12.11 Sansibar - Nairobi - Amsterdam - Helsinki

Aamulla heräämme klo 03:30, mikä sinänsä ei ole mikään ongelma, koska uni jäi vähän vähäiseksi muutenkin. Kohtsillään olemme jo aamiaista nauttimassa. Tosin tässä vaiheessa alkaa pakki olla jo hieman sekaisin. Syynä lienee se, että maitohappobakteeripillerit loppuivat jo toissapäivänä, ja paikalliset pöpöt voittavat kädenväännön.

Hotellilla tarkistamme vielä, että kaikki kapsäkit ovat mukana ja menevät oikeaan autoon ennen kuin sulloudumme itsekin taas bussiin. Matkatoimiston toinen ryhmä onnistuu kaappaamaan vahingossa meidän bussimme, joka olisi ollut isompi, joten joudumme ottamaan varapaikat käyttöön autossa. Ja taas ajetaan läpi pimeän Sansibarin.

Lentokentällä on melko uneliasta väkeä. Joudumme odottamaan tovin ennen kuin virkailijat saapuvat paikalle ja sählinki voi alkaa. Tilannetta ei auta yhtään se, että paikalla on liuta erittäin 'avuliaita' ihmisiä, jotka mielellään kantavat turistien matkatavaroita ja ohjaavat heitä erinäisten tiskien eteen, pyytämättä ja jääden sitten hyvin vihjailevasti seisomaan viereen. Ennen turvatarkastusta Liisa päättää käydä vessassa. Sansibarin lentokentän naistenvessa valitaan täysin ylivoimaisesti Afrikan kamalimmaksi toiletiksi. Ainakin tämän matkan perusteella.

Turvatarkastus on melko leväperäinen. Useampi henkilö huomaa kuljettaneensa jopa litraisen vesipullon tarkastuksen läpi. Muutenkin turvahenkilöstö vaikutti olevan melko välinpitämätöntä mitä läpivalaisussa näkyy. Tarkastuksen jälkeen istutaan odotushallissa, jossa voidaan ihailla auringonnousua.

Kapteeni ilahduttaa matkustajia suomenkielisillä tiedotuksilla - koneessa on ehkä nelisenkymmentä paikkaa ja niistä vähintään 80 prosentissa istuu suomalainen, sillä meitä on kaksi Olympian ryhmää kotimatkalla. Kilimanjaro näyttäytyy upeana aamuauringossa ja sitähän sitten kuvataan runsain mitoin. Nairobiin saavuttaessa saadaan kokea ensimmäinen oikea sade, joka kastelee ihmiset perusteellisesti juostessamme lentokoneesta terminaalin suojiin. Terminaalissa Heikki parkkeeraa meidät siksi aikaa, kun käy selvittämässä miltä portilta lähtee Kenya Airwaysin lento Amsterdamiin; vaihtoaikaa on vain n. tunti.

Lento Amsterdamiin on selkeästi koko matkan mukavin. Lentokone on vain noin 30 prosenttisesti buukattu, mikä tarkoittaa, että käytännössä jokaisella matkustajalla on oma penkkirivi. Torkkuminen onnistuu siis mukavasti maaten. Lisäksi jokaisella paikalla on (melko hyvin) toimiva VOD (video-on-demand)-järjestelmä, josta voi valita n. kymmenen elokuvan joukosta oman mieleisensä. Valitettavasti Poltsi on tässävaiheessa jo melko kipeä, joten Transformers, Die Hard 4 sekä Fantastic Four 2 menevätkin melko kuumeisissa merkeissä. Liisallakin on vastaavia, joskin lievempiä oireita.

Amsterdamissa joudumme sitten odottamaan pidempään, kun vaihto kestää nelisen tuntia. Kiertelemme kauppoja ja tutkimme tietenkin Nikon-kameroiden 'tax-free'-hintoja, jotka ovat Suomen tasolla. Amsterdamissa huomataan myös mitä ei Afrikassa ollut: tupakansavu. Tämä toistuu myös myöhemmin kun saavutaan Suomeen. Lento Helsinki-Vantaan kentälle menee niin ikään ilman sen kummempia kommelluksia, mitä nyt tulee rampattua melko tiuhaan vessassa. Saavuttuamme kentälle huomaamme, että KLM ja Amsterdam ei pettänyt tälläkään kertaa. Toinen matkalaukku on kadoksissa, eikä vain meiltä, vaan parilta muultakin ryhmäläiseltä. Tässävaiheessa olemme niin voipuneita, että kun ollemme tehneet ilmoituksen kadonneesta matkatavarasta, kaadumme taksiin ja ajetaan kotiin. Kello on yli kahden, kun pääsemme nukkumaan.

Kadonnut matkalaukku toimitetaan seuraavana iltana kotiin. Laukku ja tavarat ovat ehjiä, mikä on ihan positiivista, koska laukussa oli muiden tuliaisten lisäksi yksi pullo kenialaista punaviiniä. Vatsataudista saadaan nauttia vielä sen viikon, mutta lopulta sekin talttuu.