Keppiä vai porkkanaa?

Koira oppii koko ajan, vaikkei sitä varsinaisesti opettaisikaan. Se tottuu perheen rutiineihin ja alkaa toimia samalla tavalla päivästä toiseen, olipa sen valitsema käyttäytyminen toivottua tai ei. Ihminen vahvistaa lemmikkinsä käytöstä monesti huomaamattaan puolihuolimattomilla kehuilla tai pelkästään hyväksymällä eläimen tekemiset.

Jos kuitenkin halutaan tietoisesti opettaa koiralle esimerkiksi tottelevaisuusliikkeitä tai vaikka ihan arkitottelevaisuuteen kuuluvia asioita, on hyvä muistaa muutama perusasia.

Jos koiralle ei ole opetettu mitä ei-sana tarkoittaa, on sanaa täysin turha käyttää. Mikäli merkitys on opetettu, ei sillä siltikään ole muuta virkaa kuin katkaista ei-toivottu käytös. Esimerkiksi jos koira on irti ollessaan lähdössä väärään suuntaan, huudetaan “ei (sinne)” ja koira kääntyy ympäri. Sitä kehutaan ja pyydetään tekemään jotain muuta: “tänne päin” tai “tule”. Vaihtoehtoisesti koko ei-sanan voi jättää pois ja koiran lähtiessä viipottamaan jonnekin huutaa heti silloin sen luokse. Ei-sanalla ei ole mitään tekemistä rankaisun kanssa.

Rankaiseminen, esimerkiksi niskasta ravistelu tai muu nuhtelu, ei opeta koiralle mitään. Niin kauan, kun rankaisu ei ole niin voimakas että se traumatisoi eläimen, ei se jää sen mieleen. Useimmiten rankaiseminen tapahtuu muutenkin niin myöhässä, ettei koiralla ole edes mahdollisuutta yhdistää sitä aiemmin tekemäänsä virheeseen.

Koira oppii kiitoksesta. Melkein aina, kun koira tekee jotain väärin, on vika ohjaajassa. Harjoitus on ollut liian vaikea eikä eläin ole ymmärtänyt mitä siltä halutaan, tai koira on väsynyt tai kyllästynyt (palkkio ei ole riittävän motivoiva). Stressaantunut koira ei opi mitään ja siltä on silloin aivan turha mitään edes yrittää vaatia.

Uutta asiaa opettaessa tulee opetuspaikan olla mahdollisimman helppo. Kotona sisällä tai omalla pihalla on parasta aloittaa. Kun liike sujuu tutussa paikassa, voidaan sitä harjoitella seuraavaksi jossain muualla, mutta silloin vaatimustasoa alennetaan. Mitä vähemmän koiralle annetaan tilaisuuksia tehdä virheitä, sitä paremmin se oppii.

Koira oppii myös paremmin, kun harjoitteluhetket ovat lyhyitä ja niiden välissä pidetään riittävästi taukoja. On hyvin yksilöllistä, kuinka pitkään koirat jaksavat harjoitella ja kuinka monta toistoa kyseinen yksilö jaksaa. Keskittymiskyky kehittyy harjoittelun myötä, mutta kokeneemmillekin koirakoille ovat tauot tarpeen. Etenkin heti, kun ohjaajan pinna alkaa kiristyä, on syytä lopettaa treenaaminen.

Mitä useammassa paikassa koiraa on harjoitettu, sitä varmemmin se toimii. Erään nyrkkisäännön mukaan jotta koirasta saa varman, tulee samaa liikettä harjoitella 20x20x20. Tämä tarkoittaa, että tehdään 20 toistoa samassa paikassa. Lisäksi tehdään vielä 20 toistoa jokaista uutta häiriötekijää (muut koirat, autot, ihmiset, eläimet, erilaiset säätilat jne) kohden. Kun vielä 20 eri häiriötä ja 20 eri paikkaa yhdistetään, tulee tarvittavien harjoitusten määrästä aikamoinen!

Oleellisinta opettamisessa on palkitsemisen ajoitus. Jos palkkio tulee myöhässä, ei koira yhdistä sitä haluttuun asiaan eikä opi sitä, mitä sen halutaan oppivan. Vahvisteen (kehu, nami jne) täytyy tulla vähintään sekunnin sisällä siitä, mitä koira on tehnyt oikein. Uutta asiaa opettaessa palkinto tulee antaa jokaisesta oikeasta suorituksesta. Mikäli opetettava asia on jatkuvakestoista kuten seuraaminen, tulee tekemistä vahvistaa vähintään kerran kolmessa sekunnissa. Koiraa ei voi opetusvaiheessa palkita liikaa. Myöhemmin, kun koira jo osaa asian, siirrytään epäsäännölliseen palkkaamiseen.

Käytettävä palkkio riippuu niin koirasta, ohjaajasta kuin opetettavasta asiasta. Palkkioita ovat namit, lelut ja leikkiminen, ohjaajan antamat suulliset kehut, silitykset ja taputukset sekä myös se, että koira luonteestaan riippuen saa toteuttaa uuden tehtävän tai vaihtoehtoisesti mennä pois tekemään jotain muuta. Monesti koirakouluissa ohjaajat vaikuttavat arkailevan toisiaan eivätkä uskalla mennä aidosti mukaan opetustapahtumaan. Koira pitää kannustaa, palkita ja olla oikeasti iloisia siitä, että se osaa ja ymmärtää tehdä pyydetyn tehtävän oikein. Vaikka monet suomalaiset eivät olekaan sellaisia tuppisuita kuin perinteiset kuvaukset kansastamme antavat ymmärtää, kannattaa silti mennä peilin eteen ja miettiä, voisiko kiittää koiraansa vielä enemmän ja paremmin.