Hurja Vinha Capella Donna Liisa Artikkelit Kuulumiset Ruoka Linkit |
Niksnaks naksutinNaksuttaminen, klikkerikoulutus, shaping – sanoja, joita vilisee usein keskusteluissa koulutuskentän laidalla. Ihmisillä on pieniä kaukosäätimen näköisiä muovisia laitteita käsissään ja tuntuu, että koirat toimivat kuin napin painalluksesta. Mistä oikein on kyse? Naksutinkoulutus on termi, joka tulee englanninkielisestä ilmaisusta ”clicker training”. Joskus Suomessa puhutaan myös klikkeristä naksuttimen sijaan. Koulutus juontaa juurensa esimerkiksi delfiinien koulutuksessa käytetystä shapingista, jossa ohjaajalla on apuvälineenään pilli. Delfiinejä ja miekkavalaita kouluttaessa on pitänyt kehittää koulutusmenetelmä, joka toimii ilman että ohjaajan tarvitsee mennä altaaseen fyysisesti koskettamaan eläimiä. Isoja nisäkkäitä kouluttaessa ei ole mahdollista käyttää pakkoa, koska satoja tai tuhansia kiloja painavaa eläintä ei voi väkivalloin saada toimimaan. Jos delfiini ei halua tehdä mitä ohjaaja siltä vaatii, voi se vain vajota altaan pohjaan tai uida karkuun ihmisen ulottumattomuun. Oli siis kehitettävä menetelmä, jolla koulutettavaa eläintä voidaan palkita tarkasti ja etäältä ja joka pohjautuu koulutettavan oma-aloitteisuuteen ja vapauteen. Naksutinkoulutusta käytetään paljon esimerkiksi mainoksien tai elokuvien eläimiä kouluttaessa: Babe-elokuvien eläinnäyttelijät sekä Heurekan koripalloilevat rotat ovat nekin koulutettu klikkerin avulla.
Ehdollistaminen Koiran ehdollistamiseen naksuttimeen tarvitaan naksutin ja paljon pieniä hyviä nameja. Naksuttimia on tarjolla erilaisia: pieniä, isoja, sellaisia, joista saa useita erilaisia ääniä yms. Mitä huomaamattomampi ja hiljaisempi ääni, sen parempi. Monet paukkuarat koirat saattavat pelätä kovaäänistä naksutinta. Säästeliäs voi myös käyttää lastenruokapurkin kantta: keskeltä painaessa peltikannesta tulee ääni. Signaalin ei välttämättä tarvitse olla jokin mekaaninen ääni, vaan periaatteessa ohjaaja voi tehdä itse esimerkiksi kielellä napsauttamalla oman äänen tai käyttää jotakin sanaa naksun sijasta. Sopiva naksusana on sellainen, jota ei käytetä muissa yhteyksissä; esimerkiksi “jep” tai vastaava lyhyt, yksitavuinen sana on erinomainen. Olennaista on, että signaalin tulee aina olla samanlainen. Äänenpaino tai –väri ei sai muuttua. Valitse ehdollistamista varten rauhallinen paikka mielellään sisällä kotona. Naksauta ja anna koiralle heti nami. Toista näin noin kymmenkunta kertaa ja pidä pieni tauko. Tee sama uudelleen. Toista harjoitusta useina päivinä ja useissa eri paikoissa: ensin kotona eri huoneissa ja sitten myöhemmin myös ulkona. Muista, että naksusta seuraa aina maksu!
Alkuharjoitus Muista aina pilkkoa opetettava asia mahdollisimman pieniin paloihin! Älä vaadi, että koira kääntää välittömästi päätään 90 astetta, vaan palkitse alussa ihan pienestäkin liikkeestä oikeaan suuntaan. Huolehdi, että ajoituksesi naksauttamisessa on oikein. Tee lyhyitä, vain muutaman naksautuksen kestäviä harjoituksia ja pidä sitten pieni tauko. Koulutus on etenkin aluksi koirasta melko väsyttävää, joten älä tee samana päivänä liian montaa sarjaa. Toista harjoitusta, kunnes koira on tehnyt oikein kahdeksan kertaa kymmenestä. Mikäli vaikuttaa siltä, että eläin ei opi uutta asiaa, on syy joko siinä, että ohjaaja ei osaa naksuttaa oikeaan aikaan tai koira ei vielä ymmärrä syy-yhteyttä naksun ja namin välillä. Tällöin kannattaa palata alkeisiin ja toistaa naksautus-nami –yhdistelmää vielä jonkin aikaa. Kun koira onnistuu harjoituksissa melkein joka kerta, vaikeuta tehtävää niin, että vaadit siltä taas hitusen enemmän. Lopulta siirrä toiminta ärsykekontrolliin niin, että koira tekee liikkeen ainoastaan sitä siltä pyydettäessä (käskysana). Kun asia on opittu, ei naksutinta enää tarvita.
Koulutuksen kulmakivet Koulutus perustuu kolmeen asiaan. Jos harjoituksessa ei päästä eteenpäin ja tuntuu, että koira ei opi, on syytä epäillä, että vika on jossain näistä kolmesta.
Ajoitus
Kriteeri
Vahvistetiheys Lisäksi kouluttaessa olennaista on palkkio eli vahviste. Eläin määrittelee palkkion. Makkara ei luultavasti toimi palkkiona, jos koira on juuri syönyt vatsansa piripintaan. Jos koiralla on kova pissahätä, ei sitä kiinnosta palloleikki, vaan paras palkkio on päästä ulos tyhjentämään rakko. Jokaisen harjoituksen aluksi tulee kokeilla toimiiko palkkio. Jollei, on turha edes yrittää harjoitella. Joskus palkkio voi olla liian hyvä. Aina ei välttämättä kannata käyttää koiran suurinta herkkua, vaan sopivampi vahviste voi olla koiran mielestä maistuva, muttei maailman paras nami. Liian hyvä palkkio voi häiritä koiran keskittymistä tai kiihdyttää sitä liikaa. Ylipäänsä palkkion valinnassa tulee huomioida se, mitä ollaan harjoittelemassa: halutaanko koiran olevan rauhallinen vai kiihtynyt/aktiivinen? Pureskeleminen (isot keksit, kuivatut sisäelimet tai siankärsät) rauhoittaa, kun taas namin tai lelun heittäminen toimii kiihdyttävänä palkkiona. Oikeaan palkkionkäyttöön liittyy myös aina luopuminen.
Neljä tapaa saada aikaan toimintaa
Poimiminen, sieppaaminen (capturing) Poimimalla voi vahvistaa koiran päivittäin tekemiä toimintoja, jotka halutaan saada ärsykekontrolliin. Tällaisia ovat esimerkiksi katsekontaktin tarjoaminen, luoksetulo, istuminen, maahanmeno ja seisominen. Poimiminen on erinomainen harjoitus ohjaajalle, koska se edellyttää vahvaa havaintokykyä ja nopeita reaktioita. Useimmiten ensiharjoitus aiheesta niin ohjaajalle kuin koirallekin on ns. Pahvilaatikkoleikki. Siinä koiralle annetaan pahvilaatikko ja ohjaajan tulee vahvistaa kaikkea koiran laatikkoon kohdistamaa toimintaa. Tälla pyritään kehittämään koiran oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta.
Shaping Kriteerin valinta voi aluksi tuottaa vaikeuksia, koska on vaikeaa tietää etukäteen mitä koira tulee tekemään. Vahvistetiheys on pidettävä riittävän korkeana alusta alkaen, jotta koira ylipäänsä pysyy leikissä mukana.
Kohdentaminen (targeting) Kosketuskepillä voidaan pääosin opettaa erilaisia liikkeitä, jossa koira on liikkeessä. Tällaisia ovat esimerkiksi sivulletulo ja seuraaminen, monenlaiset koiratanssiliikkeet (pyöriminen, peruuttaminen, kontaktissa kulkeminen eri puolilla ohjaajaa jne), näyttelyseisominen ja -ravaaminen jne. Keppiä voi hyödyntää myös esimerkiksi suuntien tai eteenmenon opettamisessa niin, että kohde on paikallaan maassa pystyssä. Kosketuskepin sijasta koiran voi opettaa myös koskemaan esimerkiksi ohjaajan kämmeneen tai sormeen. Kosketusalustaan liittyvä käytös voi olla esimerkiksi yhdellä tassulla koskeminen, etutassuilla sen päällä seisominen tai alustan päälle makuulle käyminen. Kosketusalustan avulla voidaan opettaa lähinnä paikallaoloon tai pysähtymiseen liittyviä liikkeitä kuten agilityn kontakteja, tietylle paikalle lähettämistä tai erilaisia liikkeestä pysähtymisiä (seisovaan tai istuvaan asentoon tai makuulle).
Houkuttelu (luring) Joskus houkuttelu on hyvä ratkaisu. Sitä käytettäessä tulee muistaa kohtuus: mikäli pari, kolme peräkkäistä houkuttelukertaa ei tuota tavoiteltua tulosta, on parasta muuttaa taktiikkaa.
Kohti parempaa suhdetta
Lukemista: Tarvitsetko naksutinta tai kosketuskeppiä? Voit ostaa ne edullisesti suoraan kirjoittajalta. |