Maanantai 2.6 Kuusamo-Inari

Lähdimme yhdeksän jälkeen matkaan. Ajoimme ensiksi Oulangan kansallispuistoon, jossa kuljimme 5km:n pituisen Hiidenveden luontopolun. Sää muuttui nopeasti aamun viileästä ja tihkusateisesta aurinkoiseksi ja lämpimäksi, joten vaatetta oli päällä ihan liikaa. Ihailimme Kiutakönkään putousta kaikessa rauhassa ja Poltsi otti paljon kuvia. Putouksen tienoota lukuunottamatta emme nähneet koko reissulla ketään, joten koirat saivat taas hölköttää vapaana määräyksistä huolimatta.

Ajoimme Sallan kautta kohti pohjoista. Minua ilahdutti suuresti Sallan S-marketista löydetyt vegaaniset munkit, joita syöden matka taittui mukavammin.

Mitä kauemmaksi pohjoiseen saavuimme, sen harmaammaksi maisema muuttui ja alkoi taas sataa. Saavuimme Ivaloon noin seitsemältä illalla hakemaan mökin avainta. Lämpöasteita oli vaivaiset kahdeksan ja tunnelma oli jokseenkin lattea. Matkalla Inariin näimme Inarinjärven olevan vielä aika isolta osalta jäässä. Lehtipuissa ei juurikaan ole mitään vihreää, pienet silmut ehkä.

Villin Pohjolan Nukkumajoen kämppä oli melko lähellä Inarin keskustaa vajaa 6km päätieltä. Hiekkatietä ajellessa mieliala alkoi muuttua innostuneeksi, kun näimme upeat joenvarsimaisemat. Esitteessä mainittu ”huvilanaapuri” oli iso tukkikämppä, jossa ei ainakaan vakituisesti tuntunut olevan väkeä. Auto piti jättää vajaan 200 metrin päähän. Polku mökille oli merkitty, mutta itse asumusta ei näkynyt parkkipaikalta lainkaan. Iloinen yllätys oli taattu, kun laskeuduimme pientä rinnettä alas: kristallinkirkasta vettä oli niin vasemmalla kuin oikealla ja mökki sitten seuraavan rinteen takana. Todellinen koiraihmisen paratiisi! Tytöt olivatkin erittäin innoissaan ja tutkivat kovasti lähitienoota. Illalla kuljeskelimme lähettyvillä katsellen maisemia. Mökin lähellä näkyi laulujoutsenpari.