7.11 Masai Mara

Heräämme totuttuun tapaan anivarhain, kun henkilökunta tulee töihin ja alkaa taas paiskoa pakkeja keittiössä. Nousemme kuuden maissa katselemaan joen yllä lentäviä lepakoita (ilmeisesti samoja keltasiipisiä mitä Baringossakin nähtiin). Menemme myös ylös lintutorniin ja näemme juuri lentoon lähteneen kuumailmapallon, joka lipuu ohitsemme. Sillan kohdalla joessa on yksi hippo upoksissa ja tarkkailemme sitä pitkään.

Lähdemme kahdeksalta koko päivän puistoajoon suuntana Mara-joki ja Tansanian raja. Heti alkuun näemme gepardin, joka makaa pusikossa hyvin lähellä lodgea. Gepardi on nähtävästi valinnut paikan rinteellä olevan pensasryhmän juuresta, josta se saattaa valvoa mahdollisten saaliseläinten kulkua alapuolella. Myöhemmin ajaessamme toiseen lodgeen vessakäynnille bongaamme vielä kolmen gepardin ryhmän. Niillä on ilmeisesti saalis ruohikossa, koska kaikkien naamat ovat veressä. Kirahveja bongataan myös useita.

Mara-jokea lähestyessä näemme matkalla kulotetun alueen, joka on muuta savannia huomattavasti vihreämpi ja siinä laiduntaa runsaasti gnuita ja seeproja. Francisin mukaan suurin osa Kenian puolelle jääneistä gnuista on uroksia, sillä naaraat ovat menneet Serengetiin synnyttämään. Eläinten vaelluksen vuoksi kansallispuistossa on rajan merkkinä ainoastaan jotain rajapyykkejä, kivisiä paaluja. Jokea lähestyessä luurankojen määrä kasvoi. Näemme suht tuoreen gnu-raadon, jota syö neljä korppikotkaa. Siirtyessämme Masai Marasta Trans Maran puolelle ylitämme Mara-joen. Ylityspaikan vieressä on ilmeisesti suvantokohta, jonne suuri määrä jokeen hukkuneita ja toistensa polkemaksi jääneiden gnuiden raatoja on kerääntynyt. Mätänevien ruhojen haju on sanoinkuvaamaton (muistuttaa vähän kananpaskaa). Paikalla on myös kaikenlaisia lintuja (hanhikorppikotkia, malibuhaikaroita jne) herkuttelemassa raadoilla.

Myöhemmin pääsemme ulos autoista katsomaan jokitörmälle - täällä ei ole raatoja eikä siten pahaa hajuakaan... Rannalla on kolme krokotiiliä ja vedessä lukuisia hippoja. Emähippo poikasineen nousee pittoreskisti rannalle köllöttämään ja lopuksi sitä seurasi vielä kolmaskin virtahepo.

Ajamme n. puoli tuntia etelään päin ja pysähdymme syömään suuren puun alle tehdylle picnic-paikalle. Puussa asuu nopea ja nokkela marakatti, joka saa varastettua ruokaa sekä meidän ryhmältä että myöhemmiltäkin tulijoilta.

Ajamme paljon jokea myötäillen ja näemme lisää hippoja, krokotiilejä, kuolleita gnuita, lintuja yms. Bongaamme myös pissaavan kirahvin sekä ilmeisesti agaman, joka nimettiin värinsä vuoksi teräsmiesliskoksi. Kohtaamme myös urosnorsun, joka hieman uhitteli meille.

Palaamme takaisin Masai Mara-alueelle saman portin kautta, joka siis on sillan kohdalla, jonka jokitörmällä aiemmin kuvatut sadat raadot ovat. Pysähdymme WC-käynnin ajaksi ja voi todeta, että vessassa ei olisi minkään maan raikastin tehonnut, tuuli painaa vielä sopivasti raadonhajun meillepäin. Voi vain kuvitella minkälaista vesi on, kun se on virrannut muutaman sataa kilometriä suodattautuen kymmensien tuhansien raatojen läpi...

Näemme myös tässä vaiheessa ensimmäisen tunnistettavan seepraraadon, kaikki aikaisemmat ovat nähtävästi olleet gnun tai vesipuhvelin. Francisin mukaan gnut ovat hyvin lyhytmuistisia eläimiä ja palaavat melko nopeasti samoille paikoille, jossa pedot äskettäin niitä saalistivat. Seeproilla on, paitsi gnuita parempi näkö, niin myös huono tapa potkia taaksepäin juostessaan karkuun. Ne myös juoksevat yleensä pidempiä matkoja palaamatta. Seepran potku voi olla niin voimakas, että se tappaa jopa täyskasvuisen hyeenan. Kirahvit puolestaan osaavat potkia myös eteenpäin.

Paluumatkalla alkaa sataa ja pikkutihutus muuttuu nopeasti hyvin suuriksi pisaroiksi. Pojat yrittävät laskea katon, mutta toinen etukulma ei mene lukkoon. Francis yrittää itsekin saada sitä kiinni, mutta tuloksetta, joten Anssi pitelee kattopalkista kiinni toisella kädellään matkan jatkuessa. Onneksi sade ei kestä kovin kauaa.

Iltapäivällä savanni tuntuu tyhjentyneen emmekä nähneet melkeinpä mitään eläimiä. Onnemme kuitenkin kääntyy ja lähdemme seuraamaan saalistukseen valmistautuvaa kahta leijonaa. Odotamme passissa pitkän aikaa, mutta leijonat päättävät valitettavasti tehdä samoin ja siirtävät aikeensa tuonnemmaksi.

Loppumatkasta näemme uudestaan strutsin, lisää leijonia (uros, pentuja sekä naaras/naaraita), sekä kaksi vaippasakaalia.

Lodgen alueella törmäämme kolmeen seepramangustiin.

Liisa kysyy aamulla Francisilta missä masait lataavat kännykkänsä; eilisellä reissulla kun kylää esitellessään masai-miehen puhe katkesi hänen kännykkänsä soimiseen... Francis sanoo, että luultavasti turistit ovat antaneet miehelle kännykän, ja että sitä varmaan ladataan puiston porteilla tai lodgeissa.

Eilinen kulo paloi edelleen paikoin vielä myöhään iltapäivällä ja kauempana oli sytytetty uusi.

Illallisen lopussa Anna käy kertomassa, että savannin yllä on ukonilma, joka ei kuitenkaan jyrähdellyt meille asti. Poltsi yrittää ottaa siitä kuvia, muttei onnistu. Seuraamme myös kuistin tukipilareissa ja katossa puuhailevia gekkoja.