Mihin tarvitaan johtajuusharjoituksia?

Yleisesti oletetaan, että koira on kehittynyt sudesta, koska niillä on huomattavan paljon yhteistä: molemmilla lajeilla on muunmuassa yhtä paljon hampaita sekä kromosomeja. Kuitenkin amerikkalainen biologian professori Raymond Coppinger epäilee tätä ja alleviivaa, että vaikka susi ja koira olisivatkin sukulaisia, ei koira siltikään ole kotisusi. Suden käyttäytymismallit ovat hyvin laajalti kadonneet koirasta ja muuttaneet muotoaan. Suden esimerkiksi pitää koiraa nopeammin oppia, miten reagoida pelkotilanteessa. Ihmisen holhottava, kotona perheen kanssa elävä lemmikkikoira on hyvin kaukana villinä perhelaumassa elävästä sudesta. Vastaavalla tavalla tiedetään, että ihmisapinat ja ihmiset ovat sukua toisilleen, mutta siltikään kukaan ei oleta, että nykyihminen käyttäytyisi sademetsien kädellisten tavoin!

Koira ei ole kesysusi

Koirilla ja susilla on runsaasti eroja niin ulkomuodossaan kuin käyttäytymisessäänkin. Susi on huomattavasti älykkäämpi ja sen aistit ovat koiraa paremmat, koska sillä on paljon suurempi pää ja aivot. Aivojen kasvatus vaatii runsaasti energiaa. Kesykoirien kehittyessä ihmisasutusten lähellä olleista rohkeista susista, saivat nämä alkukoirat huomattavasti villisusia heikompaa ravintoa syödessään ihmisten ruuantähteitä. Tämä aiheutti koiran kehityksessä sen, ettei sen aivoilla ollut mahdollisuutta kehittyä suuremmiksi ja tehokkaammiksi.

Muita eroja susien ja koirien välillä on esimerkiksi se, etteivät sudet yleensä koskaan hauku. Ne eivät myöskään hikoile tassunpohjistaan kuten koirat. Susinartulla on juoksu ainoastaan kerran vuodessa ja aina samaan aikaan; sudet myös tulevat sukukypsiksi huomattavasti koiria myöhemmin. Koira säilyy leikkisänä koko elämänsä, mutta aikuinen susi ei yleensä koskaan leiki ainakaan muuten kuin pikkupentuja opettaessaan ja hoitaessaan. Koiralla ja sudella on myös täysin erilaiset arvot elämässään. Koira pitää asioista, joita se tekee yhteistyössä ihmisen kanssa: leikkimisestä, yhteisistä harrastuksista ja yhteenkuuluvaisuuden tunteesta. Sudelle tärkeitä ovat ainoastaan ne asiat, jotka ovat olennaisia sen eloonjäämisen suhteen. Tällaisia ovat ruoka ja lisääntyminen.

Tarkastellessa suden ja erilaisten metsästyskoirien metsästyskaavaa huomataan, että liki kaikilla koiraroduilla kaava on puutteellinen. Luonnonvarainen petoeläin ensin valmistautuu saalistukseen havainnoimalla saaliin. Sitten se vaanii, jahtaa eläintä saaden sen kiinni. Ensin seuraa tarttumispurenta, sitten tappopurenta ja lopuksi saaliin paloittelu ja syöminen. Täydellisessä metsästyskaavassa on 13 eri vaihetta. Vain harvat koirat pystyvät tähän samaan.

Useimmat metsästyskoirat on jalostettu havaitsemaan saalis ja jahtaamaan tai vaanimaan sitä sekä mahdollisesti tuomaan se ohjaajalle. Niiltä kuitenkin puuttuu tappamis- ja paloittelukäytös. Nykyisistä koiraroduista ehkä vain vinttikoirilla on melko puhtaasti jäljellä suden saalistuskaava. Ihminen on muokannut metsästyskaavaa omiin tarkoituksiinsa sopivaksi. Kun noutaja noutaa isäntänsä ampuman riistan, kun pystykorva haukkuu kanalintua puussa, kun bordercollie paimentaa lampaita, kun pitbull hyökkää toisen koiran kimppuun koiratappelussa - jokaisessa tilanteessa on kyse samasta asiasta, metsästyksestä.

Tutkimuksissa sudelta löytyi vielä 19 muuta käyttäytymismallia, joita ei koiralla ole. Nämä kaikki liittyvät metsästyskäyttäytymiseen.

Ihminen määrittelee dominanssi esimerkiksi “käskyvallaksi jotakin kohtaan”. Susi puolestaan kokee dominanssin viettinä, jonka tarkoituksena on eliminoida kilpailu parittelussa. Tanskalaisen etologin Roger Abrantesin mukaan susilaumassa hierarkia on määrätty kuten hallitsevan ja alistuvan suhde. Se on vakiintunut ja säilynyt rituaalisen käyttäytymisen keinoin. Suhteen laatuun vaikuttavaa kuinka aggressiivinen laji (rotu) on ja taistelevatko yksilöt kuolemaansa asti selvittääkseen dominanssisuhteensa, vai luovuttaako toinen niistä ensin. Vaikuttavia tekijöitä ovat lisäksi resurssien riittävyys (jos niitä on riittävästi, vähenee vihamielisyys) sekä onko laumassa ihanteellinen määrä uroksia ja naaraita ja onko lauma vangittu vai vapaa.

Miten ihmeessä ihminen voisi ilmentää koirien/susien rituaalista käyttäytymistä? Ja miksi kotikoira haluaisi nousta arvoasteikossa paritellakseen isäntänsä tai emäntänsä kanssa? Mitä koira voisi muka saavuttaa arvoasteikossa kohoamalla?

Tutkijoiden mukaan luonnollisessa susilaumassa dominanssi ei ilmene nokkimisjärjestyksenä ja on muutenkin merkityksettömämpää kuin vangittuja laumoja tutkittaessa on ymmärretty. David Mechin mielestä tyypillinen susilauma on perhe, jossa aikuiset vanhemmat ohjaavat ryhmän toimintaa ja jakavat ryhmän johtajuuden työnjaon avulla. Laumassa ei käydä melkeinpä koskaan dominanssitaisteluja. Villikoirat saattavat puolestaan elää täysin hierarkittomassa pienyhteisössä tai yksin, mikäli niillä on kaikki tarvittavat resurssit saatavillaan.

1980-luvulla koirankouluttajat ja behavioristit innostuivat selittämään kaikenlaisia käytösongelmia johtajuudella. Melkeinpä jokaiseen ongelmaan oli syynä se, että koira yritti kiivetä korkeammalle perheen arvoasteikolla. Tähän annettiin ratkaisuksi niinsanottuja johtajuusharjoituksia, jotka perustuvat suden käyttäytymiseen. Ensimmäinen virhe syntyi kuitenkin jo siinä, että nämä laumasäännöt oli tehty havainnoimalla vangittuja susilaumoja. Tällaiset vangitut, eläinpuistoissa tai vastaavissa elävät laumat ovat täysin keinotekoisia yhteisöjä. Ne eivät koostu perheistä kuten villit susilaumat vaan ihmisen yhteen saattamista eri ikäisistä ja eri sukupuolisista yksilöistä. Keinotekoiset laumat eivät toimi villien tavoin, koska niillä ei usein ole mahdollisuutta esimerkiksi hankkia itse ruokaansa metsästämällä eivätkä ne myöskään voi laukaista sosiaalisia jännitystilanteista sillä, että yksi tai useampi yksilö jättäisi lauman. Vaikka tavallaan voidaan ajatella, että kotikoira elää samanlaista elämää kuin vangittu susi, pitää silti huomioida, että susi on eläinpuistossakin ollessaan villieläin. Se pärjäisi itse luonnossa vapauduttuaan, mitä koira ei puolestaan pystyisi tekemään.

Koira ei voi muodostaa laumaa ihmisten kanssa. Sekä koirat että ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä, mikä mahdollistaa yhteiselon sosiaalisena yksikkönä. Laumaan voivat kuitenkin kuulua vain koirat.

Syö jotain ennen kuin ruokit koiran.
Vapaassa susilaumassa pennut useimmiten syövät ensiksi. Kaikilla eläinlajeilla on ensi arvoisen tärkeää taata jälkikasvun säilyminen. Mikäli ruokaa on paljon, syö koko lauma yhdessä arvojärjestyksestä piittaamatta. Koska koiranpennullekin ruoka on tärkeä resurssi, voi se stressaantua joutuessaan odottaman ruokaansa kohtuuttoman pitkään. Entäpä kun koulutat koiraasi? Syötkö aina itse palan namia ennen kuin palkitset koirasi?

Älä anna koiran nukkua sängyssäsi, portaiden yläpäässä tai eteisessä tai ovensuissa.
Sänky tai rappusten ylätasanne saattavat olla koiralle mieluisia ja tuttuja lepopaikkoja. Niillä on pehmeä maata tai koira näkee mukavasti tulijat ja menijät. Sängystä pääsee ehkä tähystämään ikkunasta ulos. Luonnossa korkealla olevat makuupaikat ovat tärkeitä havainnoinnin vuoksi.

Luonnossa susilauma ei ole paikallaan ollessaan tiiviisti yhdessä paikassa, vaan hajoaa erilaisiksi perhe- ja sosiaalisiksi yksiköiksi. Alfasusi ei mitenkään pystyisi näkemään koko laumaa miltään valvontapaikalta.

Älä anna koiran mennä ovesta ensin.
Tässä harjoituskohdassa puhutaan yleensä aina ulko-ovista ja lenkille lähtemisestä. Miksi erilaiset ovet erotellaan? Miksei sama sääntö päde silloin, kun koira nousee paikaltaan olohuoneen lattialta mennäkseen juomaan? Lähteekö koko perhe juoksemaan ehtiäkseen keittiöön ennen koiraa – ja sama takaisin? Entä jos kyseessä on iso talo ja useita koiria?

Hallinnan vuoksi voi olla järkevää opettaa koira odottamaan, että ihminen menee ensin ulko-ovesta ulos. Tällöin ei tule ikäviä yllätyksiä, jos oven ulkopuolella odottaakin naapurin kissa tai lentokyvytön linnunpoikanen. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa.

Koirat, jotka vetävät hihnassa ovat dominoivia.
Miksi useimmat koirat vetävät ainoastaan menomatkalla? Ovatko ne sitten kotiinpäin kulkiessaan alistuneita?

Koiran voi opettaa olemaan vetämättä. Koiranpentu ei osaa sisäsyntyisesti luovutusikäisenä vetää hihnassa, vaan ihminen itse opettaa sen siihen palkitsemalla koiran vetämisyritykset löysäämällä hihnaa ja kävelemällä kovempaa.

Koira, joka on ollut pitkän päivän yksin kotona tai jota on ulkoilutettu perheen kiireiden vuoksi vain vähän, vetää enemmän kuin koira, joka saa lenkkeillä useita kertoja päivässä kyllikseen.

Älä koskaan anna koiran aloittaa tai päättää leikkiä.
Miksei koira saisi pyytää huomiota? Suhde koiraan kärsii, jos se oppii, ettei sinuun kannata ottaa kontaktia. Sanotko ystävällesikin, kun hän pyytää sinua elokuviin, että voisit lähteä muttet viitsi koska suostuessasi ystäväsi kuvittelee, että hän voi pomputtaa sinua... Ei koiran kanssa tarvitsekaan leikkiä aina kun se sitä pyytää, vaan vain silloin, kun sinäkin haluat sitä!

Älä koskaan anna koiran voittaa vetoleikkiä.
Onnistuneeseen vetoleikkiin tarvitaan vain yksi niksi: se, että koira osaa käskyn “irti”. Ovatko avustajakoirat dominoivia, jos ne on opetettu esimerkiksi vetämään pyykkejä pesukoneesta ulos? Koirat voivat leikkiä vetoleikkejä toistensa tai omistajansa kanssa ilman, että ne vihastuvat. Leikki on tärkeää oppimisen kannalta ja se auttaa luomaan siteen koiran ja omistajan välille. Monet rodut, kuten palveluskoirat tai taistelukoirataustaiset terrierit tai molossit, ovat hyvin taistelutahtoisia. Ominaisuus on rakennettu niihin jalostuksella. Taistelutahtoinen koira on sitkeä ja periksiantamaton. Nämä ovat hyödyllisiä luonteenpiirteitä esimerkiksi poliisikoiraa koulutettaessa.

Koiraa ei voi käskeä alistumaan. Vastahakoisen koiran selättäminen on täysin typerää ja hyödytöntä. Siitä on luultavasti paljon enemmän vahinkoa kuin etua: koira oppii, että omistaja on pelottava ja väkivaltainen eikä käyttäydy koiran näkökulmasta järkevästi. Taistelutahtoisilla koirilla selätys voi puolestaan toimia palkkiona, koska painiminen omistajan kanssa on niistä hauskaa. Ja jos tositoimiin ryhdytään, jää ihminen nopeasti toiseksi.

Johtajaharjoituksien valtaosa tarkoittaa koiran elintapojen muuttamista. Usein sen nukkumapaikkaa vaihdetaan, sen ei enää anneta pitää lelujaan esillä eikä sille anneta huomiota. John Fisherin mukaan tällainen odotetun pakkion poistaminen tarkoittaa rankaisua koiraa kohtaan. Koiralle voi tästä aiheutua ristiriitoja, masennusta, avuttomuutta, tolaltaan olemista ja hämmennystä. Nämä seuraukset usein tulkitaan väärin niin, että niiden annetaan muodostaa illuusio koirankouluttajan mielessä siitä, että johtajuusharjoitukset olisivat muka tehonneet. Useimmiten ajan saatossa ongelmat kuitenkin palaavat.

Johtajuusharjoitusten toimivuuden illuusiossa kyse voi olla myös siitä, että omistaja on ollut aina hyvin epäjohdonmukainen ja lyhytjänteinen. Nyt, kun johtajuusharjoitusten myötä ihmiselle on annettu tarkat säännöt miten toimia, muuttuu hänenkin käytöksensä johdonmukaiseksi ja yllätyksettömäksi. Koska koirat ovat tapaeläimiä, pitävät ne säännönmukaisesta menettelystä.

Koiran muristessa sitä komennettaessa pois sohvalta ei kyse ole johtajuusongelmasta, vaan siitä, että koira haluaa pitää kiinni saavutetusta edusta. Jos koiran annetaan itse päättää omasta toiminnastaan, tekee se luonnollisesti sitä, mikä siitä tuntuu palkitsevalta. Tästäkin ongelmasta pääsee helposti opettamalla koira hyppäämään käskystä sohvalle – ja sieltä pois.

Useimmiten murina on merkki epävarmuudesta. Koira, joka murisee ruuastaan tai luistaan, pelkää, että ne otetaan siltä pois. Se ei luota omistajaansa. Pahinta, mitä tällaiselle koiralle voi tehdä, on alkaa ottaa siltä tavaroita pakolla pois. Myös murinasta kieltäminen on haitallista. On koiria, jotka ovat kieltämisen vuoksi lopettaneet murisemisen. Koska ongelma pysyy kuitenkin edelleen samana, eivät ne enää murisekaan, vaan purevat suoraan.

Meidän tulisi ymmärtää, että koiramme ovat vain koiria ja niitä pitäisi kohdella koirina. Mikä tahansa käytösongelma pitää nähdä itsellisenä ongelmana, joka ei liity arvojärjestykseen. Koiran käytökseen voi vaikuttaa koulutuksella ja sosiaalistamisella. Jos omat rahkeet eivät riitä, kannattaa ottaa yhteys asiantuntijaan, joka auttaa harjoitusten suunnittelussa ja tilanteen kartoituksessa.