5.11 Rift Valley - Lake Naivasha - Masai Mara

Silmät sikkaralla lähdemme aamulla kuudelta hotellilta Naivasha-järvelle. Country Clubilla, josta veneajelun pitäisi lähteä, ei tiedetä mitään varauksestamme. Pienen häsellyksen jälkeen nousemme kuitenkin veneen kannelle ja lähdemme seilaamaan pitkin aamuista, tyyntä järveä.

Melkein heti laiturin vieressä on hippoja, jotka tosin paheksuvan oloisesti painelevat vedenpinnan alle. Lämpötila on vielä aika alhaalla ja tuntuu mukavalta, kun vene kääntyy kohti aurinkoa. Tuuli vahvistaa tarvetta sormikkaista.

Vene kiertää järveä hiljalleen ja yhdessä vaiheessa Poltsi ja Jukka ovat näkevinään leijonia vastarannalla. Valitettavasti lähemmäksi päästessä kissoista ei näy jälkeä, mutta kirahveja käyskentelee useita. Varmoja näköhavaintoja tulee kuitenkin lukuisista linnuista (pelikaaneja, merimetsoja, kiljumerikotkia) sekä erinäisistä kasvinsyöjistä, jotka ovat erittäin kuvauksellisia aamuauringossa. Näemme matkan ensimmäisen gnun. Törmäämme myös virtaheporyhmään, jossa on yksi poikanen ja muutama kuivalla maalla lekotteleva yksilö, joista yksi on iso ja arpinen uros vesihyasinttia selässään.

Järvikierroksen jälkeen nautimme tukevan aamiaisen Naivasha Country Clubilla. Syömisen jälkeen edessä on tärinän täyteinen, pitkä ja kuuma matka Masai Maraan. Pysähdymme muutaman kerran matkamuistomyymälöissä ja vastaavissa. Poltsi herättää uteliaisuutta ja hilpeyttä leteillään, festarirannekkeillaan ja semi-militaristisella pukeutumistyylillään eivätkä Liisan lävistyksetkään jää tarkastamatta. Mokoma-paita saa ansaittua huomiota ja vaikkei heavy/trash-metalli olekaan tuttua paikallisille, löytyy toiselta pysähdyspaikalta Euroopassa asunut mies joka tunnistaa rannekkeet musiikkiin liittyviksi.

Afrikkalainen yritteliäisyys nostaa päätään, kun joutilaat nuoret miehet kyselevät esimerkiksi eurokolikkoja sanoen keräävänsä niitä. Jos joku heille kolikoita antaa, ovat he hetkessä seuraavan luona vaihtaakseen ne paikalliseksi rahaksi. Kaikki muutkin lahjoitukset otetaan ilolla vastaan ja lippisten teksteistä päätellen lahjoja onkin tullut ympäri maailmaa. Poltsi bongaa myöhemmin auton ikkunasta miehen, jolla on Pantera-paita päällään. Ilmeisesti UFF:n vaatteet ovat täällä kovassa huudossa - ainakin Nakurun kaupungissa näytti olevan kova kysyntä käytetyistä vaatteista, joita myytiin kaduilla.

Masaialueelle siirtyminen näkyy maisemassa. Tie jatkuu päällystämättömänä ja töyssyt ja pöly lisääntyvät entisestään. Kasvillisuus muuttuu karummaksi, maaperä on kuivaa ja isoja karjalaumoja vaeltaa molemmin puolin tietä paimentensa vahtimina. Enemmän perinteisesti pukeutuneita masaita näkyy luonnonsuojelualueen portin tuntumassa, jossa on paljon naisia kauppaamassa koruja ja puutöitä. Villieläimiä näkyy runsaasti, lähinnä seeproja ja muita kasvinsyöjiä sekä pahkasikoja. Pahkiksilla oli porsaitakin, jotka pinkoivat häntä pystyssä pakoon lähestyessämme niitä autoilla.

Saapuessamme Fig Tree Camp:iin emme varsinaisesti tiedä mitä odottaa. Majoituksen on ilmoitettu olevan teltoissa, joskin netistä hotellin kotisivuja katsellessani teltta ei ollut ehkä ihan sopiva nimitys sille, mitä kuvissa näkyi. Alue on joen törmällä niin, että majoituksesta näkyy joen yli savannille. Teltta ts. "teltta" on kiinteän puukaton alla, muuratulla lattialla ja siinä on kaakeloitu kylpyhuone juoksevine vesineen ja sähköineen. Joki puolestaan on noin viiden metrin syvyinen uoma, jossa on tällä hetkellä melko vähän vettä. Kuitenkin vettä on riittävästi, sillä noin 50 metriä yläjuoksuun elelee ainakin yksi virtahepo. Sen jälkiä näkyy meidänkin kohdallamme vastarannalla. Marakatteja kiipeilee lähipuissa ja ne yrittävät telttaankin, jolleivät liepeet ole huolella kiinni. Aika ajoin ne käyvät keittiöalueella varkaissa.

Illan puistoajo alkaa leppoisasti, kun melkein välittömästi savannille tullessamme törmäämme kirahvipariskuntaan ja niiden parikuiseen lapsoseen. Vähän myöhemmin näemme kahden naarasleijonan ja viiden pennun lauman. Kissat makaavat äärimmäisen kissamaisesti puiden varjossa eivätkä osoita vähäisintäkään merkkiä kiinnostuksesta, vaikka olemme vain kymmenen metrin päässä niistä. Selällään makaavia katteja kuvattuamme ajamme tovin ympäriinsä ja löydämme elefantinlantaa. Norsujahtimme kuitenkin keskeytyy löytäessämme puussa lekottelevan leopardin. Leopardi on jo toinen näkemämme, mikä on hienoa sillä niitä eivät kaikki safarikävijät edes bongaa.

Pienen ajolenkin jälkeen palaamme katsomaan puuta, mutta täplis on jo lähtenyt pois. Ilmeisesti jotkut kovaääniset turistit ovat karkoittaneet sen lepopaikastaan.

Lähdemme jälleen etsimään norsuja, mutta pääsymme joen alajuoksulle, johon vesi on uurtanut leveän alueen. Puolikuivalla vehreällä alueella liikehtii paviaaneja iltapuuhissaan. Syvemmän veden puolella on noin kuuden virtahevon lauma ja kaikenlaisia isoja kaloja.

Seurailemme aikamme eläinten puuhia odotellen samalla auringonlaskua päästäksemme sitä kuvaamaan. Samalla saamme todistella kaksijalkaisten apinoiden menoa, kun hollantilais-afrikkalainen matkailijaryhmä tekee kaikkensa häiritäkseen niin muita turisteja kuin eläimiäkin. Päätämmekin vaihtaa paikkaa ja siirrymme seuraamaan auringonlaskua kauemmas savannille, jossa aurinko laskee hienosti yksinäisen akaasian taakse. Samalla bongaamme vielä kolme korvakoiraa ennen kuin palaamme lodgelle.