Virikkeistäminen - lisää elämänlaatua kotikonstein

Usein koiraihmiset käyvät kiivastakin keskustelua siitä, saako metsästyskoiraa ottaa seurakoiraksi ja onko oikein, ettei palveluskoiran kanssa harrasteta aktiivisesti. Pohdinta on oikeansuuntaista: koiralle on tärkeää saada toteuttaa luontaisia käyttäytymismallejaan. Ilman sopivaa tekemistä lemmikki voi turhautua ja stressaantua. Mutta miten sitä puuhaa sitten voi järjestää?

Virikkeistämisen juuret ovat eläintarhaeläinten hyvinvoinnin parantamisessa. Tutkimusten mukaan tarhaeläimet voivat vankeudessa sitä paremmin, mitä enemmän ne saavat toteuttaa luonnollisia käyttäytymismallejaan. Sama pätee koti- ja lemmikkieläimiinkin. Virikkeistäminen voi jopa auttaa poistamaan koiralle jo syntyneitä käytösongelmia, sillä niiden taustalla on monesti voimakas, tyydyttämätön käyttäytymistarve. Muita virikkeistämisen etuja on koiran ja omistajan suhteen paraneminen, koska ihmisen arvo koiran silmissä nousee, kun tämä tarjoaa lemmikilleen sille tärkeitä asioita. Ihminen pääsee samalla syvemmälle koiran maailmaan ja oppii uutta sen käyttäytymisestä, kielestä ja tarpeista.

Aktivoinnin ja virikkeistämisen erot

Jo vuosia koiramaailmassa on puhuttu aktivoinnista. Ruotsalainen Anders Hallgren lienee keskustelun alkuunpanija. Aktivoinnin idea on tarjota koirille aivojumppaa, jotta ne saisivat ulkoilun lisäksi edes jotain tekemistä eivätkä vain makaisi kotona lähes koko vuorokautta. Aktivointi ja virikkeistäminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.

Aktivoinnissa puuhan laadulla ei ole merkitystä: mikä tahansa aktiviteetti, jota koira tekee ja jota tehdessään se joutuu käyttämään aivojaan ja lihaksiaan, sopii aktivoinniksi. Sen sijaan virikkeistämisessä pyritään antamaan eläimelle mahdollisuus toteuttaa synnynnäisiä käyttäytymistarpeitaan. Siinä missä aktivoinnissa opetetaan usein uusia asioita, voidaan virikkeistämisessä pitäytyä jatkuvastikin melkein samanlaisissa tehtävissä, joissa vain pienet yksityiskohdat muuttuvat eri kerroilla. Ihmisen rooli virikkeistämisessä on vain tilanteen järjestäjänä ja valvojana. Ihminen ei välttämättä siinä osallistu varsinaiseen tapahtumaan lainkaan tai vain pienin osin.

Kaikki koirat metsästävät

Koiran luontaisia käyttäytymistarpeita ovat muunmuassa kaikenlaiset metsästykseen liittyvät toiminnat. Nämä ovat olemassa kaikilla koiraroduilla olipa niiden nykyinen tai aiempi käyttötarkoitus metsästykseen liittyvä tahi ei. Koiran rodusta riippuu, millaiseksi metsästyskaava on muotoutunut: noutaja ei saa raadella riistaansa siinä missä vinttikoiran kuuluu tappaa itse saaliinsa. Paimenkoira puolestaan ei käy lampaisiin kiinni muuta kuin ohjaustarkoituksessa, vaikka käytös kuitenkin pohjautuu metsästämiskäyttäytymiseen. Käyttäytymistarpeiden voimakkuus vaihteleekin juuri jalostuksen seurauksena.

Esimerkkejä synnynnäisiä käyttäytymistarpeita ovat saaliin takaa-ajo, jäljittäminen ja sen kiinni ottaminen, liikkuminen maastossa ja lepääminen, sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteistyö koirien ja/tai ihmisten kanssa saaliin saamiseksi, reviirikäyttäytyminen ja vahtiminen, lisääntyminen sekä pentujen hoito. Erilaiset syömiseen liittyvät toiminnot kuten ruuan pureskeleminen, nieleminen, tutkiminen esimerkiksi ruoka-aineita lajitellen ovat myös luontaisia käyttäytymistarpeita.

Tunne koirasi

Virikkeistämistä suunnitellessa kartoitetaan oman koiraan kyvyt ja tarpeet. Mitä rotua se on ja mihin tätä rotua on jalostettu? Mikä on sen alkuperäinen käyttötarkoitus? Myös eläimen ikä, sukupuoli ja persoona vaikuttavat. Kun tiedetään, mitkä ovat koiralle tärkeimmät tarpeet, mietitään, kuinka luodaan parhaimmat edellytykset niiden toteuttamiselle. Virikkeistämisen pitäisi muistuttaa mahdollisimman paljon sitä tilannetta, jossa kyseinen toiminto esiintyisi luonnossa.

Monirotuisen koiran ulkonäöstä voi pyrkiä arvailemaan, minkä tyyppinen koira on perimältään (ajava koira, noutaja, pystykorva, terrieri jne) ja miettiä tämän pohjalta minkälaisia käyttäytymistarpeita koiralla olisi. Myös koiran käytös antaa vihjeitä siitä, mitä se haluaa tehdä: monet terrierit kaivavat mielellään myyriä pelloilla, ajokoirat kulkevat nenä maassa haistellen, noutajat kantavat esineitä ja lelujaan... Sopivat virikkeistämistavat löytyvät käytännön kokemuksen ja kokeilujen kautta.

Koiraa voi virikkeistää monella tapaa. Sen voi antaa tehdä asioita, jotka ovat sille jo tuttuja ja joissa se on hyvä. Lisäksi sille voi esitellä uusia virikkeistämisesineitä tai -tilanteita, jolloin se joutuu miettimään uuden tavan toimia ja selvittää tilanne onnistuneesti.

Ruoan virikkeistäminen

Tutuin virikkeistämistapa ruokaan liittyen ovat erilaiset puuhalelut, kuten Kongit ja vastaavat. Niitä käyttämällä koira joutuu töihin saadakseen itselleen herkkupalat. Jopa kaiken koiran päivittäin saaman ruoan voi antaa virikkeistämistehtävien muodossa. Puuhalelun voi antaa koiralle esimerkiksi työpäivän ajaksi, mikäli koira ei pyri rikkomaan sitä ja mahdollisesti nielemään siitä irronneita palasia. Ruoalla virikkeistäminen on myös mainio tapa antaa koiralle mukavaa puuhaa, mikäli pidemmät ulkoilut ovat esimerkiksi koiran oman tai omistajan sairastelun vuoksi hetkellisesti pannassa. Puuhalelujen sijaan ruokaa voi piilottaa myös ympäri asuntoa, onttoihin luihin, tyhjään limsapulloon tai vaikkapa kartonkilaatikoiden tai paperinyssäköiden sisään.

Jos sinulla on useampia koiria, ei virikkeistäminen saa aiheuttaa kilpailua. Esimerkiksi puuhaleluja annettaessa jokaisella koiralla tulisi olla oma esine, jonka kanssa se saa rauhassa puuhastella tuntematta oloaan uhatuksi. Aluksi omistajan tulee olla paikalla valvomassa tilannetta. Tarvittaessa koirat voi jakaa eri huoneisiin tai viedä osan koirista ulos, jolloin sisälle jääneet voivat syödä annettuja luita tai tehdä muita virikkeistämistoimintoja.

Koiran ruoka-annokseen voi myös lisätä erilaisia syötäviä. Koirat ovat uteliaita eläimiä ja haluavat tutkia uusia asioita. Ruoan joukkoon voi laittaa koiralle uusia ruokapaloja kuten oliiveja, herkkukurkkusiivuja tai raakoja kasvisten paloja – kunhan syötävä on turvallista ja myrkytöntä. Koira saa rauhassa tutkia ruokaansa ja tarvittaessa eritellä sieltä syötäväksi kelpaamattomat asiat pois. Ruokaa voi myös jäädyttää esimerkiksi johonkin rasiaan, jolloin eläin joutuu keksimään tavan saada herkku jääkimpaleen sisältä.

Mikäli koira vaikuttaa aina nälkäiseltä, kannattaa miettiä miten sille voisi antaa lisää ruokaa ilman, että se lihoo. Turvallinen keino on antaa normaaliruoan lisänä suolattomia ja rasvattomia popcorneja. Niitä voi valmistaa esimerkiksi erillisellä poprcornkoneella. Popcornien mutustaminen kadottaa näläntunteen ja antaa koiralle mahdollisuuden saada pureksimisentarpeensa tyydytetyksi. Monella pehmeää ruokaa syövällä koiralla on kova tarve saada pureksia ruokaansa. Erilaisten luiden syöminen on hyväksi koiralle, koska leukojen käyttäminen rentouttaa ja koirat nauttivat ruuan järsimisestä ja repimisestä.

Pihaleikit

Koiralle voi piilottaa pihalle tai tarhaan herkkupaloja tai vaikkapa heittää kaikki sen ruokanappulat ruohikkoon tai hankeen etsittäväksi. Nameja voi laittaa puihin kaarnanväliin ja oksanhaaroihin tai kaivaa kevyesti maahan pienen multakerroksen alle.

Kaivamista voi harrastaa omassa pihassa rakentamalla sinne erillisen kaivuulaatikon. Koiran myllerrysinto voidaan kanavoida kukkapenkin sijaan yhteen lailliseen paikkaan. Laatikon voi tehdä koiran ja pihan koosta riippuen esimerkiksi vanhasta sängystä tai muusta puisesta laatikosta. Toinen yksinkertainen keino on merkitä paikka maahan kiinnitetyllä nauhalla. Kaivuulaatikko täytetään erilaisilla materiaaleilla kuten hiekalla, mullalla, puuhakkeella tai paperisilpulla, joka sopii käytettäväksi myös sisätiloissa. Koiraa voi houkutella kaivamaan piilottamalla laatikkoon muutaman namin.

Luuta ei aina tarvitse antaa koiralle maahan jyrsittäväksi. Luun voi ripustaa puuhun, jolloin eläin joutuu taistelemaan saadakseen saaliinsa irti ja takaisin maankamaralle. Erityisen hyviä virikkeistämisluita ovat esimerkiksi hirvensorkat ja -luut, joissa on vielä turkkia jäljellä. Koira joutuu myös nylkemään saalistaan päästäkseen kaluamaan luuta.

Taistelukoirille ja muille vahvapurentaisille roduille leukojen käyttö on erityisen tärkeää ja siihen sopivat keppien ja puunrunkojen pilkkominen, niiden mukana kantaminen ja raahaaminen sekä juurien tai oksien irti repiminen. Näppäräkätinen voi askarrella kesämökin pihaan haasteellisen lelun kottikärrynrenkaasta, joka on sidottu puuhun. Renkaasta poistetaan sisärengas ja lelu kiinnitetään osittain joustavalla köydellä puuhun niin, että koira juuri ja juuri ylttää siihen. Köyden jousto-osan vuoksi lelu "vetää vastaan" ja antaa koiralle enemmän haastetta leikkiinsä.

Jäljestäminen

Metsästyskäyttäytymisen virikkeistämisellä voidaan vähentää ja ennaltaehkäistä erilaisia riistaan ja hajuihin liittyviä ongelmia, kuten ei-toivottua saalistamista. Moni omistaja kokee ongelmalliseksi, kun koira haistelee haistelemasta päästyään eläinten jälkiä tai tähyilee hermostuneesti ympäriinsä alueilla, joilla se on oppinut olevan riistaa. Koira, joka karkaa jänismetsälle aina tilaisuuden tullen, on vaaraksi itselleenkin. Kun metsästysinto kanavoidaan virikkeistämisen kautta turvallisiin kohteisiin, ei koirankaan tarvitse enää etsiä jatkuvasti saalistustilanteita.

Verijälki on erinomainen tapa virikkeistää, koska veren ja riistan haju voi olla koiralle jännittävä elämys. Jäljestys on myös hyvä tapa lisätä epävarman ja epäitsenäisen koiran itseluottamusta.

Verijäljen voi tehdä vetämällä laimennetulla verellä kasteltua sientä perässään tai sekoittamalla veden ja veren esimerkiksi tyhjään ketsuppipulloon. Verta valutetaan vähitellen pullosta jälkeä tallatessa. Nuorelle, aloittelevalle koiralle sopiva jäljestysmatka on parikymmentä metriä. Jos koira on tottunut käyttämään nenäänsä, voi matkaa pidentää. Jälki tulee merkitä hyvin esimerkiksi pyykkipoikiin kiinnitetyillä krepeillä tai muovikassista leikatuilla merkkinauhoilla. Nauhat tulee muistaa hakea pois metsästä jäljestyksen loputtua.

Jäljen loppuun jätetään niin sanotuksi kaadoksi jotain koiralle mieluisaa: hirvensorkka, pala taljaa, hyvä luu tms. Kaato on koiran palkkio hyvin suoritetusta työstä. Sen voi joko jättää ihan maahan tai antaa koiralle mielenkiintoista haastetta kaivamalla sen osittain maan sisään tai ripustamalla esimerkiksi puunoksasta roikkumaan. Myös pelkän sienen voi jättää, mikäli tietää sen riittävän koiralle palkinnoksi. Osa koirista repii sienen kappaleiksi tai hautaa sen maahan.

Muista palata eri reittiä lähtöpisteeseen välttääksesi tehdyn verijäljen sotkeentumisen. Jäljen tekijän täytyy poistuessaan pitää huoli, ettei jälki jatku: verinen sieni laitetaan esimerkiksi ämpäriin ja huolehditaan, ettei verta putoile enää ympäriinsä. Jäljen voi ajaa noin 1-2 tuntia sen tekemisestä. Tällöin haju on tasaantunut hieman.

Koiran päästyä jäljen päähän tulee sen saada tutustua kaatoon rauhassa. Sorkkaa tai muuta käytettävää palkintoa ei saa ottaa koiralta pois, koska sehän on sen palkinto ja saalis hienosta metsästyksestä! Useat koirat haluavat kantaa saalistaan ja mahdollisesti myös piilottaa sen. Eläimelle täytyy antaa rauha toimia halunsa mukaan. Muut mahdollisesti paikalla olevat koirat pitää pitää erossa saaliista, jottei riitoja tule.

Myöhemmin, kun koira jo osaa jäljestää, voidaan jälkeä pidentää pikkuhiljaa jopa satoihin metreihin tai 1-2 kilometriin. Vanhenemisaikaa kannattaa pidentää vaiheittain 12-24 tuntiin. Vaatimustasoa voidaan myös nostaa tekemällä jälkeen käännöksiä eli kulmia. Vaatimustasoa nostettaessa ohjaajan on hyvä muistaa, että kerralla vaikeutetaan vain yhtä asiaa. Koira voi verijäljestää noin noin viikon parin välein.

Jäljen voi tehdä millä muullakin tahansa kuin verellä: esimerkiksi liottamalla nappuloita vedessä ja tekemällä liuoksella jäljen, sirottelemalla makkaranpaloja "poluksi" tai vetämällä broilerinkoipea. Tonnikalaliemi käy hyvin, sukkahousuihin voi laittaa vaikkapa lenkkimakkaran ja vetää sitä perässään... Rajana on vain mielikuvitus! Jäljen päähän voi laittaa ruokaa esimerkiksi pakastepurkissa (purkin voi jättää vähän piiloon pensaaseen, jotta koira ei heti näe missä se on).

Virikkeistäminen ja ongelmakäytös

Koira, joka ei voi toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan, turhautuu ja stressaantuu. Useimmiten ongelmakäytös onkin koiraeläinten normaalia käytöstä, joka on paisunut liian suureksi tai ottanut muuten ei-toivotun muodon. Huolehtimalla koiran hyvinvoinnista voidaan ennaltaehkäistä erilaisten käytösongelmien syntyä sekä mahdollisesti vaikuttaa jo alkaneiden ongelmien purkamiseen.

Ongelmakäytöstä hoitaessa tulee asiaa lähestyä riittävän laajasti miettien kokonaisuutta. Olettaen että koiran terveydentila on tutkittu eikä sillä ole fyysisiä ongelmia, on ei-toivotusta käytöksestä poisopettaminen korvaavan käyttäytymismallin avulla yleensä paras ja toimivin keino. Mikäli ongelmakäytös juontaa juurensa tyydyttämättömästä käyttäytymistarpeesta, ei uuden käytöksen opettaminen välttämättä auta. Koiralle saattaa puhjeta uusi ongelmakäytös entisen tilalle, sillä ongelman syyhyn ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

Siinä missä ei-toivotun käytöksen syntyminen ja toteuttaminen estetään, tulee koiralle tarjota jotain tilalle. Jos ongelmakäytös on esimerkiksi nopeasti liikkuvien esineiden, asioiden tai henkilöiden jahtaaminen, voidaan saalistuskäytöstä kanavoida sallittuihin kohteisiin. Koiralle voidaan heittää palloa tai frisbeetä, se päästetään juoksemaan takaa-ajoleikkejä toisten koirien kanssa, ajamaan viehettä tai tekemään jotain muuta, joka simuloi saalistamista. Korvaavan toiminnan tulee olla säännöllistä. Sopiva määrä riippuu koirasta; palloleikit ja muunlainen jahtaaminen tuottavat stressiä, mikä liiallisena on vahingollista koiran hyvinvoinnille.

Vaikka ongelmakäytös ei olisikaan luontaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämättömyyteen liittyvää, on virikkeistäminen silti hyödyllistä. Se vähentää koiran stressiä ja antaa omistajalle mahdollisuuden oppia lisää koiransa käyttäytymistä. Kaikki yhdessä tekeminen parantaa omistajan ja koiran suhdetta. Moni virikkeistämiseen liittyvä toiminta lisää ihmisen arvoa koiran silmissä. Lisäksi väsyneellä ja rauhallisella koiralla on harvoin enää energiaa tehdä turhanpäiväisiä asioita, joten ongelmakäytös voi vähentyä myös yleisen liikunnan lisäämisen ja muiden aktiviteettien myötä.