8.11 Masai Mara – Nairobi – Sansibar

Heräämme aamulla puoli viiden maissa, kun kuumailmapallorekkaa peruutetaan huoltopihalle. Ilmeisesti tämäkään kuski ei ole kovin taitava, koska peruuttamishälyytysääni kaikuu ainakin puolisen tuntia.

Olemme jo kuudelta valmiita ja siirryimme lintutorniin. Poltsi ottaa kuvia auringonnoususta. Takoitus on myös kuvata kuumailmapalloa, mutta se lentääkin toista reittiä.

Lähdemme seitsemän jälkeen ajamaan kohti Nairobia. Matka on aikamoinen, autoon tulee ilmeisesti ovesta hiekkaa sekä pölyä sisään.

Olemme Nairobissa perillä puolenpäivän-yhden amaissa ja menemme Jakaranda-hotellille hakemaan sinne jätetyt matkalaukkumme ja pakkaamaan tavaroita uudelleen. Saamme myös järjestettyä niin, että Joseph lähtee yhdellä autolla viemään meitä, Minnaa ja Jukkaa syömään Karen Blixenin Teehouse-ravintolaan sillä välin kun muut ryhmästä käyvät Carnivore-ravintolassa. Syömme ihan maittavan lounaan kauniisssa puutarhassa.

Ruokailun jälkeen meillä on vielä aikaa, joten päätämme mennä samassa pihapiirissä olevaan baariin. Poltsi on maksanut lounaan Visalla, mutta juomia maksaessamme kortti ei enää toimi. Varmennusta odotellessa menee aika kauan ja Joseph ilmestyy baariin kertomaan, että olisi jo aika lähteä – ennen kuin olemme edes ehtineet korkata juomia! Saamme kolehdilla kokoon riittävästi käteistä maksaaksemme ja vedämme bisset (Liisa Smirnoff Icen) ennätysvauhdilla huiviin.

Karen Blixen-museo on ihan mielenkiintoinen, vaikkakin käyntimme onkin aika lyhyt. Museon kaupassa käy Visa ja kaikki ovatkin siellä kilvan jonossa tekemässä ostoksia. Liisa ostaa kahvia, joka on kallista, mutta kivasti pakattua. Ostamme myös yhden seinäkalenterin lisää.

Museosta ajamme vauhdilla lentokentälle, koska ei ollut varmuutta milloin lentomme lähtee. Kentällä on hieman epäselvyyttä, kun lentoa ei ole missään taululla eikä ole infoa lähtöportista eikä -ajasta. Kone lähtee kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan klo 19:30.

Visan kanssa on hieman haasteita tänään. Aamulla Liisa ei saa maksettua huoneenlaskua kortilla, koska summa on liian alhainen. Lentokentällä automaatti ei toimi eikä Liisa saa edes ostettua lisää kahvia taxfreestä, koska korttiyhteydet ovat koko kentällä poikki.

Sansibarissa saamme laukut ennätysvauhtia, kiitos täysin automatisoimattoman käsittelyn (kone laskeutuu ihan terminaalin viereen ja näemme terminaalin ikkunasta, miten laukut tuodaan koneen ruumasta rullakoilla terminaalissa olevan luukun toiselle puolelle, josta kukin matkustaja saa osoitella oman laukkunsa). Pakkaudumme pikkubussiin ja ajamme noin tunnin hotellille lämpimässä ja kosteassa tropiikin yössä. Matkalla ei kauheasti maisemia näy melko vähäisten katuvalojen vuoksi, mutta upea tähtitaivas näyttäytyy sitäkin hienompana.

Likaisina ja hikisinä arvostamme suht ripeästi saamiamme huoneitamme. Huoneet ovat kahden huoneen taloissa, tilavia ja ilmastoituja. Pylvässänky on valtava, kolmisen metriä leveä. Luvattu merinäköalakin löytyy. Ainakin kaistaleen verran – Anna sanoo heidän näköalansa edellyttävän kukkaruukulla seisomista.

Televisio ilahduttaa myös, mutta vedenkeitin ei toimi. Respasta tulee puolenyön tienoilla joku katsomaan sitä ja tuo lopulta toimivan laitteen tilalle, jotta Liisa saa minuuttipuuronsa keitettyä ja pääsee nukkumaan. Poltsi käy vielä kuvaamassa tähtiä.