6.11 Masai Mara

Yö on viileä, mutta kiitos paksun peiton, nukumme hyvin. Kaskaita tuntuu olevan huomattavasti vähemmän, joten eläinten ääniäkään ei meidän telttaamme pahemmin kanna. Toisessa suunnassa yöpyneet matkatoverimme ovat kuitenkin kuulleet yöllä leijonan ja virtahepojen karjahtelua. Me saamme tyytyä huoltorakennuksesta kuuluvaan pakkien kolinaan sekä aamulla töihin tulevien lauluun ja jutteluun. Aamuidyllin rikkoo lopullisesti peruuttavan kuormurin varoitusääni, joka jatkuu ainakin parisenkymmentä minuuttia. Ilmeisesti kuljettaja ei ole kovin varma omista ajotaidoistaan ja kapealla huoltotiellä peruuttaminen ei tunnu hänestä helpolta... Kuorma-autossa on lastina kuumailmapallo, joka auringon noustessa starttaa lodgen läheltä vieden turisteja ihailemaan aamuista savannia ilmasta käsin. Ilmalennon hinta on posketon, 365$ per nuppi.

Nousemme kuuden maissa ja aamun puistoajelulle lähdetään klo 6.30. Ilma ei ole vielä mitenkään lämmin, vaan fleece ja tuulitakki ovat ihan käypiä varusteita. Auton ikkunat ovat huurussa ja Francisilla on taas untsikka niskassaan.

Vastoin edellisiltana päivällispöydässä puhuttua, onnistumme bongaamaan kolme hyeenaa kanniskelemassa gnun luita. Norsujahtimme tuottaa myös vihdoin tulosta ja näemme parikin norsulaumaa, joissa on pääosin nuoria naaraita ja poikasia. Lisäksi näemme mm. sakaaleja, sihteerilinnun, joitain kotkia ja savannikorppikotkan sekä pari uutta antilooppilajia, joiden nimet eivät valitettavasti jää mieleen.

Anna ja Anssi lainaavat meille rahaa, joten lähdemme mukaan masai-kylään tehtävään ylimääräiselle retkelle. Ennen lähtöämme Heikki pitää alustuksen masaiden elämästä ja kertoo perinteeseen kuuluvan, että kylän tytöistä tulee sotureiden rakastajattaria jo 5-6-vuotiaina ja myöhemmin sitten heidän vaimojaan. Tieto uppoa ryhmään ilmeisesti sen enempiä kyseenalaistamatta ja osa porukasta on hyvin tuohtuneita ja poissa tolaltaankin.

Jokirannassa matkalla autolle näkyy kääpiömangusteja. Marakatit tuntuvat sen sijaan muuttaneen jonnekin, sillä niitä ei ole näkynyt toviin.

Pääsymaksu masaikylään on hulppeat 25e per henki. Yksi miehistä kertoo yleistä infoa kylästä ja masaiden elämästä ja sitten miehet esittävät perinteistä tanssia hyppimällä ylös. Tanssi kestää melko pitkään ja välillä siihen haetaan suomalaisetkin mukaan. Miesten jälkeen on naisten vuoro ja me matkalaiset saamme taas liittyä riviin mukaan. Kuvista huomaa, kuinka pieniä masainaiset ovat, koska juuri kukaan heistä ei ole Liisaa pidempi.

Jakaudumme ryhmiin ja menemme sisään masaiden savimajoihin. Talossa on vierashuone, huone jossa on vanhempien sänky ja keskellä taloa tulisija. Tulisijan toisella puolella on lasten vuode ja oviaukon vieressä parsi yhdelle lehmälle. Talossa ei ole ikkunoita, vaan ainoastaan pieni reikä tulisijan viereisessä seinässä josta savu pääsee ulos. Naiset rakentavat talot lehmänlannasta ja yhden majan rakentamiseen menee nelisen kuukautta. Miehen jokaisella vaimolla on oma talo. Myötäjäisinä vaimosta maksetaan kymmenen lehmää (yhden lehmän arvo on jopa noin 300e).

Kylän ulkopuolella naisilla on myyntipöytiä, jonne meidät ohjataan muistutuksin, että ostaminen ei tietenkään ole pakollista. Liisa kysyy Annalta paljonko hän maksoi omasta rannekorustaan, sillä hän haluaisi samanlaisen. Osalla porukasta tulee vähän riitaa masaiden kanssa tuotteiden hinnoista ja koska osoittaudumme huonoiksi ostajiksi, ohjataan ryhmämme ulos ilman luvattua tulentekonäytöstä.

Kylässä on paljon koiria, yksi pentukin nähtiin. Koirat ovat hyvin kirjavia tyypiltään, joukossa ainakin yksi pystykorvainen koira ja yksi vähän pidempiturkkinen, kippurahäntäinen pied.

Käymme vielä läheisessä koulussa, jossa opiskelee lähitienoon masailapsia. Kouluun rakennettiin juuri lisäosaa. Se sekä aikaisempikin kivinen rakennus ovat kanadalaisten rahoittamia. Lapsia on yhteensä n 150 ja kaikilla sini-keltainen koulupuku. Monella asut ovat huonokuntoisia, reikäisiä ja revenneitä. Kaikkien päät on ajeltu, joten on vaikea erottaa ketkä lapsista ovat tyttöjä ja ketkä poikia.

Lapset esittävät tervetulolaulun ja vanhemmat tytöt vielä jonkinlaisen perinteisen tanssin juhlavaatteissaan. Muksuista lähtee kokoonsa nähden todella kova ääni. Osa ryhmästä tuo mukanaan vihkoja ja kyniä, lippiksiä yms. ja lahjoitukset otetaan ilolla vastaan.

Masai-vierailun jälkeen ajamme (taas) takaisin lodgelle syömään. Afrikkalaisille jäänee päällimmäiseksi kuvaksi valkoisista, että me syömme jatkuvasti! Ruuan jälkeen onkin hieman pitempi tauko, joka vietettiin (tietenkin) altaan äärellä. Illalla lähdemme sitten (taas) safarille, jossa näemme usean sadan yksinlön lauman vesipuhveleita, pari ryhmää kölliviä leijonia (jotka olivat ilmeisesti nauttineet em. vesipuhvelin edellisenä yönä ja jonka jäännökset me myös näemme). Näiden lisäksi vielä iso norsuperhe, kruunuhyyppä pesineen, jotain - taas - uusia antilooppeja joiden nimeä ei taaskaan muisteta - sekä isompi savannipalo jonka masait ovat sytyttäneet ja joka on levinnyt myös suojelualueen puolelle. Paikoittain liekit lyövät siihen malliin, että tulessa ei palanut pelkästään aluskasvillisuus vaan kaikki, ja on vaikeata kuvitella että kukaan hallitsisi tuota paloa.

Nyt alkaa olla jo hieman väsymystä ilmassa. Uusia lajeja ei havaita eivätkä nähdyt enää säväytä samaan tapaan. Sikäli tämä safarimatka onkin juuri sopivan pituinen. Huominen kokopäiväretki on hyvä päätös ja toivottavasti silloin näemme ne "puuttuvat" eli strutsin (läheltä), gepardin sekä "oikeankokoisen" gnu/seepralauman.