Paikallaolo

Tokopiireissä on käyty viime aikoina keskustelua siitä, että johtuuvatko nykyään yhä yleisemmät paikallaolo-ongelmat sääntömuutoksesta, jossa paikallaolon kerrointa vähennettiin. Jaossa olevan pistemäärän ollessa vähäisempi, lähtevät kilpailijat ehkä vielä vähän heikoinkin eväin kisaamaan. On myös spekuloitu, että nykyiset koulutusmenetelmät pienempine treeniryhmineen ja nopeampine harjoitustempoineen eivät enää valmenna koiria riittävään paikallaoloon, häiriönsietoon ja rauhalliseen odottamiseen.

Etenkin alkuvaiheessa paikallaoloa opettaessa kannattaa ehdottomasti pyrkiä siihen, että koira onnistuu suorituksessaan aina sataprosenttisesti. Jos eläin ei ikinä opi, että sillä on mahdollisuus nousta ylös kesken kaiken, ei se sitä myöskään ala tehdä. Tee siis alussa harjoitukset niin helpoiksi, että koira ei tee virheitä.

Pennun kanssa paikallaolotreenin voi aloittaa heti, kun koira osaa istua tai mennä maahan. Palkitse koira ensin siitä, että se suorittaa pyydetyn liikkeen (istuu/menee maahan). Palkitse se heti perään uudestaan siitä, että se on pysynyt halutussa asennossa. Älä aluksi itse liiku mihinkään, vaan anna koiralle namipaloja muuta peräjälkeen: aina uusi heti, kun edellinen on nielaistu. Vapauta koira lopuksi "vapaa" tai "saa mennä" tai vastaavalla käskyllä, jotta se tietää, koska harjoitus on ohi. Namia on tärkeää antaa hyvin tiheästi, koska vilkas pieni staffinalku kiinnittää huomiosta herkästi kaikkeen ympärillään eikä rauhallinen paikalla pysyminen ole yleensä pentujen vahvimpia puolia.

On makuasia, käyttääkö erillistä paikka- tai odota-sanaa. Koiran voi mainiosti opettaa siihen, että sanat "istu" ja "maahan" tarkoittavat, että siinä asennossa tulee pysyä kunnes toisin ilmoitetaan.

Muista antaa palkkio nopealla liikkeellä ja niin, että viet kätesi koiran suuhun asti. Jos namipalaa pitelevä käsi jää liian ylös tai tulee koiraa kohti liian hitaasti, nousee koira herkästi sitä vastaan. Palkitse koira aina siinä asennossa, johon olet sen jättänyt. Jos pentu nousee kättäsi vastaan, pyydä se uudestaan harjoitteluasentoon ja palkkaa sitten vasta. Ota opiksesi omasta virheestäsi ja ole jatkossa nopeampi!

Älä pyydä koiraa luokse. Luoksetuloharjoitukset ovat erikseen ja paikallaoloharjoitukset erikseen. Näitä kahta voidaan yhdistellä sitten vasta, kun koira todella osaa ne.

Koira oppii yhdistämään mielentiloja ja tunteita oppimiinsa asioihin. Siksi on tärkeää tehdä liikkeet jo heti alusta asti sellaisessa vireessä, joissa toivoo koiran olevan myöhemminkin sen käskyn kuullessaan. Paikallaolossa on luonnollisesti tärkeää, että koira on virkeä ja valpas, mutta ehdottoman rauhallinen. Sen pitää tuntea olonsa turvalliseksi. Kiihtyneisyys ja ahdistuneisuus tuovat mukanaan rauhattomuutta, joka näkyy vinkumisena, haukkumisena, asennon vaihtamisena, pälyilynä, ryömimisenä tai lopulta ohjaajan perään hiipimisenä.

Älä palkkaa paikallaoloa leluilla. Syöminen rauhoittaa, joten käytä ruokapalkkaa. Pureksiminen ja isojen palojen syöminen rauhoittaa vielä enemmän kuin pienten namipalojen nieleminen. Valitse palkka sen mukaan, mikä harjoituksen ja koiran kannalta on parasta. Liian mieluinen palkka, supernami, voi sekin kiihdyttää koiraa. Pyri löytämään palkkio, joka on riittävän motivoiva jotta koira tekee työnsä, muttei niin hyvä, että se kiihtyisi sitä odottaessaan.

Aloita harjoitus vasta, kun koira on rauhallinen. Jos olet juuri ottanut vauhdikkaita luoksetuloja, pitkiä ruutuunlähetyksiä tai koirasi on leikkinyt, odottele, että se tasaantuu. Treenaile välillä vaikka vähän perusasennossa istumista ja odottamista.

Kun koira osaa jo pysyä paikallaan omistajan seistessä vieressä, on aika vaikeuttaa harjoitusta. Paikallaolossa on kolme kriteeriä, joita voi vaikeuttaa: matka (ohjaajan sijainti koiraan nähden), aika (kuinka kauan koira pysyy paikallaan) ja häiriöt (ollaanko kotona vai ulkona, onko muita koiria, onko maa kylmä tai sää sateinen jne). Vain yhtä kriteeriä voi vaikeuttaa kerrallaan. Jos lisää välimatkaa itsensä ja koiran välillä, täytyy harjoituksen keston olla vähän lyhyempi kuin yleensä. Jos treenataan uudessa paikassa, täytyy omistajan olla lähempänä kuin yleensä.

Paikallaoloharjoitusten ei tarvitse olla tylsiä. Vaikka koirat kisoissa ovatkin siistissä rivissä ja omistajat seisovat tietyn metrimäärän päässä niistä kuin seipään nielleet, ei treeneissä kannata tehdä samoin. Totuta koiraa vähitellen erilaisiin häiriöihin. Tee pieniä jumppaliikkeitä odottaessasi: kyykkyhyppyjä, venyttele käsiäsi, nostele jalkojasi, kävele tai juoksentele eestaas. Puhu tai laula. Kaiva kännykkä esiin ja valitse sieltä soittoääniä. Pyydä kaveriasi kiertelemään koirasi ympäri. Ottakaa toisen koiran kanssa luoksetuloja, ruutuunlähetyksiä, noutoa tai seuraamisharjoituksia samaan aikaan, kun omasi makaa paikallaan. Heittele palloa. Mene välillä piiloon ja tule hetken päästä pois.

Käyttäytymiskokeessa (BH) koiran ohjaajan tulee olla selkä koiraa kohti, joten sitäkin täytyy harjoitella erikseen. Siinä ohjaajan kannattaa käyttää apunaan käsipeiliä, jotta voi varmistua koiran suorituksesta vilkuilematta olkansa yli.

Häiriönsietokyky on tärkeää, koska ikinä ei voi tietää mitä kisoissa tapahtuu. Jonkun koira karkaa ja lähtee juoksemaan kehää ympäri, jostain pyrähtää lintu tai jopa jänis, pikkulapsi tupsahtaa paikallaolorivin taakse tai kova tuuli paiskoo kehänauhoja tai muuta rekvisiittaa. Mitä enemmän koiralla on kokemuksia erilaisista harjoituspaikoista ja -tilanteista, sitä paremmin se kestää yllättäviä tapahtumia häiriintymättä.

Ohjaajan ei aina tarvitse palkita koiraansa kaivamalla namipalan taskustaan. Palkan voi jättää valmiiksi koiran luo. Niin sanotussa takapalkassa koiran taakse (tai välittömään läheisyyteen) laitetaan ruokakuppi tai suljettu rasia, jossa palkka on. Ohjaaja vapauttaa koiran palkalle joko tultuaan itse takaisin koiran viereen tai huikkaamalla vapautuskäskyn jo kauempaa. Takapalkalla pyritään vahvistamaan koiran halua pysyä paikalla, koska sillä ei ole tarvetta lähteä esim. hiipimään ohjaajaansa kohti palkkion toivossa. Tällainen menetelmä sopii erityisesti koirille, jotka ovat rauhattomia paikallaolessaan ja mahdollisesti liikaa ohjaajassaan kiinni. Takapalkka vie koiran kiinnostusta pois omasta ihmisestään, jolloin se on yleensä rauhallisempi.

Myös avustaja voi palkita koiran kesken harjoituksen. Tätä kannattaa käyttää varsinkin, jos treenataan jo pidempiä paikallaoloja ja ohjaaja on esim. näkösuojassa harjoituksen aikana. Välipalkalla koiran kiinnostus säilyy ja se pysyy skarpimpana harjoituksen aikana. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei avustajan käytöllä lisää koiran levottomuutta. Jotkut koirat saattavat alkaa pitää kaikkia kehässä liikkuvia henkilöitä potentiaalisina namiautomaatteina ja alkaa seurata näiden touhuja jopa nousten ylös.