltsille kalastusluvan. Siidasta löytyi postikorttien lisäksi mm. söpö Suomessa tehty pehmosopuli sekä karpalosiirappia. Sitä kelpaa syödä köyhien ritarien kera katsellen Lapin-kuvia sitten kotona.

Aamuinen puolipilvinen sää muuttui aurinkoiseksi ja lämpötila nousi päivän mittaan noin +14 asteeseen (varjossa). Vaellusreitti kulki siistissä ja helppokulkuisessa metsässä seuraten Juutuanjoen vartta suurimmalta osalta matkaa. Alkumatkasta polun varsilla näkyi valtavasti kuolleita myyriä, jotka luonnollisesti kiinnostivat koiria erityisen paljon. Reitti oli muutenkin erityisen mukava koirien kannalta, sillä ne pääsivät juomaan ja vilvoittelemaan joen lisäksi useissa matkan varrella olleissa puroissa ja pienissä metsälätäköissä. Kaikissa vesi oli erittäin kirkasta ja raikasta. Koko päivän aikana meitä tuli vastaan alle kymmenen ihmistä, joten saimme kulkea omassa rauhassa ja koirat hölkyttelivät tietysti taas irti. Hyvin vaikeaa kuvitella, miten moinen reitti onnistuisikaan koirat kytkettynä: polku on pääosin kapea ja nousut ja laskut jyrkkiä.

Menomatkalla näimme hieman ennen nousua Otsamolle hiiripöllöpariskunnan. Niillä oli ilmeisestikin pesä lähettyvillä eivätkä ne arvostaneet meidän liikkumistamme niiden alueella. Erilaisia eläinten elon jälkiä näkyi myös paljon: pöllöjen oksennuspalloja, myyrien, porojen, hirvien ja ehkä ketun ulosteita, osittain syötyjä myyriä ja oravia jne. Alkumatkan metsälammessa vilahti myös joku hanhipari, ehkä metsähanhia? Lensivät kuitenkin heti pois kun saavuimme paikalle. Paluumatkalla näimme saman lammen rantavedessä köllöttelevän laiskanoloisen hauen.

Nousu Otsamolle oli kohtuullisen rankka. Vinha alkoi kyllästyä vaeltamiseen jo menomatkan puolivälissä ihmetellen ilmeisesti kuinka järjettömän kauan se tallustaminen oikein kestää... Koirat jaksoivat kuitenkin mainiosti ja Vinha sai uutta potkua kulkemiseensa kun pääsimme niin ylös, että se pääsi tunturille peuhaamaan lumessa. Otsamon huipulta oli upeat näkymät yli lähitienoon aina pitkälle Inarinjärven selälle asti. Nautimme koko poppoo eväät. Koirat käyttivät taukoajan mieluummin ympäristön tutkimiseen kuin lepäämiseen. Mukava oli myös havaita, että ei itse tunturilla eikä matkalla sinne ollut roskia: ulkoilijat ovat pitäneet paikat siisteinä.

Paluumatkalla näimme pöllöparin lisäksi samassa paikassa touhukkaan pohjantikan. Koirien vetovuorot kääntyivät nyt toisinpäin: Vinha innostui kulkemaan reippasti, kun taas Hurjan meno laantui. Kummatkin koirat kärsivät ilmeisesti muurahaisten puremista tassuissa ja Hurjaa ne häiritsivät erityisen paljon. Se pysähteli vähän väliä varvikkoon nuolemaan tassujaan. Mitään ihmissilmään näkyvää niissä ei kuitenkaan ollut.

Noin 3km ennen Inariin saapumista poikkesimme vielä Jäniskoskella, joka oli 300m pääpolusta. Koski oli todella hieno.

Saavuimme takaisin autolle 7h 15 minuutin vaelluksen jälkeen illalla puoli kuuden maissa. Haimme kaupasta vähän ruokatarpeita sekä jäätelöt. Poikkesimme vielä Inarin infopisteessä, josta ostimme Pohjois-Norjan kartan. Syötyämme saunoimme mökin kostealöylyisessä mukavassa saunassa. Venyttelimme itse ja venytin myös koiria vähäsen. Ne hipsivät nukkumaan melko nopeasti iltaruuan saatuaan. Poltsi kävi vielä illalla heittelemässä vähän virvelillä, kaloja ei tosin näkynyt.