Etusivu

Liisa

Autot
Juhlat
Kotiteatteri
Kuvaaminen
Sukeltaminen
Matkailu
Musiikki
Ohjelmat
Roolipelit
Ruuanvalmistus
Tietokoneet
Arkistot
Sekalainen
Sivuhakemisto

11.11 Sansibar Town

Tämä on viimeinen päivä. Suunnitelmissa on käynti maustefarmilla, kierros vanhassa kaupungissa eli Stone Town:ssa sekä retki Prison Island:lle (jonne Liisa tosin ei lähde). Majoituspaikkakin siirtyy samalla Blue Bay Resort Kiwengawasta Stone Townin rannalla olevaan Tembo-hotelliin.

Aamu alkaa pakkaamisella, joka tässä vaiheessa tapahtuukin melko rutiinilla. Koko ryhmä sulloutuu taas bussiin, jossa ilmastointi tulee enemmän kuin tarpeeseen. Lämpötila on jossain reilusti yli +30 asteessa ja kosteus on lähempänä sataa kuin viittäkymmentä prosenttia... Ennen uutta hotellia käymme vielä maustefarmilla. Farmi ei ole mikään kummoinen, lähinnä muutama avonainen rakennus keskellä kasvillisuutta. Paikallisen oppaan mukaan olemmekin eräänlaisella esittelypaikalla, ja kasvillisuus osoittautuukin erinäisiksi hedelmä- sekä maustekasveiksi. Sansibarilla suositaan muutenkin sekaviljelyä, eli kasveja kasvatetaan sekaisin samalla maa-alueella. Maustekierros onkin melko perusteellinen ja lähes puolet mainituista mauste- sekä hedelmäpuista pääsee unohtumaan, päällimmäisinä jää mieleen vanilja-, pippuri- sekä kaikkienmausteidn puu. Kierroksen päätteeksi luonnollisesti tarjotaan mahdollisuus ostaa mausteita valmiissa pusseissa. Ostammekin sekä itselle että tuliaisiski toistakymmentä pussukkaa mm. chiliä ja currya sekä saippuaa ja maustekahvia.

Ajamme taas tovin bussilla, kunnes tulemme Sansibarin pääkaupunkiin - joka on omaperäisesti nimetty Sansibariksi. Ajamme Stone Towniin, joka on Sansibarin vanhaa kaupunkia ja pysähdymme kauppatorin laidalle. Ohjelmassa on kävelykierros. Kauppatori valloittaakin heti ensimmäiseksi nasaalikanavat, kun kuljemme läpi kalatorin, jota seuraa lihatori. Kun näkee miten (ja missä tilassa) liha käsitellään, niin ei ole suuria ongelmia pysytellä kasvisruuissa. Kala- ja lihatorin jälkeen kuljemme sokkeloisella vihannes- ja hedelmätorilla. Torilla on myytävänä samaisia mausteita joita farmillakin oli, mutta murto-osahintaan. Ongelmana on vain on selvittää onko esim. tulinen curry-pussi oikeasti täynnä curryä vai vain hieman kurkumaa ja sahapurua? Mausteet nimittäin ovat hyvin usein valmiiksipakattu muoviin eivätkä esillä suurina maustekasoina niin kuin televisiossa usein näkee.

Kun pääsemme torin toiselle puolelle, jatkuu kierros rakennusarkkitehtuuria katsellen. Erikoisuutena ovat talojen ovet, joissa on useimmiten hyvinkin yksityiskohtaiset merkinnät siitä minkälainen ihminen/perhe oven takana asuu. Kahtena merkittävänä tyylisuuntana on intialainen, jolla on kaartuva yläosa, sekä islamilainen, jolla on suora yläosa. Tukeviin puuoviin on taitavin kaiverruksin tehty esimerkiksi ankkuriketjuja, jotka viittaavat merenkulkuun. Erikoisuutena on erinäiset piikit, joiden tarkoitus on pitää norsut loitolla (norsut eivät mielellään puske päällään piikkejä). Norsuja ei kuitenkaan ole ollenkaan koko saarella...

Kierreltyämme hetken katselemassa ovia saavumme anglikaanisen kirkon luo. Kirkko on rakennettu orjien myyntipaikalle, ja sen vieressä toimivan rakennuksen kellarissa säilytettiin orjia, jotka odottivat myyntiä. Oppaan mukaan hyvä tapa mitata orjan laatua oli tarkistaa miten paljon tämä kesti ruoskimista.

Käymme sekä kirkossa että myös erittäin ahtaissa kellaritiloissa. Lopuksi käymme katsomassa vielä (ruotsalaisten pystyttämää) orjakaupasta muistuttavaa muistomerkkiä, joka sijaitsee aivan kirkon vieressä.

Anglikaanisen kirkon lisäksi näemme toisenkin, katolisen kirkon. Tällä tosin ei ole mitään sen mielenkiintoisempaa historiaa, joten ohitamme sen ulkopuolelta palaten Tembo-hotellille, jossa meitä odottaa taas perinteinen tervetulijuoma sekä huoneenjako.

Tembossa onkin sitten hieman eri käsitys sängystä kuin mitä Blue Bay-hotellissa oli. Pituutta löytyy vaivaiset 180cm, mutta se mikä sen pituudesta puuttuu, korvaantuu korkeudella - sänky on valehtelematta normaalipöydän korkuinen.

Poltsi lähtee extempore mukaan Prison Island-käynnille, kun siellä on luvassa myös snorklausta, vaikka ajankohta on jo yli puolipäivä ja nousuvesi on kohta korkeimmillaan. Saari on aikanaan toiminut orjien vastaanottopisteenä, mutta nyt siellä on hotelli sekä jättiläismerikilpikonnien kasvatusta. Vain osa ryhmäläisistä on kiinnostunut käymään saarella, joten lähtö tapahtuu melko vaivattomasti paikallisen 'kapteenin' kyyditsemänä. Veneen kunto tosin saa yhden jos toisenkin kommentin, ja Heikin GPS ilmoittaa että liikumme huimat 15km/h, joten matka kestää sen puolisen tuntia suuntaansa, vaikka saari onkin hotellista selkeästi näkyvillä. Vasta matkalla selviää osalle mukana olijoista, että snorklaus tehdään veneestä käsin, ja 'merenkäyntikin' hirvittää joitakin, joten osa porukasta jätetään perille päästyä rantaan, ennen kuin jatketaan lähellä oleville riutoille. Hieman hätäisen valmistelun vuoksi snorklaamassa on loppujen lopuksi vain Anssi sekä Poltsi. Kokemus ei ole kovin mairitteleva, kaloja on melko harvakseltaan ja nousuveden vuoksi korallitkin ovat melko syvällä. Poltsi onnistuu sukeltamaan pohjalta käsivarren kokoisen jättiläissimpukan kuoren veneessäolijoiden katseltavaksi, kuori kuitenkin palautetaan merenpohjalle, ennen kuin palataan saarelle.

Saarellaolijat ovatkin sillä aikaa löytäneet ravintolan, joka toimii entisessä vastaanottorakennuksessa, ja istuvat melko tyytyväisinä, kun snorklaajat tulevat suihkun jälkeen paikalle. Tilauskierroksen jälkeen siirrytäänkin ihmettelemään kilpikonnia jonka voi kiteyttää sanoihin hitaat, nälkäiset ja haisevat.

Hotellille päiväksi jäänyt Liisa ajattelee ottaa aikaiset aamuherätykset takaisin nukkumalla päiväunet. Nokoset osoittautuvat kuitenkin täysiksi mahdottomuuksiksi, sillä hotellin sisäpihalla olevalle uima-altaalle on kerääntynyt iso intialaisporukka lapsineen. Liuta lapsia huutaa ja kirkuu parisen tuntia putkeen samaan aikaan kun aikuiset intialaisrouvat lilluvat altaassa sarit ja muut vaatteet päällään. Edes korvatulpat eivät pysty pitämään ääniä edes siedettävällä tasolla.

Liisa vaihtaa sängyn kylpyammeeseen ja lilluu osittain rikkonaisten tummien kaakeleiden keskellä hyvän tovin. Tämän jälkeen on hyvä käydä vähän kävelemässä rannalla ja kaupungissa - tosin vain lyhyen lenkin verran, sillä ilman karttaa tuntuu hieman epämiellyttävältä lähteä seikkailemaan sokkeloisille kujille. Yksinäinen nainen saa kulkea hyvinkin rauhassa kaduilla eikä juuri kukaan tule edes kaupittelemaan mitään.

Melko heti Poltsin tultua saariretkeltä, on aika lähteä jäähyväisillalliselle. Pakkaudumme jälleen kerran pikkubussiin ja ajamme vähän matkan päähän. Illallispöydät on katettu hiekkarannalle ja auringon laskiessa maisema ja tunnelma ovat upeat. Tunnelma ei kärsi vähääkään, vaikka tarjoilijat kertovat ravintolan alkavan tarjoilla ruokaa vasta puolta tuntia/tuntia saapumisemme jälkeen. Mehän olemme lomalla! Tilaamme juomat ja Olympia piffaa meille vielä snapsitkin. Heikki on sopinut etukäteen, että kasvissyöjille on omat erikoisruokansa eikä henkilökuntaa ihmetytä ollenkaan teroituksemme siitä ettei myöskään maitotuotteita sovi käyttää. Jostain syystä vegaaninen ruokavalio vaikuttaa olevan afrikkalaisille hyvin helposti ymmärrettävä eikä eroa lakto-ovo-kasvissyöjään tunnuta ihmettelevän.

Illan mittaan Heikki pitää meille matkalaisille puheen ja Jorma puolestaan puhuu ryhmän puolesta kiittäen Heikkiä. Saamme myös ehkä matkan ensimmäisen todellisen makuelämyksen, kun alkuruokana on hyvin erikoisen makuista, hapanta ja makeaa mangokeittoa jossa killuu uppomuna (meille vegaaneille toki ilman).

Palaamme hotellille noin kello yhdeksän. Suuntaamme vielä vastapäiseen kauppaan aikomuksenamme laittaa viimeiset rahamme kiinni afrikkalaistaiteeseen. Kaupat syntyvät suht helposti ja ostamme 17 dollarilla kaupan ovensuussa seisoneen noin 1,5m pitkän ja muutamankymmenen senttiä leveän mustavalkoisen kirahvitaulun. Pakkaamme kirahvin ja muut tavarat matkalaukkuun ja tungemme pieneen sänkyyn, sillä herätys on seuraavana aamuna jo klo 3.30. Viimeinen yö Afrikassa kuluu Liisan rämpätessä tuuletusta tunnin välein päälle ja pois ja Poltsin yrittäessä viikkaantua jotenkin itseään lyhyempään sänkyyn.

Copyright (c) Paul-Erik Törrönen unless explicitly mentioned otherwise

Masseter koirakoulu

Vempain Publishing System