Etusivu

Liisa

Autot
Juhlat
Kotiteatteri
Kuvaaminen
Sukeltaminen
Matkailu
Musiikki
Ohjelmat
Roolipelit
Ruuanvalmistus
Tietokoneet
Arkistot
Sekalainen
Sivuhakemisto

3.11 Nakuru - Lake Baringo

Lähdemme aamun saraustuksessa klo 6.30 puistoajelulle. Liisa on herännyt jo viiden maissa kaskaiden vaihduttua lintujen ääniin.

Puistoajo läpi aamuisen maiseman on hieno kokemus. Näemme heti erilaisia ruohonsyöjiä sekä etäältä myös sakaalin. Vähän myöhemmin pääsemme ihailemaan nuorta leopardia. Matkanjohtaja Heikki istuu kyydissämme , joten saamme lisätietoa kasvien ja eläinten suomenkielisistä nimistä. Ajo huipentuu lopuksi näkemiimme leijonaveljeksiin, jotka poseeravat tien vieressä haukotellen. Francisin mukaan puistossa on noin 20-25 leijonan populaatio. Ajomatkalla lodgeen näemme myös yli 10-päisen kirahvilauman.

Aamiaisen jälkeen poistumme Nakurun kansallispuistosta bongaten matkalla marakatteja. Ajamme ensin Nakurun kaupunkiin, jossa on noin puoli miljoonaa asukasta. Koska on lauantai, on paljon ihmisiä liikkeellä ja kaupanteossa. Kuskit tankkaavat autot ja me pällistelemme sillä aikaa paikallisia - tosin turvallisesti autosta käsin. Aurinko porottaa jo aika kovasti ja alkaa olla jo kuuma.

Istumme Poltsin kanssa vuorostamme takapenkillä taittamassa matkaa. Pöly ja kuumuus tuntuvat kohtuullisen voimakkaasti eikä pysähdys paahtavassa auringossa päiväntasaajan merkillä auta asiaa. Siellä tukalaa oloa lisäävät lukuisat kaupustelijat. Pysähdyspaikalta saamme kuitenkin ensimmäiset koirakuvat.

Loppumatkasta vesi on vienyt tien mukanaan useasta kohtaa ja joudumme käyttämään mielenkiintoisia kiertoreittejä - sanaa "tie" ei voi niistä edes käyttää... Kerran ajamme jopa joen poikki. Matkalla näkyy paljon termiittikekoja.

Baringon lodgen laajassa ja vehreässä pihapiirissä on heti tullessamme kymmeniä upeita, kirkasvärisiä lintuja. Näemme myös varaanin. Huoneessamme on pieni sisiliskontapainen, tosin häntänsä hukannut otus.

Lounaan -joka tällä kertaa on pettymys, riisiä ja perunoita lähinnä- jälkeen lähdemme veneretkelle järvelle bongaamaan krokotiilejä ja virtahepoja. Ensimmäinen pieni niilinkroko nähdään vain muutama metri venerannasta. Hippoja ei järvellä näy, mutta paljon lintuja kuitenkin: kapusta- ja harmaahaikara, kuningaskalastaja, kehrääjälintu, kiljumerikotka jne. Merikotka houkutellaan kuvattavaksi heittämällä sille veneestä kalaa. Se on oppinut tuntemaan matkailijoita luotsaavien miesten vihellykset merkkinä tulevasta ruuasta.

Veneretken jälkeen kävelemme pihapiirissä aikomuksena kuvata lintuja. Kävelemme rannemmas ja huomaan matalassa kiviaidassa aukon, jonka takana makaa pienehkö krokotiili suu raollaan. Katsellessamme sitä ilmestyy oikealta uiva virtahepo. Seuraamme sitä jonkin aikaa sen uidessa rannan suuntaisesti. Myöhemmin näemme vielä piharannassa uivan krokotiilin, hipon sekä kiljumerikotkan ja aiempaa pienemmän varaanin. Käymme vielä uimassa altaalla.

Todettuamme, ettemme ole vielä nähneet lepakoita, huomaamme kuistilla istuessamme parin rotankokoisen lentävän parkkiin talomme edessä olevaan puuhun. Ne lentävät välillä kierroksen ympäri kimeästi kirkahtaen - selkeästi hyönteissyöjiä. Siivet ovat selkeän keltaiset.

Käymme jo yhdeksän maissa nukkumaan. Huoneessa ei ole lainkaan ikkunalasia, vaan pokissa on pelkkä hyttysverkko. Silti asteita on noin +32'C vielä tunteja auringonlaskun jälkeenkin. Äänimaisema on hyvin vahva: kaskaat ja sammakot konsertoivat ja ajoittain vielä jotkit linnutkin liittyvät kuoroon. Hieman häiritsevämpien ihmisäänien vuoksi nukumme korvatulpat korvissa.

Liisa herää yhden maissa ottaakseen korvatulpat pois. Heti huomaa, että äänimatossa on uusi, voimakas ääni - joka ei voi olla mikään muu kuin syövä virtahepo! Hän nousee ikkunaan ja etsii katseellaan hippoa vedenrajasta. Pulssi nousee räjähtäen huomatessa, että eläin seisoo noin metrin päässä kuististamme tasaisesti laiduntamassa! Toinen hippo on vain noin 10-15 metrin päässä. Liisa herättää Poltsin katsomaan.

Liisa menee vihdoin takaisin nukkumaan ja herää uudelleen viiden maissa ja mennen taas ikkunaan. Ensin ei taaskaan näy mitään, mutta pian kuulluu virtahevon karjaisun, joka on todella vaikuttava. Vedestä kuuluu myös molskintaa - olisikohan hipoilla ollut pientä keskustelua keskenään? Lopulta näkyy vielä yhden virtahevon laiduntavan kauempana lähellä rannan muuria.

Copyright (c) Paul-Erik Törrönen unless explicitly mentioned otherwise

Masseter koirakoulu

Vempain Publishing System